EU:n maataloustuet ovat tuottava sijoituskohde!

Oletko aina halunnut istua rennosti kaupunkiasunnossasi ja nauttia maataloustukien tipahtelusta tilillesi ilman että edes omistat maatilaa? Nyt sekin on mahdollista, kiitos EU:n nerokkaan tukijärjestelmän. Ja veronmaksaja maksaa, vai pitäisikö todeta Mikko Vasaran (KTP) sanoin, että sosialismi maksaa.

Homma perustuu Times-lehden mukaan siihen, että maataloustuotannon vähentämisestä (tai lopettamisesta) maksetaan nykyisin maataloustukia, eli annetaan maatilan omistajille ilmaista rahaa, etteivät nämä osallistuisi ylituotannon tekemiseen. Mutta koska tämä ei ilmeisesti vielä ole tarpeeksi älyvapaata, on tukioikeus erotettu maatilan omistajuudesta, minkä seurauksena sijoittaja voi ostaa maatilan omistajalta tukioikeuden ostamatta itse maatilaa, ja tällöin tukioikeudesta tulee tietysti kauppatavaraa.

Tukioikeuskaupasta onkin ainakin Britanniassa muodostunut jo bisnes ja tukioikeusvälittäjistä uusi ammattiryhmä. Tukioikeuksia huutokaupataan ja tällä hetkellä tyypillisesti hinta on kolminkertainen yhtenä vuonna saataviin tukiin nähden, eli neljäntenä vuonna tukioikeus alkaa tuottaa voittoa. Sijoituksen tuotto onkin kymmenkertainen korkotuottoihin verrattuna, joten tukioikeuksien kysyntä on viisi kertaa suurempaa kuin tarjonta.

Luonnollisesti tukioikeus on varsin riskitön sijoituskohde, sillä oikeastaan ainoa riski on se, että EU:n maataloustukijärjestelmää muutettaisiin paremmaksi, ja sen todennäköisyys lienee aika lähellä nollaa. Ja koska pääasiallinen riski on poliittinen, sitä on mahdollista ehkäistä lobbaamalla poliitikkoja, mihin kovimmat sijoittajat lienevät ainakin valmiita, elleivät jo täydessä touhussa.

Harmi kun tällaisella tavan pulliaisella ei ole pääomaa tukioikeuksien ostamiseen. Kyllähän sitä aina olisi mukava veronmaksajien rahoja ottaa vastaan. Nyt joudun kuitenkin tyytymään maksamaan niitä veroja, kuten aika moni muukin, ja vastaanottajina ovat röyhkeät kapitalistit ja uusliberalistit eivätkä köyhät, jotka todella niitä veroeurojani tarvitsisivat. Perkele sentään niitä riistäjiä ja lahtarisikoja.

Veronmaksajien tukemaa laillista eläinrääkkäystä

Teurastetusta hiehosta maksetaan Lapissa kolme kertaa enemmän kuin etelässä ja selvästi enemmän kuin missään muualla maassa. Kansallista tukea saa Lapin C4-alueella 447 euroa hieholta, kun Pohjanmaalla ja Savossa tuki on 270 euroa. (YLE [via nozick])

Jos olisit eteläsuomalainen maataloustuottaja, miten toimisit ylläkuvatussa tilanteessa? Aivan oikein, kuljetat naudat etelästä Lappiin joitakin kuukausia ennen teurastusta saadaksesi jopa kolminkertaiset maataloustuet! Suoraan sanottuna sellainen lihakarjankasvattaja, joka ei rahtaa eläimiään tarvittaessa vaikka maailman ympäri ahtaissa kuljetuskonteissa parempien tukien toivossa, on joko täysin tyhmä tai sitten hän välittää eläimistään liian paljon.

Oikeassa elämässä näin tapahtuukin. YLE:n uutisen mukaan satoja nautoja kuljetetaan Lappiin juurikin parempien tukien vuoksi. Mutta Lappiin ne eivät jää, sillä viimeinen matka naudoille koittaa vasta, kun ne rahdataan Kittilästä Kuopioon teurastettavaksi. Lienee turha toivoa, että kaikki ne rahtikilometrit ajetaan uusiutuvilla energianlähteillä.

Tämä on malliesimerkki maataloustukien inherentistä huonoudesta. Miksi eri osissa maata toimivia tuottajia pitää tukea eri summilla? Jos tuotanto ei jossain kannata samalla tuella kuin muualla, niin sitten se ei siellä kannata, ja sillä selvä. Jos joku haluaa siitä huolimatta siellä karjaa kasvattaa, niin tehköön sen omalla kustannuksellaan. Tukien väärinkäytöksien mahdollisuudet nimittäin tullaan aina käyttämään hyväksi.

