Sosialistinen mielenlaatu

Tänä aamuna olin tukehtua aamukahveihini, kun Keskisuomalaisen kolumnisti Tuula Puranen ilmeisen vakavissaan päätti kolumninsa seuraavasti:

Uudenvuodentoive suuntautuu lainsäätäjille. Polkupyörän nastarenkaat on saatava pakollisiksi autojen tapaan ja puute rangaistavaksi. Olen tässä 15 vuotta odotellut perheen kulkupelivastaavalta edes yhtä talvirengasta pyörääni, vaan eipä näy tulevan.

Siis mitä!? Kolumnistin mielestä jokin asia täytyy ratkaista lailla, koska hänen puolisonsa ei itse tartu toimeen ilman laillistetun väkivallan uhkaa? Pohdin kyllä hetken, että mahtaakohan tämä olla puolittain leikillinen vaatimus, mutta todennäköisesti se on täysin vakavissaan sanottu, sillä juuri näin sosialistinen mielenlaatu toimii: sosialismiin kallellaan olevat ihmiset eivät luota edes itseensä ja lähimmäisiinsä niin paljon, että uskaltaisivat jättää asioiden hoidon ihmisille itselleen, vaan jopa yksinkertaisimmissa asioissa vaaditaan valtiota pakottamaan hommat hoitoon. Toki sosialisti ajattelee myös muita: koska hän ei itse pysty jotain asiaa hoitamaan mielestään oikein, tuskin kukaan muukaan pystyy, jolloin pakkokeinot ovat entistä tarpeellisempia!

Ohimennen todeten, kolumnisti tuntuu myös olevan jonkin sortin seksisti — oletan hänen siis tarkoittavan kulkupelivastaavalla miestään — ja ajattelevan, että polkupyörän renkaiden vaihtaminen ja korjaaminen ovat miesten hommia. Tuskin nimittäin on mitään muuta syytä sille, että kolumnisti ei itse vaihda nastarenkaita pyöräänsä (ei ole vaikeaa, todistettavasti ihmiset siitä suoriutuvat sukupuolestaan riippumatta) tai vie pyöräänsä johonkin pyöräkorjaamoon asiaa varten — tai soita paikalle aviomiespalvelua, jos oma aviomies ei halua tai jaksa ihan kaikkia vaimonsa toiveita täyttää.

Mutta palatakseni siihen sosialistiseen mielenlaatuun, tämä kolumnistin uudenvuodentoive on siitä vain yksi pieni esimerkki. Sama toistuu kaikkialla yhteiskunnassa, kun kansalaiset poliittisesta väristään tai sen puutteesta riippumatta esittävät toiveita ja vaatimuksia siitä, miten jokin heille tärkeä asia tulee hoitaa. Ratkaisuehdotuksessa on lähes poikkeuksetta mukana sana valtio tai yhteiskunta. Mikään ongelma ei ole enää niin pieni, että sen voisi hoitaa yksin, vaan aina tarvitaan isoveli apuun.

Hyvin usein tilanne on samankaltainen kuin kolumnistilla: kun henkilö itse ei pysty elämään ja toimimaan omien toiveidensa mukaisesti, hän haluaa, että joku pakottaa hänet siihen ja samalla kaikki muutkin, sillä onhan juuri hänen käsityksensä oikeasta elämäntavasta se kaikista paras. Siis kaikista paras on se elämäntapa, jota hän haluaisi itse noudattaa, mutta itsekurittomuutensa, laiskuutensa ja muiden inhimillisten heikkouksiensa vuoksi ei pysty eikä osaa ilman rangaistuksen uhkaa!

On toki sellaisiakin ihmisiä, jotka elävät täysin periaatteidensa mukaisesti, vaikka ne olisivat kuinka vaikeita tahansa. Usein myös he kuitenkin kuuluttavat kovaan ääneen lainsäätäjää apuun, eivät tosin itsensä vuoksi, vaan koska kaikki muutkin on saatava elämään yhtä askeettisesti/vihreästi/moraalisesti/konservatiivisesti/jne. Naurettavimpia ovat kenties ne tapaukset, jotka haluavat lainsäätäjän avulla tehdä kaikista mahdollisimman suvaitsevaisia, koska eivät kaikessa suvaitsevaisuudessaan pysty itse suvaitsemaan minkäänlaista suvaitsemattomuutta.

