Ei enää pakkotyötä!

Keskisuomalaisessa 12.9. tutkija Tero Toivanen ja opiskelija Joonatan Virtanen nostivat asevelvollisuuden vaihtoehdoksi yhteiskuntapalveluksen, joka koskisi sukupuoleen katsomatta koko ikäluokkaa ja sisältäisi joko asepalveluksen, siviilikriisinhallintaa tai "yhteiskunnallisesti hyödyllistä työtä julkisella tai kolmannella sektorilla". Vaikka Toivasen ja Virtasen ajatus ei ole kannatettava, olen heille kiitollinen yhteiskuntapalveluksen käsitteestä, sillä se tuo ajatuksen mielettömyyden paremmin esille kuin pelkkä asevelvollisuus.

Suoraan sanottunahan yhteiskuntapalveluksessa (kuten myös rajatummassa asevelvollisuudessa) kysymys on siitä, että osa väestöstä laitetaan "palvelemaan yhteiskuntaa" tekemällä pakkotyötä lähes mitätöntä korvausta vastaan. Tämä myös oli yksi Toivasen ja Virtasen perusteluista, sillä he näkivät ajatuksen "tukevan leikkauskierteessä olevia peruspalveluita". Toisin sanoen kirjoittajat esittävät, että koska verovaroin rahoitettavia palveluita ei enää pystytä rahoittamaan riittävästi verovaroin, pakotetaan nuoret tekemään osa siitä työstä ilman palkkaa tai merkittävää valinnanvapautta.

Todellisuudessa ihmiset parhaiten "palvelevat yhteiskuntaa" yrittämällä ja tekemällä töitä eli tuottamalla muiden käyttöön sellaisia hyödykkeitä ja palveluita, joita muut arvostavat niin paljon, että ovat valmiita niistä maksamaan. Näin saadusta tuotosta ja palkasta valtio verottaa suuren osan julkisen sektorin pyörittämiseen ja julkisten palveluiden tuottamiseen.

Verotukseen verrattuna yhteiskuntapalvelua voidaan ajatella paitsi pakkotyönä, myös sadan prosentin määräaikaisena verona. Sen sijaan, että valtio takavarikoisi vain suuren osan työsi tuloksesta, se takavarikoikin koko työpanoksesi tietyksi ajaksi. Asevelvollisuudessa on lopulta kysymys samasta asiasta, joskin se koskee ainoastaan vajaata puolta ikäluokasta.

Pakkotyö on moraalitonta ja siitä pitäisi pyrkiä eroon eikä suinkaan lisätä sitä. Eikö tämä olekaan maa, joka karkoitti orjuuden? Nuorten, koski se sitten koko ikäluokkaa tai sen osaa, pakottaminen työhön ilman korvausta ja valinnanvaraa on juuri sitä sortoa, jonka alle meidän ei pitänyt taipua.

Pelkästään moraalisista syistä asevelvollisuudesta on luovuttava ja ulkoisen turvallisuuden nimellä tunnettu julkinen palvelu on tuotettava palkkatyönä. Bonuksena kansantalous saa hyötyjä varhentuneina työelämään siirtymisinä, kun entistä pienempi osa ikäluokasta viivästyttää opintojaan tuottamattomassa pakkotyössä.

Toivasta ja Virtasta tosin huolestutti sekin, että mitä harvempi asekoulutetaan, sen suurempi on mielivallan riski, varsinkin jos konflikti syntyy kansan ja armeijan välille. Tämä ongelma poistuu sallimalla sodankäynnin välineet myös yksityisille tahoille, kuten esimerkiksi suojeluskunnille. Lisähyötynä tämä kasvattaisi myös maanpuolustuskykyä ja erityisesti sissisodan pelotetta.

Ei enää pakkotyötä!

