Joukkomurhien sankarit

Tuoreimman Connecticutin Newtownin kouluampumisen jälkeen olemme saaneet lukea sankariopettajista, jotka oman henkensä uhalla suojelivat lapsia ampujalta. Ei varmaan ole kovin montaa kunnioitettavampaa asiaa kuin toisten suojelu vapaaehtoisesti. Valitettavasti tällä kertaa sankarien toiminnasta huolimatta murhaajan saldo oli kerrassaan järkyttävä. Ehkäpä apuvälineiden kanssa tilanne olisi ollut toinen.

Kaikki muistanevat Columbinen kouluampumisen vuodelta 1999, jolloin kaksi oppilasta murhasi 13 ihmistä ja haavoittivat 21 muuta. Columbine oli valtava mediatapaus ja tekipä lippalakkipäinen ohjaaja siitä elokuvankin. Monien mielestä Columbine aloitti kouluampumisten trendin varsinkin mediamylläkällään, innostaen seuraajia tavoittelemaan yhtä suurta "mainetta".

Harvempi muistanee Pearl High'n kouluampumisen vuodelta 1997, puolitoista vuotta ennen Columbinea. Silloin 16-vuotias oppilas puukotti ensin äitinsä kotonaan ja meni sitten koululleen ampumaan ex-tyttöystävänsä sekä tämän ystävän kuoliaiksi, minkä lisäksi hän haavoitti seitsemää muuta. Tämän jälkeen hän aikoi mennä jatkamaan surmatöitään toiselle koululle, suunnitellen välttävänsä siten poliisit, joilla menisi aikaa selvittää ensimmäisen koulun tilanne.

Sillä välin koulun apulaisrehtori oli mennyt autolleen hakemaan siellä säilyttämänsä .45 Coltin, jota ei kouluun sisälle tietenkään saanut tuoda. Apulaisrehtorin haettua aseensa ampuja oli juuri palaamassa autolleen. Apulaisrehtori onnistui pysäyttämään hänet aseella uhaten ja pidättelemään häntä poliisin tuloon saakka. Ties kuinka monta henkeä hän niin tehdessään pelasti. Varmaa lienee ainakin se, että apulaisrehtorin sankarillisen toiminnan ansiosta Pearl High ei noussut samanlaiseen maailmanmaineeseen kuin Columbine myöhemmin.

Itse asiassa, kun tarkastellaan viime aikaisia amerikkalaisia joukkomurhia, kouluampumiset ja muut vastaavat mukaanlukien, niin aineistosta nousee esiin mielenkiintoisia seikkoja.

Ensinnäkin, noin puolet joukkomurhaajista tappaa itsensä, ja suuri osa näistä tekee niin jo ennen kuin poliisit ovat lähelläkään. Heitä ei siis poliisi olisi edes voinut pysäyttää. Loput itsensä murhaavista tekevät niin kun kuulevat poliisien sireenit tai kun ovat poliisien piirittämiä. Niin Connecticutin ampuja kuin molemmat kotimaiset kouluampujatkin kuuluvat tähän joukkoon. Näissä tapauksissa poliisin saapumisen voidaan katsoa keskeyttäneen surmatyöt.

Toisekseen, niissä tapauksissa kun siviili onnistuu pysäyttämään joukkomurhaajan, niin kuolleiden määrä on keskimäärin 2,3. Itse asiassa aineistossa on vain yksi tapaus, kun siviilin pysäyttämä joukkomurhaaja ehti tappaa enemmän kuin kolme ihmistä, nimittäin vuoden 2011 Tucsonin ampujan kuusi uhria. Edellä mainittu Pearl High'n tapaus ja 16 muuta tapausta 32 tapauksen relevantista aineistosta kuuluvat tähän joukkoon.

On muuten hyvä huomata, että kaikki joukkomurhaajan pysäyttäneistä siviileistä eivät olleet aseistautuneita, vaan sankartekoihin kyettiin aseettomanakin, vaikka vastapuolella yli yksi tai useampi tappava ase. Ase toki auttaa sankariakin, sillä aineiston mukaan aseellisten siviilien pysäyttämien joukkomurhaajien uhriluku oli keskimäärin 1,8, kun taas aseettomien siviilien pysäyttämien uhriluku oli keskimäärin 2,6. Tutkitussa aineistossa vain yksi sankari sai itse surmansa pysäyttäessään joukkomurhaajan.

Vastaavasti silloin, kun poliisin saapuminen tai toiminta pysäytti joukkomurhaajan, keskimääräinen kuolleiden määrä oli 14,3, eli yli kuusinkertainen määrä siviilien pysäyttämiin tapauksiin nähden. Edellä mainitut Columbine ja Newtown sekä 13 muuta tapausta aineistosta kuuluvat tähän joukkoon.

Siis noin puolet ampuma-aseilla Yhdysvalloissa tehdyistä joukkomurhista päättyy ampujan itsemurhaan, eikä poliisilla ole koskaan tilaisuutta pysäyttää niitä. Näissä tapauksissa vain paikalla olevilla siviileillä olisi mahdollisuus ampujan pysäyttämiseen. Tämä lienee jo sinänsä tärkeämpi havainto kuin itse tilasto. Poliisin saapumisen ja toiminnan varaan laskeminen joukkomurhan pysäyttämiseksi on parhaimmillaankin yhtä hyvä kuin kolikonheitto. Joku voisi sanoa, että meillä Suomessa ei edes sitä, ainakin jos siitä toiminnasta puhutaan.

Hämmästyttävää on kuitenkin se, että oli hän sitten aseeton tai ei, niin siviilin päätös ryhtyä leikkimään sankaria näyttää pelastavan paljon henkiä. Ja kuten näimme, siviilin aseistautuneisuudesta näyttää olevan hänelle apua tappavia aseita kantavan ja käyttävän murhaajan pysäyttämisessä, vaikka ero aseettomien ja aseellisten sankarisiviilien välillä ei olekaan lähellekään niin merkittävä kuin sankareiden ja poliisia odottelevien siviilien välillä.

Joten kun otetaan huomioon, että siviilien pysäyttämissä joukkomurhissa kuolee paljon, paljon vähemmän ihmisiä, että vain siviileillä on mahdollisuus joukkomurhaajien pysäyttämiseen noin puolessa tapauksista, ja että aseelliset siviilit pärjäävät joukkomurhaajien pysäyttämisessä hieman paremmin kuin aseettomat sankaritoverinsa, niin etkö toivoisi näillä oman henkensä riskeeraavilla sankareilla olevan kaikki mahdolliset apuvälineet saatavillaan niin halutessaan?

Michiganin osavaltio salli juuri äskettäin - itse asiassa vain päivää ennen Newtownia - aseenkantoluvan saaneiden kantaa aseitaan myös koulualueilla. Saman tempun tekee eräs koulupiiri Teksasissa, ja onpa vastaavasta muutoksesta puhetta myös Floridassa. Ottaen huomioon, että kouluampujat ovat järjestään pelkureita - sillä mitä pelkurimaisempaa on kuin mennä varmasti aseettomaksi tietämäänsä kouluun ampumaan lapsia ja ampua sitten vielä itsensä etteivät joutuisi vastaamaan teoistaan - niin lienee turvallista väittää, että Michiganissa, Teksasissa ja Floridassa ei tulla näkemään yhtään uutta Columbinea tai Newtownia, tai jos nähdäänkin, niin uhriluvut muistuttavat varmasti enemmän Pearl High'ta kuin kahta muuta mainittua.