Varmaankin ainoat ihmiset, jotka eivät vaadi keneltäkään muulta yhtään mitään (rauhaan jättämistä lukuunottamatta), ovat liberaalit, tiesi ihminen sitten itse olevansa liberaali tai ei. Tämä johtuu siitä, että liberalismi on ”elä ja anna elää” -aate, jonka mukaan kuka tahansa saa tavoitella omaa onneaan millä tavoin tahansa, kunhan ei haittaa muiden vastaavia pyrkimyksiä. Tällä kriteerillä poliittisia suuntauksia onkin vain kaksi: liberalismi ja sosialismi, kaikkine eri variaatioineen.

Liberaalien mielestä esimerkiksi polkupyörän nastarenkaat ovat jokaisen polkupyöräilijän oma asia, kun taas joku sosialisti milloin milläkin perusteella tekee siitäkin yhteisen ongelman ja vaatii pakkoa ja rangaistuksia. Siinä missä liberaalit eivät välitä itse kunkin polkupyörän renkaiden nastallisuudesta, kunhan pyöräilijä ei aiheuta haittaa muille, oli hänellä nastat tai ei, sosialistit laittavat tunnontuskitta myös jalankulkijat, pöyrätuolin käyttäjät, mopoilijat, autoilijat, joukkoliikenteen asiakkaat ja ihan kaikki muutkin maksamaan polkupyöränrenkaiden nastoittamisen sekä sen valvomisen kustannuksia.

Tunnistitko jaottelussa itsessäsi liberaalin vai sosialistin? Jos liberaalin, näpäytä ihmeessä sosialisteja täyttämällä Liberaalien kannattajakortti; jos taas sosialistin, käy toki Janin blogin kommenteissa lukemassa kuinka tyypilliset sosialistit ”keskustelevat” ja mieti sitten valintaasi vielä kerran uudelleen…

Asioita

Joukko sekalaisia asioita:

  • Ensi perjantaina 11.12. on Jyväskylässä jälleen Liberaalimafia, Gastropub Jalossa klo 19 alkaen (ks. Facebook-event). Torstaina klo 18 Liberaalimafiat löytyvät Helsingistä (OlutRavintola Kaisla, Vilhonkatu 4) ja uutena Tampereelta (Irish bar O’Connells, yläkerta/kirjasto, Rautatienkatu 24)!
  • Liberaalien kannattajakortteja voi nyt täyttää verkossa niin, että vastaanottaja maksaa postimaksun: puolueeksi.liberaalit.fi.
  • Ihme ja kumma!, hyviä talousaiheisia kirjoja on alettu jälleen julkaista suomeksi myös paperimuodossa. Murray N. Rothbardin Mitä valtio on tehnyt rahallemme? ja Jim Coxin Ytimekäs opas talouteen löytyvät pian kirjakaupoista, ja jo nyt niitä voi ennakkotilata kustantajan verkkokaupasta (linkit edellä). Hinnat eivät päätä huimaa, itsekin tilasin jo molemmat kirjat. Taloudenperusteet.comista löytyy sähköisenä paljon muutakin.
  • Maanantaina TV1 klo 20:00 MOT: Ilmastogate. Salatut kansiot paljastavat ilmastotutkijoiden eliitin likaiset temput.

Seurantaa ja kortteja

Kirjoitin taannoin kaljakelluntatapahtuman keskustelupalstan pitäjien saamasta syytteestä. Onneksi käräjäoikeudessa järki voitti ja syytteet hylättiin (US). Joskus näinkin.

Sitten ilmoitusluontoista asiaa taas. Liberaalien kannattajakortteja kerätään jälleen Helsingissä ensi sunnuntaina 22.11. klo 11:30-16:00 Asema-aukiolla. Kerääjät tunnistaa valkoisesta Liberaaliteltasta. Sinne vain paikalle täyttämään kortteja ja juttelemaankin.