Keskisuomalaisessa 12.9. tutkija Tero Toivanen ja opiskelija Joonatan Virtanen nostivat asevelvollisuuden vaihtoehdoksi yhteiskuntapalveluksen, joka koskisi sukupuoleen katsomatta koko ikäluokkaa ja sisältäisi joko asepalveluksen, siviilikriisinhallintaa tai "yhteiskunnallisesti hyödyllistä työtä julkisella tai kolmannella sektorilla". Vaikka Toivasen ja Virtasen ajatus ei ole kannatettava, olen heille kiitollinen yhteiskuntapalveluksen käsitteestä, sillä se tuo ajatuksen mielettömyyden paremmin esille kuin pelkkä asevelvollisuus.

Suoraan sanottunahan yhteiskuntapalveluksessa (kuten myös rajatummassa asevelvollisuudessa) kysymys on siitä, että osa väestöstä laitetaan "palvelemaan yhteiskuntaa" tekemällä pakkotyötä lähes mitätöntä korvausta vastaan. Tämä myös oli yksi Toivasen ja Virtasen perusteluista, sillä he näkivät ajatuksen "tukevan leikkauskierteessä olevia peruspalveluita". Toisin sanoen kirjoittajat esittävät, että koska verovaroin rahoitettavia palveluita ei enää pystytä rahoittamaan riittävästi verovaroin, pakotetaan nuoret tekemään osa siitä työstä ilman palkkaa tai merkittävää valinnanvapautta.

Todellisuudessa ihmiset parhaiten "palvelevat yhteiskuntaa" yrittämällä ja tekemällä töitä eli tuottamalla muiden käyttöön sellaisia hyödykkeitä ja palveluita, joita muut arvostavat niin paljon, että ovat valmiita niistä maksamaan. Näin saadusta tuotosta ja palkasta valtio verottaa suuren osan julkisen sektorin pyörittämiseen ja julkisten palveluiden tuottamiseen.

Verotukseen verrattuna yhteiskuntapalvelua voidaan ajatella paitsi pakkotyönä, myös sadan prosentin määräaikaisena verona. Sen sijaan, että valtio takavarikoisi vain suuren osan työsi tuloksesta, se takavarikoikin koko työpanoksesi tietyksi ajaksi. Asevelvollisuudessa on lopulta kysymys samasta asiasta, joskin se koskee ainoastaan vajaata puolta ikäluokasta.

Pakkotyö on moraalitonta ja siitä pitäisi pyrkiä eroon eikä suinkaan lisätä sitä. Eikö tämä olekaan maa, joka karkoitti orjuuden? Nuorten, koski se sitten koko ikäluokkaa tai sen osaa, pakottaminen työhön ilman korvausta ja valinnanvaraa on juuri sitä sortoa, jonka alle meidän ei pitänyt taipua.

Pelkästään moraalisista syistä asevelvollisuudesta on luovuttava ja ulkoisen turvallisuuden nimellä tunnettu julkinen palvelu on tuotettava palkkatyönä. Bonuksena kansantalous saa hyötyjä varhentuneina työelämään siirtymisinä, kun entistä pienempi osa ikäluokasta viivästyttää opintojaan tuottamattomassa pakkotyössä.

Toivasta ja Virtasta tosin huolestutti sekin, että mitä harvempi asekoulutetaan, sen suurempi on mielivallan riski, varsinkin jos konflikti syntyy kansan ja armeijan välille. Tämä ongelma poistuu sallimalla sodankäynnin välineet myös yksityisille tahoille, kuten esimerkiksi suojeluskunnille. Lisähyötynä tämä kasvattaisi myös maanpuolustuskykyä ja erityisesti sissisodan pelotetta.

Neljä, kuusi ja kahdeksan

Olen jo jonkin aikaa aikonut kirjoittaa asevelvollisuuden uudistamisesta. Nyt kun amiraali Kaskeala ilmoitti oman “radikaalin” kantansa siviilipalvelusajan lyhentämisestä 12 kuukauteen, on ehkä sopiva aika esittää jotain muuta. Minun nähdäkseni eri tasoisten asepalvelusten kestot voisivat olla neljä, kuusi ja kahdeksan kuukautta, ja sekä siviilipalveluksen että totaalikieltäytyjien vankeustuomion kesto voisi olla kuusi kuukautta.

