Logiikka on pettämätön

No niin, Uutispäivä Demari julkaisi vihdoin netissäkin artikkelinsa, josta mainitsin aiemmin tänään. Nyt siis päästään tutustumaan Haataisen aatoksiin Hesarin lyhyttä uutista tarkemmin. Jipii.

Tuula Haatainen korostaa, että naisten valitsemisesta näkyville paikoille koituisi yrityselämälle vain hyötyjä.

– Koska suuri osa kuluttajista on naisia, asia on jo yritysten imagonkin kannalta tärkeä.

Kyllähän se totta on, suuri osa eli kutakuinkin puolet kuluttajista on naisia, mikä ei liene yllättävää. Mutta en ymmärrä, miksei olisi yritysten imagon kannalta yhtälailla tärkeää, että siellä suorittavassa eli tuottavassa portaassa olisi myös sukupuolikiintiöt, mikäli ne yritysten hallituksiin katsotaan tarpeellisiksi.

Asiahan ei mene niin, että jos hallituksiin laitetaan kiintiöt, pikkuhiljaa koko yrityksen henkilöstön sukupuolijakauma alkaisi noudattaa hallituksen jakaumaa. On ehkä pieni mahdollisuus, että henkilöstön sukupuolikiintiön seurauksena hallituksen jakauma alkaisi ennenpitkää muistuttaa henkilöstön jakaumaa, sikäli kun hallitukseen edetään yrityksen sisältä. Hyvin teoreettinen tämäkin mahdollisuus kuitenkin on.

Joka tapauksessa, arvoisan ministerin esittämällä logiikalla ei ole mielestäni mahdollista perustella hallituspaikkojen kiintiöitä, ilman että samalla puuttuu henkilöstön kiintiöihin. Ihan toinen kysymys onkin se, kuinka paljon kuluttajia yleensäkään kiinnostaa ketä tuotteita tekevän yhtiön hallituksessa istuu. Luulisi että Suomen oloissa ehkä ainoastaan Jorma Ollilalla voisi olla sen verran julkisuusarvoa, että jotkut ihmiset hänen takiaan ostaisivat Nokian matkapuhelimia ja ehkä Shellin bensiiniäkin. Epäilen kyllä vähän sitäkin.

– Jos yritykset haluavat käyttää kaiken mahdollisen potentiaalin joka heillä on käytössään, he kyllä kääntävät katseensa myös hyvin koulutettujen naisten osaamiseen, Haatainen toteaa.

Hei Tuula, yritykset kyllä osaavat halutessaan käyttää kaiken mahdollisen potentiaalinsa ihan ilman valtion apua. Itseasiassa, haluaisinpa nähdä sen pörssiyhtiön, jonka osakkeenomistajat tietoisesti syrjivät naisia pois hallituspaikoilta. Niin, osakeyhtiöiden hallituksethan valitaan yhtiökokouksissa osakkeenomistajien toimesta. Ehkäpä rouva ministeri haluaisikin vaihtoehtoisesti ostaa ministeriönsä rahoilla kaikkien pörssiyhtiöiden osakkeita sen verran, että pääsisi itse valitsemaan niiden hallitukset?

– Norjan malli on äärimmäisen mielenkiintoinen ja pitää avoimesti tarkastella, onko myös Suomessa tarpeen mennä tällaiseen, Haatainen toteaa.

Haatainen käy syksyllä tutustumassa Norjan malliin.

Jos Norja kerran on niin hieno maa, ehkä ministeri Haatainen voisi harkita jäävänsä tutustumismatkaltaan sinne pysyvästi.

Kiintiöt saatava kaikkialle

Jatketaanpa jälleen kerran kiintiökeskustelua vaikka vain hiljaisuuden rikkomiseksi. Kaiken takana taitaa olla nainen, sillä tälläkin kertaa sellainen provosoi blogaamaan. Vuorossa siis sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haatainen, joka Hesarin mukaan kertoo tämänpäiväisessä Demarissa vaihteeksi näkemyksiään.

Tasa-arvoasioista vastaava ministeri Tuula Haatainen (sd) haluaa lisää naisia yritysten hallituksiin. Haataisen mukaan myös Suomessa voidaan säätää naisten kiintiöpaikoissa lailla.

Norjassa on pidempään ollut laki, joka kannustaa valitsemaan hallituksiin vähintään 40 prosenttia naisia. Tänä vuonna vaatimusta tiukennettiin niin, että yritystä voidaan rangaista miesvaltaisuudesta jopa lopettamisen uhalla.