Itse en ole tosin paikalla tälläkään kertaa (perheelläni on sunnuntaiksi laskettu muuta menoa, tiedotan sen asian toteutumisesta sitten jälkikäteen tarkemmin. Nopeimmin ajantasainen tieto tulee löytymään twitteristäni.) ja pahoittelen, mikäli joku sai viime viikolla tiedottamisestani sellaisen virheellisen kuvan, että olisin viime lauantaina ollut Helsingissä kortteja keräämässä.

Pitää yrittää saada Liberaaliteltta käymään vaihteeksi myös täällä Jyväskylässä, kunhan aikataulut antavat myöten, ja toki myös muissa kaupungeissa.

Liberaalien korttikampanja Helsingissä

Koska asiasta on tämän blogin kommenteissa kyseltykin, tiedoksi, että Liberaalien äskettäin aloitetun kannattajakorttikampanjan ensimmäinen virallinen tilaisuus on lauantaina 14.11. klo 11:00 - 16:00 Kolmen sepän aukiolla (tai Asema-aukiolla, jos edelliselle ei mahdu).

Kannattajakorttikampanjan edistymistä voi muuten seurata kartalla (Google Maps) sekä RSS-uutissyötteenä (jos joku muuten keksii miksi Google Reader ei osaa päivittää tuota syötettä, niin saa vinkata; Firefox ainakin osaa, mutta jonkun virheen varmaan olen tehnyt). Kampanjan käynnistyminen on ollut kieltämättä vähän hidasta, mutta uskon kyseessä olevan pelkän alkukankeuden.

Kortteja kerättäviksi tilanneet vapaaehtoiset voisivat muuten pikkuhiljaa alkaa palautella ensimmäisiä eriä puoluesihteerille (Liberaalit ry, PL 1146, 00101 HELSINKI). Itse olen ottanut tavoitteeksi kahden kortin keräämisen jokaisena arkipäivänä ja aika hyvin olen siihen päässytkin, eikä aikaa kulu kerralla kuin 5-15 minuuttia.

Avoin kirje kaikille idiooteille

Eikö politiikka kiinnosta? Tuntuuko sinusta siltä, että ei sillä yhdellä äänelläsi ole mitään merkitystä, kun kuitenkin samat poliitikonketkut siellä siirtelevät muiden rahoja toisten taskuihin vuodesta toiseen kansalaisten mielipiteistä välittämättä? Yritätkö vain elättää itsesi ja perheesi ja viettää laadukasta vapaa-aikaa riippumatta poliitikkojen toilailuista ja sekalaisista kohuista? Jos vastasit kerran tai useammin kyllä, loistavaa! Sinä joko olet idiootti tai ainakin sinussa on ainesta sellaiseksi. Usein toivon, että voisin itsekin olla idiootti aivan kaikessa rauhassa.

Idiootti (muinaiskreikaksi ἰδιώτης, idiōtēs eli yksilö, yksityishenkilö, kansalainen) oli Antiikin Kreikan Ateenassa henkilö, joka ei osallistunut julkiseen elämään kuten demokraattiseen kaupungin hallitsemiseen.

Edustuksellinen demokratia on vallitseva tapa hoitaa yhteisiä asioita valitsemalla vaaleilla joukko edustajia säätämään lakeja yhteisistä asioista. Tässä on kaksi suurta, perustavanlaatuista ongelmaa.

Ensinnäkin, todellisia yhteisiä asioita on olemassa hyvin vähän (kuten maanpuolustus, poliisitoimi ja oikeuslaitos) ja ne kaikki on jo ainakin jollain tasolla ratkaistu, enemmän tai vähemmän hyvin. Näiden asioiden toteutuksesta esiintyy eriäviä mielipiteitä, myös allekirjoittaneella, mutta voidaan kuitenkin sanoa, että niihin on olemassa jonkinlainen yhteinen ratkaisu, eikä niiden yksityiskohtien virittely ole niin suuri asia, että se työllistäisi suuren lauman poliitikkoja, kasvavasta avustajalaumasta puhumattakaan.