Koska kärsimättömimmät kaipaavat heti perusteluita, aloitetaan niistä ja vasta sitten käytännön toteutuksesta. Niitä on oikeastaan pääasiassa kaksi: 1) asevelvollisuusjärjestelmä on kansantaloudellisesti erittäin raskas, ja 2) asepalvelusajan viimeinen kuukausi (tai viimeiset kuukaudet) ovat palvelusajasta riippumatta usein varsin löysiä, minkä voi vahvistaa jokainen intin käynyt.

Asevelvollisuusarmeijaa kehutaan monesti halvaksi, ja pieniähän ne varusmiesten päivärahat ja rynnäkkökiväärin patruunat ovatkin. Mutta vaikka Frédéric Bastiatin kuolemastakin on jo yli 150 vuotta, nämä(kään) kehujat eivät ole vielä sisäistäneet näkymättömien kustannusten periaatetta: myös se maksaa, että jokaisesta ikäluokasta liki puolet on puolesta vuodesta vuoteen pois tuottavammista töistä tai opiskeluista. Asevelvollisuusaikojen lyhentäminen kolmanneksella (ja sivarin yli puolella) vapauttaa siis vastaavan määrän resursseja yhteiskunnan ja yritysten käyttöön. Lisäksi se säästää veronmaksajien rahoja, eikä laske reservin laatua mainittavasti, kun otetaan huomioon loppupalvelusajan rutiininomainen sluibailu.

Käytännössä muutos voitaisiin toteuttaa esimerkiksi siten, että vuoden X alusta lähtien palvelukseen astuu vuosittain kolme saapumiserää: tammikuussa, toukokuussa ja syyskuussa. Edellisen vuoden toisen saapumiserän palvelusaikoja muutettaisiin siten, että pisin palvelusaika olisi 10kk ja toiseksi pisin 8kk, lyhimmän 6kk palvelusajan säilyessä ennallaan. Tällöin siirtymästä tulee joustava ja kivuton. Lisäksi mallissa säilyisi nykyinen järjestelmä, jossa edellisessä saapumiserässä koulutetut johtajat toimivat seuraavan saapumiserän apukouluttajina alusta lähtien.

Ja koska palvelusajat ovat lyhyemmät, voidaan palvelusta tehostaa muunmuassa vähentämällä lomien osuutta palvelusajasta ilman suurempaa haittaa varusmiehille. Olisi myös mahdollista järjestää pidempiä ja suurempia harjoituksia ilman häiritseviä lomia, kuten palvelusaikainen esimieheni, sotilasmestarista luutnantiksi väkisin “ylennetty” yksikköupseeri erään harjoituksen aikana minulle kertoi omista kehittämisideoistaan. Saapumiserät myös pienenevät, mikä auttaa koulutuksen tehostamisessa sekä muunmuassa varuskuntien ylläpidossa aina ruoka- ja varushuollosta logistiikkaan. Samalla helpottuisi varusmiesten erityistarpeiden huomioiminen.

Kun uudistetusten tiellä kerran oltaisiin, voisi samalla purkaa mm. ahvenanmaalaisten ja Jehovan todistajien erityisasemat ja saattaa kaikki kansalaiset tasavertaisiksi lain edessä tässäkin suhteessa. Tasa-arvosta huolimatta naisten asepalvelus tulisi kuitenkin säilyttää vapaaehtoisena, sillä asepalveluksen määrää ei tule ainakaan tietoisesti lisätä.

Lisäksi siviilipalvelusta voisi kehittää enemmän siviilikriisinhallinnan suuntaan, jolloin useimmissa tapauksissa varusmiehet voisi vapauttaa virka-apuosastoista, ja käyttää niihin tehtäviin (kadonneiden marjastajien etsimiseen, metsäpalojen sammuttamiseen, yms.) siviilipalvelushenkilöitä. (Niin, miksei naisetkin voisi mennä vapaaehtoisina sivariin?)

Tämä siis asevelvollisuusarmeijan kehittämiseksi. Pidemmän aikavälin tavoitteena tulisi olla sotilaallinen liittoutuminen ja ammattiarmeijaan siirtyminen.