Samalla argumentilla voi myös ihmetellä maataloustukia ylipäätään. Mutta mitäpä suotta, onhan niistä jo jauhettu. (Kyllä, onhan tässä kohta kyynistyminen lähellä, jos siltä alkaa lukijasta vaikuttaa.)

Maataloustuet “julkisia”

Maataloustuet ovat nyt enimmäkseen julkisia, mitä onkin tässä blogissa odoteltu pitkään ja hartaasti. Itse en omista minkäänlaista pätevyyttä maatalousasioiden suhteen, joten muut saavat hoitaa tilastojen analysoinnin. YLE on kuitenkin listannut sata suurinta tukien saajaa, ja Suo Oy:n löytyminen ykkössijalta onkin jo kerännyt palstatilaa.

Tässä vaiheessa kiinnostavinta on kuitenkin se, että tukien julkisuus on vieläkin hieman vajaata. Maatalousministeriö kieltäytyy julkaisemasta tietoja keskitetysti ja sälyttää vastuun kunnille. Kaikki kunnat eivät ole kuitenkaan yhteistyöhaluisia. YLE kirjoittaa:

Maataloustukitiedot kiven takana

Tietoja myönnetyistä maataloustuista on yhä vaikeaa saada, vaikka korkein hallinto-oikeus on linjannut, että tuet ovat julkista tietoa.

Maa- ja metsätalousministeriö ei ole antanut tietoja suoraan, vaan ministeriö on määrännyt kuntien virkamiehet toimittamaan tukipäätökset Yleisradiolle.

Määräyksestä huolimatta etenkään monet eteläpohjalaiset kunnat eivät suostu paljastamaan tukia. Lisäksi useat kunnat vaativat tietojen antamisesta suuria korvauksia.

[…]

– On muistettava, että maataloussihteereillä on paljon tekemistä, eivätkä he ole erityisen korkeita virkamiehiä ja voi olla, että joissain kunnissa valtuutetut ovat painostaneet heitä. Mutta he ovat virkamiehiä ja vastuussa siitä, että lakia noudatetaan, [Jacob] Söderman sanoo.

Eteläpohjalaiset kunnat tarkoittanee keskustaenemmistöisiä kuntia. Varsinkin presidentinvaalien jälkeen minulle jäi kepusta hyvä maku suuhun, ja muutenkin kehitys on ollut hyvää, mutta paikallistasolla on näköjään vielä ongelmia.

Aika erikoista tuollainen KHO:n päätösten noudattamatta jättäminen, saati sitten suurten korvausten vaatiminen julkisen informaation kertomisesta. Eikö tässä asianomaiset tulisi jo asettaa jonkinlaiseen tutkintaan, ellei peräti syytteeseen? Tietenkin maatalousministeriön tehtävähän noiden tietojen julkistaminen oikeasti olisi. Yhdestä paikasta samassa formaatissa saatavia tietoja olisi helpompi pundittien analysoidakin. Ehkäpä ministerin lupauksen mukaisesti ensi vaalikaudella tähän päästäänkin.

Asiasta melkein toiseen, hakusana maataloustuet teki eilisestä sivustoni kaikkien aikojen toiseksi suosituimman päivän, vaikka linkki onkin Googlen hakusivulla vasta kymmenes. Tämä voitaneen tulkita niin, että kyseinen haku on ollut erittäin suosittu eilen. (Ja muutenkin viime aikoina.) Tätä näyttäisi tukevan myös Google Trends, joka rekisteröi hakusanan juuri ensimmäistä kertaa eli hakuvolyymi kasvoi tarpeeksi suureksi.

Vanha takinkääntäjä – tai sitten ei

Aina joku jaksaa muistuttaa, että poliittinen historiani on punaisehko, väittäen samalla minun olevan pätevä kääntämään takkia tarvittaessa. Vaikka takin kääntäminen onkin oikeastaan ihan pop (jos huomaan olevani väärässä, olisi aika pirun tyhmää pysyä silti vanhassa kannassa!), niin on silti hauska aina välillä huomata, ettei sieltä vasemmistosta hirveän paljon ole vielä kaikissa asioissa etäännytty, kuten seuraava kuvakaappaus eräästä Google-hausta osoittaa. (Propsit sille, joka tällä haulla tuli sivuilleni. Kuvaa klikkaamalla pääsee itse hakuun.)