Tämä johtaa suoraan toiseen ongelmaan, eli siihen, että poliitikot voivat tehdä ja tekevätkin mistä tahansa asiasta yhteisen, jolloin he pääsevät siihen puuttumaan, milloin minkäkin suuremman päämäärän hyväksi. Näin ollen sinun ja työnantajasi välisestä työsopimuksesta on tullut yhteinen asia, sinun lastesi viikottaisesta uskonnonopetuksen tuntimäärästä on tullut yhteinen asia, sinun halustasi kuunnella ostamiasi musiikkilevyjä myös tietokoneeltasi ja kännykästäsi on tullut yhteinen asia ja sinun lähikaupasta ostamiesi kurkkujen käyryydestä sekä torilta ostamiesi mansikoiden koosta on tullut yhteinen asia.

Niin ikään poliitikot ovat ottaneet asiakseen päättää, mitkä liikuntamuodot ja -järjestöt ansaitsevat yhteistä tukea ja missä määrin, samoin taiteiden kohdalla. Poliitikot osoittavat myös sairaalloista kiinnostusta muun muassa sellaisia asioita kohtaan kuin, tupakoitko parvekkeellasi, käytätkö turvavyötä ajaessasi yksin autolla, kuinka valaiset kotisi, omistatko television ja minkä väriset räystäät rakennat uuteen omakotitaloosi, seinien ja katon väreistä puhumattakaan.

Olisi helppoa tuudittautua siihen, että kaikesta säätämisestään huolimatta poliitikot aiheuttavat kohtuullisen vähän haittaa ja harmia, ja keskittyä omaan elämään, kuuliaisesti verot maksaen ja tuntemiaan säädöksiä noudattaen. Se olisikin ihanteellista, kun voisi luottaa siihen, että yhteiset asiat ovat ainakin kohtuullisessa hoidossa eikä politiikasta olisi harmia. Olisin itsekin mielelläni täysipäiväinen idiootti, ja tarkoitan sillä sanalla todellakin pelkkää hyvää.

Se olisi kuitenkin vaarantava virhe. Poliitikot ovat kyltymättömiä. Tänään he keskustelevat siitä, pitäisikö äänestämisen olla pakollista. Mistä voit tietää, etteivät he jo huomenna tai ylihuomenna ole säätämässä kaikille kansalaisille pakollista puolen vuoden työvelvollisuutta yleisen hyvän edistämiseksi?

Poliitikkojen vastaus jokaiseen ongelmaan on sääntelyn puute, vaikka ongelma johtuisi aiemmasta sääntelystä. Tällaisella menolla päästään vain yhteen lopputulokseen eli siihen, että lopulta kaikki vähänkään merkityksellinen on tavalla tai toisella säänneltyä, eikä sekään riitä. Tämä tosiasia on todella pelottava, sillä jo nyt poliitikoilla on ollut oma kauha vahvasti mukana sopassa muun muassa jokaisessa viimeisen sadan vuoden talouskriisissä!

Välinpitämättömyyteen ei siis yksinkertaisesti ole varaa. On ryhdyttävä toimeen, jotta politiikassa keskityttäisiin vain ja ainoastaan todella yhteisiin asioihin ja jätettäisiin kaikkinainen holhous ja hyysäys sikseen. Ensin on tehtävä töitä, jotta voimme lopulta kaikki hyvillä mielin heittäytyä idiooteiksi.

Valitettavasti, ja olen siitä todella pahoillani, tämä tarkoittaa sitä, että meidän täytyy hetkellisesti kiinnostua politiikasta. Poliittista järjestelmää vastaan voi taistella vain sen sisältä. Koska yhdestäkään nykyisestä puolueesta ei yksinkertaisesti ole siihen, meidän on perustettava puolue, jonka jokainen tavoite tähtää hallinnon, byrokratian ja holhouksen sekä ylipäätään poliittisen vaikutusvallan vähentämiseen.

Sellainen puolue on jo perusteilla ja sen nimi on Liberaalit. Puolueen perustamiseen tarvitaan 5000 kannattajakorttia, joten täytäthän sinäkin sellaisen jo tänään Liberaalien sivuilla. Jos holhous korpeaa sinua riittävästi, voinet myös harkita liittymistä Liberaalien jäseneksi. Kerro asiasta myös tutuillesi, esimerkiksi lähettämällä edelleen linkki tähän kirjoitukseen.