Oletetaan, että kiintiöt todella otetaan käyttöön. Eikö olisi kuitenkin epätasa-arvoista naisten kesken, jos vain pörssiyhtiöiden hallitukset pääsisivät kiintiöiden autuuden piiriin, sillä valtaosa naisista työskentelee (tai haluaisi työskennellä) aivan muissa tehtävissä, lähempänä käytäntöä ja ihmisiä. He kuitenkin jäisivät vaille kiintiöiden suojaa vain niiden harvojen naisten, jotka ovat kiinnostuneita pörssiyritysten johtamisesta ja joilla on siihen mahdollisuuksia, saadessa nauttia kiintiöiden eduista.

Ilmiselvä ratkaisu tähän epäkohtaan on se, että lailla määrätään kaikkeen mahdolliseen useamman kuin yhden henkilön työllistävään toimintaan vähintään 40% sukupuolikiintiö. Ja Norjan mallin mukaisesti toiminta voitaisiin lopettaa kokonaan, mikäli kiintiö ei täyty. (En tiedä onko Norjassa havaittu, että myös miesten osuus voisi jäädä alle 40 prosentin. Tietenkin myös tällöin toiminnalle on saatava päätös tasa-arvon nimissä.)

Sillä oletuksella, että kiintiöistä ei ole mitään haittaa, en pysty näkemään kertakaikkiaan mitään ongelmaa esittämässäni järjestelyssä. Miksei siis Haatainenkin voisi lähteä ajamaan asiaa? Jos joku Tuulan tuntee, niin voisi vähän ehkä vinkata, en nyt jaksa itse alkaa häiriköimään sähköpostilla.

PS. Laitetaan vielä mukaan päivän testitulos. Are You an Austrian? -testin lyhyessä versiossa sain 95 pistettä sadasta. Ei hassummin. Olen siis melkein itävaltalainen. 😉

Kiintiökeskustelua

Isäni jo ihmetteli, etten ole vähään aikaan kirjoittanut tänne blogiin juuri mitään. Vastaukseni oli lyhyesti ja ytimekkäästi, että ei ole oikein ollut mitään kirjoitettavaa. Äsken kuitenkin kirjoitin Pinseriin Riitan feministiseen postaukseen kiintiövastaisen kommentin, joka venyi liki blogipostausmittaiseksi. Joten replikoidaan se kommentti myös tähän täytteeksi. 🙂

Riitta, entä jos johonkin (vaikkapa naistutkimukselliseen) seminaariin haetaan esitelmöitsijöitä, ja kaikki aiheen asiantuntijat ovat syystä tai toisesta naisia, mutta kiintiön takia on pakko valita joka toiseksi esitelmöitsijäksi mies asiantuntemuksen tasosta riippumatta, niin onko seminaari jotenkin parempi tai onnistuneempi?

Ja kun kiintiöiden linjalle kerran oltaisiin lähdetty, niin eikö samantien esitelmöitsijöistä tulisi olla 50% mustia, 50% valkoisia, 50% muslimeja, 50% kristittyjä, 50% ateisteja, 50% hinduja, 50% skientologeja, 50% misogynistejä, 50% misandristeja…

Sikäli kun tällaiset vaatimukset tuottaisivat aika mielenkiintoisia yhdistettyjä vaatimuksia, niin olisiko kiintiöt suhteutettava käsillä olevaan populaatioon? Tällöinhän miehiä pitäisikin olla ~51% ja naisia ~49% esitelmöitsijöistä…

On muuten sinänsä mielenkiintoista, että liike-elämässä johtaviin asemiin nousseet naiset yleensä vierastavat (tai jopa häpeävät) naisasialiikkeen kiintiökeskusteluja. He kun ymmärtävät, että ihmiset tulee valita tehtäviinsä pätevyyden ja asiantuntemuksen perusteella, eikä esimerkiksi johonkin demograafiseen ryhmään kuulumisen vuoksi. Ehkäpä se on joku indikaatio siitä, miksi juuri kyseiset naiset ovat juuri kyseisiin tehtäviin nousseet.

Onneksi sinun vaatimuksillasi ei ole juuri väliä näissä asioissa, ainakaan toistaiseksi. Onnea vaan vaalikampanjaan, jos sille tielle olet lähdössä.

Toisaalta, mitä enemmän sitä mietin, aiemmin kohtuullisen järkevän kuvan itsestään antanut Riitta varmaankin harrastaa ylläolevan linkin takaisessa keskustelussa jonkin sortin tutkimusta ja/tai tietoista provokaatiota. Tai ehkä se on jotain hassua huumoria. Kävisi ainakin selväksi, ettei blogosfääri ole kaikissa asioissa huumorintajuista. 🙂

Edit 13:07: Itseasiassa meni vähän vikaan nuo väestöön suhteutetut sukupuolikiintiöt. YK:n vuoden 2006 arvion mukaan miesten osuus on 50,2% ja naisten vastaavasti 49,8%.