Google-haku: Maataloustuet julkisiksi

Maataloustuet julkaistaan!

Kauan sitä on odotettukin ja ilmeisesti ensi vuonna maataloustuet vihdoin ja viimein julkaistaan Suomessakin. Hesari:

Maataloustuet tulevat julkisiksi ensi vuoden kuluessa. Valtioneuvosto on hyväksynyt asiaa koskevan ponnen.

Julkistaminen liittyy siihen, että Euroopan unionin komissio on moittinut Suomea nihkeästä suhtautumisesta tukien julkisuuteen.

Myös EU:n oikeusasiamies Nikiforos Diamandouros on tukenut komissiota sen vaatimuksissa saada maataloustuet julkisiksi.

STT–HS

Eipä tässä muuta voi sanoa kuin JEI! (Tosin, miksei niitä voisi julkaista heti eikä vasta sitten?)

EU:n maataloustuet kasvussa

Kirjoitin aiemmin, että maataloustuet saatetaan julkaista Suomessakin. Ja kun katsoo uusimpia tilastoja EU:n maataloustuista, julkaisupaine mielestäni vain kasvaa.

FarmSubsidy.org nimittäin raportoi, että EU käytti erilaisiin maataloustukiaisiin (Common Agricultural Policy, CAP) yhteensä 48,5 miljardia euroa vuonna 2005, eli 46,3% koko EU:n budjetista. Kasvua edellisvuoteen oli 11,2%. Jos tahti jatkuu samana, jo ensi vuonna maataloustukiin menee yli puolet EU:n vuotuisista menoista.

Eniten EU rahoitti muuten Ranskan (20,7%), Saksan (13,5%), Espanjan (13,3%) ja Italian (11,4%) maataloutta. Neljä suurinta saivat siis 58,9% koko potista, kun EU-maita on kaikkiaan 25. Ovathan ne myös pinta-alaltaan suurimmat, mutta toisaalta luulisi esimerkiksi Espanjassa olevan kovinkin suotuisat viljelyolosuhteet esimerkiksi Suomeen nähden. Tukikohteiden moninaisuudesta kertoo mm. se, että vuosina 2000-2005 tanskalaisia vankiloita tuettiin yhteensä 2,7 miljoonalla eurolla. Niiden ilmeisesti kannattaa pitää hieman peltoja…

Huikeiden maataloustukiaisten seurauksena me maksamme ruoasta kalliimpaa hintaa. Tietysti meillä on siihen varaa, mutta halvempi ruoka tietysti vapauttaisi varoja muuhun käyttöön. Enemmän kuitenkin kärsivät maailman köyhät, joiden niskaan me vientitukien vauhdittamana kaadamme oman ylituotantomme ja viemme siten elinkeinon lukuisilta köyhien maiden maanviljelijöiltä. Tämän seurauksena köyhät köyhtyvät ja tulevat riippuvaisiksi sekä meidän ylituotannostamme että meidän antamastamme kehitysavusta, jolla sitä maahantuotua ruokaa voi sitten ostaa.

Maataloustuet julkisiksi

Korkeimman hallinto-oikeuden tuoreen päätöksen mukaan Maa- ja metsätalousministeriön on julkistettava maataloustukia koskevat päätökset, eli käytännössä maataloustukien saajat ja määrät. Näinhän sen tulee ollakin, kyllä veronmaksajilla on oikeus tietää miten heidän rahojaan käytetään.

Yhdysvalloissahan tuet ovat jo julkisia, ja löytyvät kokonaisuudessaan Environmental Working Groupin Farm Subsidy Databasesta. Yhdestätoista Euroopan maasta on olemassa täydelliset tai osittaiset tiedot, ja ne löytyvät FarmSubsidy.orgista. Voimme varmaankin odottaa Suomenkin tietojen ennen pitkää löytyvän kyseiseltä sivustolta.

Noilla tiedoilla onkin sitten hyvä lähteä vaatimaan kaikkein turhimpien tukien poistoa ja ennen kaikkea tukien väärinkäytösten lopettamista. Esimerkiksi ilmeisesti joillakin suomalaisilla vehnänviljelijöillä on tapana nostaa EU-tuet pelloistaan ja sitten polttaa vehnä lämmöksi, koska siitä ei suurta hintaa saa, ja säästyy vähän lämmitysöljyssä… Jos voisin virtuaalisesti blogissa pyöritellä silmiäni, tekisin sen nyt.