Mihin tarvitaan Liberaaleja?

Koko Liberaalien olemassaolo ja pyrkimys nousta puoluerekisteriin tuntuvat olevan sellaisia asioita, jotka herättävät vastustusta ja pahaa mieltä joissakin ihmisissä. On jopa paljon liberaaleja, jotka eivät pidä Liberaaleista, ja toimivat itse muissa puolueissa tai ainakin toivovat muiden liberaalien toimivan osana suurempia puolueita, kuten Kokoomusta, RKP:ta ja Vihreitä. Tässä kirjoituksessa aion osoittaa, miksi liberaaleina itseään pitävien ei tulisi toimia missään muussa puolueessa kuin Liberaaleissa, jos missään, ja mikä erottaa Liberaalit muista puolueista.

Olen aiemminkin kirjoittanut siitä, että valtapuolueiden välillä ei ole mitään eroja liberaalilta näkökannalta — kaikki ne kannattavat valtion laajamittaista osallistumista ja puuttumista tavallisten ihmisten asioihin. Tällä kertaa otin avukseni sovelletun version Maailman Pienimmästä Poliittisesta Testistä. Vaihdoin yhden kysymyksen kymmenestä kotimaiseen keskusteluun sopivammaksi ja sen jälkeen arvioin Suomen nykytilanteen, eduskuntapuolueiden tavoitteet ja Liberaalien tavoitteet kussakin kysymyksessä asteikolla nollasta sataan (100 = agree, 50 = maybe, 0 = disagree). Alla tulokset kuvaajana ja tämän kirjoituksen lopussa taulukkona. Arviot ovat toki hyvin subjektiivisia ja nopeasti tehtyjä.
suomen-politiikka.png

Tummansininen pylpyrä rykelmän keskellä on nyky-Suomi. Pakollinen, epätasa-arvoinen asevelvollisuus, uhattuna oleva sananvapaus, jyrkkä päihdepolitiikka ja valtionkirkot laskevat henkilökohtaisten vapauksien (personal issues) pisteitä. Yritysten tukeminen verovaroista, tullit (jotka toki tulevat nykyisin EU:n kautta), pakollinen julkinen eläke, pakollinen julkinen sosiaaliturva ja haluttomuus laskea veroja puolestaan laskevat taloudellisten vapauksien (economic issues) pisteitä.

Muut pylpyrät rykelmässä kuvaavat eduskuntapuolueita. Esimerkiksi Kokoomus on mielestäni keskimääräistä myönteisempi vapaakaupalle ja Kokoomuksessa on mukana jonkin verran ammattiarmeijaa kannattavia ja yritystukia vastustavia liberaaleja, muunmuassa näiden asioiden vuoksi Kokoomus on subjektiivisen arvioni mukaan hiukan nyky-Suomesta liberaalimpaan suuntaan.

Oleellista on kuitenkin huomata, että koko rykelmä eli kaikki eduskuntapuolueet ovat etatistien kentässä eli suuren ja vaikutusvaltaisen julkisen sektorin kannalla. Kaikissa eduskuntapuolueissa on myös vahva johto, joka on hyvin sitoutunut tähän nk. hyvinvointimalliin, ja jonka linja on status quo höystettynä vanhoilla ideologisilla jäänteillä varustetulla populismilla.

Puolueiden rakenne ja hierarkia on sellainen, että ne suosivat puolueen vallitsevaa linjaa mukailevia organisaatiossa ylenemisessä, jolloin toisinajattelijat jäävät paitsioon eivätkä pääse muuttamaan puolueen linjaa. Tällaisissa puolueissa toimivien liberaalien ajatuksena on luullakseni joustaa itselleen vähäpätöisissä kysymyksissä, jotta he pääsevät mukaan vaikuttamaan puolueen linjaan itselleen tärkeämmissä kysymyksissä.

Tämä strategia on kuitenkin liberalismin kannalta tuhoon tuomittu, kuten yllä olevasta kuvaajasta on helppo havaita, sillä entä sitten, vaikka jonkin valtapuolueen liberaalisiipi saisikin hivutettua puoleen linjaa jossain yksittäisessä kysymyksessä hieman liberaalimmaksi? Puolue olisi silti edelleen hyvin vahvasti etatismikentässä. Siinä vaiheessa kun seuraavaa puolueen linjausta oltaisiin uuden pitkän työn seurauksena liberalisoimassa, joku aiempi liberaalimpi linjanmuutos on todennäköisesti jo kumottu takaisin etatistiseen suuntaan.

Toisin sanoen, valtapuolueiden liberaalisiivet voinevat vaikuttaa yksittäisiin asioihin, mutta kokonaisuuden kannalta toiminta on ajanhukkaa. Esimerkiksi Kokoomuksen, RKP:n tai Vihreiden puheenjohtajaksi, puoluesihteeriksi tai eduskuntaryhmän johtoon ei tulla koskaan valitsemaan liberaalia, vaikka niissä olisi merkittäviäkin liberaalisiipiä.

Liberaalit sen sijaan, vaikka onkin pieni ja piskuinen, on selvästi omassa kategoriassaan. Henkilökohtaisista vapauksista olisi tavoiteohjelmalle rapsahtanut täydet pisteet ilman maanpuolustusveroa. Taloudellisista kysymyksistä putoaa pois huomattavasti enemmän pisteitä, mistä huomaa Liberaalien sosiaaliliberaaliuden. Vektorin suunta ja pituus ovat kuitenkin erinomaisia.

Yksittäisen, poliittisesti aktiivisen liberaalin on varmasti huomattavasti helpompi päästä mukaan touhuihin ja asioista päättämiseen liittymällä johonkin suurempaan puolueeseen ja leikkimällä mukana, antaen puolueelle löysää itselleen vähemmän tärkeissä kysymyksissä ja tarjoten puhtaan liberalismin sijaan kompromisseja. Mutta jos hän kuvittelee sillä tavoin edesauttavansa yhteiskunnan muuttamista huomattavasti liberaalimmaksi, hän on valitettavasti erittäin väärässä.

Liberaalien kaltainen ”mikropuolue”, ”menneisyyden jäänne” tai mitä näitä haukkumasanoja nyt onkaan, tarjoaa nykyisellään huomattavasti valtapuolueita vähemmän valtuusto- ja lautakuntapaikkoja, eduskuntapaikoista puhumattakaan, ja huomattavasti enemmän palkatonta työntekoa.

Liberaalit kuitenkin ajaa älyllisesti rehellisesti suurta ja radikaalia kokonaismuutosta yhteiskunnan liberalisoimiseksi ja siten kansalaisten aseman ja mahdollisuuksien parantamiseksi. Sille on selvästi oma paikkansa, jota mikään muu puolue tai puolueeksi pyrkivä yhdistys ei edes aio täyttää. On erittäin tärkeää, että joku edes yrittää.

Näillä puheilla toivotan kaikki muiden puolueiden ja puolueisiin kuulumattomat liberaalit mukaan Liberaalien toimintaan! Ja jos et ehdi, jaksa tai halua osallistua muuten, täytä ainakin kannattajakortti ja vinkkaa siitä kavereillesikin. Et voine kieltää, etteikö Suomen poliittisessa kentässä olisi Liberaalien mentävä aukko. :)

Ymmärrän myös, että Liberaalien historiassa on ollut jotain ihmeen nurkkakuntaisuutta ja varmaan jotain eripuraakin, mutta olisi typerää takertua menneisyyden skismoihin ja jättää sen vuoksi Suomi etatistien eri sävyjen armoille ja pahimmillaan osallistua etatismiin kallistuvien puolueiden toimintaan!

Tässä lopuksi se lupaamani taulukko puoluearvioinneistani. Saas nähdä kuinka hyvin tämä soveltuu tänne blogiin…

Lib. Kok. Kesk. SDP Vihr. PS Vas. KD RKP Suomi
Valtion ei tule rajoittaa tai sensuroida puhetta, lehdistöä tai Internetiä. 100 % 70 % 70 % 50 % 30 % 70 % 70 % 70 % 50 % 80 %
Asepalveluksen tulee olla vapaaehtoinen tai ammattiarmeija. 90 % 20 % 0 % 25 % 40 % 0 % 10 % 0 % 40 % 0 %
Minkään lain ei tule koskea yhteisymmärryksessä toimivien aikuisten välistä seksiä. 100 % 100 % 80 % 100 % 100 % 80 % 100 % 50 % 100 % 100 %
Aikuisten huumeiden hallussapitoa ja käyttöä koskevat lait tulee kumota. 100 % 0 % 0 % 0 % 10 % 0 % 10 % 0 % 0 % 0 %
Valtio ja kirkot tulee erottaa toisistaan lopullisesti. 100 % 20 % 0 % 40 % 40 % 0 % 50 % 0 % 20 % 0 %
Valtion tai kuntien ei pidä tukea yrityksiä verovaroista. 80 % 20 % 0 % 0 % 0 % 0 % 0 % 0 % 0 % 0 %
Valtion ei pidä rajoittaa kansainvälistä vapaata kauppaa. 100 % 70 % 50 % 20 % 25 % 20 % 0 % 50 % 50 % 50 %
Ihmisten päättäköön eläkkeistään itse - eläketurva yksityiseksi ja vapaaehtoiseksi. 60 % 50 % 25 % 0 % 25 % 0 % 0 % 25 % 50 % 25 %
Valtion sosiaaliturva tulee korvata yksityisellä hyväntekeväisyydellä. 60 % 0 % 0 % 0 % 0 % 0 % 0 % 10 % 0 % 0 %
Veroja ja valtion sekä kuntien menoja tulee leikata vähintään puoleen. 75 % 0 % 0 % 0 % 0 % 0 % 0 % 0 % 0 % 0 %
Henkilökohtaiset vapaudet 98 % 42 % 30 % 43 % 44 % 30 % 48 % 24 % 42 % 36 %
Taloudelliset vapaudet 75 % 28 % 15 % 4 % 10 % 4 % 0 % 17 % 20 % 15 %

Kannatus kartalle! (Ja paperille myös.)

Liberaalien kannattajakorttikeräystä ollaan nyt polkaisemassa käyntiin. Maanantaina keskusteltiin asiasta mukavalla porukalla videokonferenssina Jyväskylässä ja Helsingissä. Palaverin lopputulemana allekirjoittanut vetää Jyväskylän eli Keski-Suomen korttikeräystä ja Ville Suvisuo vastaa Helsingin keräystiimistä. Puoluesihteeri Jari Metsälä puolestaan on koko kampanjan vetäjä.

Samalla avattiin korttikartta eli kampanjan edistymistä voi seurata Liberaalien nettisivuilla hienoakin hienomman kartan avulla, joskin karttamerkinnät tuottavan sovelluksen tekijänä olen tietenkin jäävi kehumaan. (Suurempi kartta täällä.) Alkusaldo on mukavan pieni, jotta kasvunvaraa on reilusti. ;)

Kasvu tapahtuu ja keräys etenee laittamalla nimiä paperille. Jos siis kannatat sitä, että liberaaleja arvoja ajetaan suomalaisessa demokratiassa, niin tartu toimeen ja tulosta itsellesi kannattajakortti kannattajakorttikoneella. Jos et omista tulostinta tai haluat kerätä enemmänkin nimiä kuin vain omasi, niin ota yhteyttä minuun tai puoluesihteeriin, niin toimitamme sinulle sopivan määrän paperisia kortteja.

Muuten, jos sinua kiinnostaisi enemmänkin organisoida keräystoimintaa omalla seudullasi, niin ota toki yhteyttä. Esimerkiksi erilaisiin tapahtumiin voidaan lähteä laajemmaltikin, Liberaaliteltan kanssa, mikä auttaa huomion saamisessa.

Lisäksi tiedoksi helsinkiläisille ja lähiseudun asukkaille, että joukko liberaaleja aikoo tavata rennommissa merkeissä huomenna torstaina klo 18 OlutRavintola Kaislassa (Vilhonkatu 4), joten sinne vain mukaan, jos poliittinen (ja miksei muukin) läpänheitto ja samanmielinen seura houkuttaa. Tapaaminen on puolueisiin sitoutumaton.