Mielipidekirjoitus: Paikallisliikenteestä

(Julkaistu alunperin vaaliblogissa 14.9.08.)

(Lähetetty alunperin Keskisuomalaisen yleisönosastolle 5.9.08, jossa julkaistu 15.9.08.)

Paikallisliikenteestä

Paikallisliikennekeskustelu näyttää taas virinneen näin kuntavaalien alla ja äänestäjille luvataan suunnasta jos toisestakin parempaa, monipuolisempaa ja halvempaa joukkoliikennepalvelua. Pääkaupunkitason älyttömyyksiin eli “ilmaisen” joukkoliikenteen lupaamiseen ei ole kuitenkaan kukaan tainnut täällä Jyväskylässä sortua, ainakaan vielä.

Olemme jo käytännössä nähneet miten kaupungin säätelemä ja tukema monopolimuotoinen paikallisliikenne toimii. Kyytimaksujen hinnat laukkaavat ylöspäin kovemmin kuin hinnat keskimäärin ja samalla ajetaan sekä tupaten täysiä että tyhjyyttään ammottavia vuoroja autoilla, jotka jäävät entistä useammin tien varteen. Mutta onhan niissä hienot aikataulunäytöt, jotka toimivat ainakin välillä, puhumattakaan Vapaudenkadun entistä upeammista pysäkeistä.

Kaupunkivetoinen systeemi, riippumatta siitä onko se kaupungin omistuksessa vai ei, keskittyy siihen mikä näyttää ja tuntuu hienolta. Itse palvelu on sivuseikka. Eihän sen parantamisesta enää edes voisi tehdä vaalilupauksia, mikäli se toimisi hyvin!

Minusta paikallisliikenteen muoto on yhdentekevää, siis ajetaanko sitä busseilla, lähijunilla, minibusseilla, takseilla tai näiden yhdistelmällä. Tärkeää on se, että paikallisliikenne vastaa mahdollisimman hyvin käyttäjiensä tarpeisiin eikä mihinkään muuhun, kuten vaikkapa poliitikkojen unelmiin paremmasta maailmasta.

Tämä lopputulos on saavutettavissa vain vapaiden ja kilpailtujen markkinoiden kautta, jolloin kysynnän ja tarjonnan laki ratkaisee palvelutason ja hinnat. Jos tiettyjä ryhmiä, kuten opiskelijoita tai lapsia, halutaan tukea julkisista varoista, se tulee hoitaa tukena kyseisille ryhmille (esim. palvelusetelit) eikä työntämällä verovaroja suoraan yrityksille.

Pasi Matilainen
Puheenjohtaja, Keski-Suomen Liberaalit
Kuntavaaliehdokas (Kok., sit.)
Jyväskylä

Sitoutumattomana Kokoomuksen listalle

(Julkaistu alunperin vaaliblogissa 4.9.08.)

Tämän vaaliblogin ensimmäisessä kirjoituksessa mainitsin, etten vielä tiennyt mille listalle olen lähdössä ehdokkaaksi. Tuolloin realistisia vaihtoehtoja oli kaksi: valitsijayhdistyksen ja niiden yhteislistan muodostaminen muiden liberaalien kanssa tai Kokoomuksen listalle lähteminen sitoutumattomana, jota meille oli tarjottu pari päivää aikaisemmin.

Molempia vaihtoehtoja pohdittiin kovasti, erityisesti viime perjantaina pitämässämme kokouksessa, ja lopulta päädyimme jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Kuten asiasta tehty tiedotekin kertoo, minun lisäkseni sitoutumattomina Kokoomuksen listalle lähtevät Liberaaleista FM Jani Korhonen ja kasv.yo Sofia Valta.

Näillä siis mennään ja yritetään Kokoomuksen listalla olemisesta huolimatta näkyä nimenomaan Liberaaleina. Toivottavasti hyvällä vaalityöllä pääsemme onnistuneeseen lopputulokseen ja saamme yksi tai jopa kaksi valtuustopaikkaa. Siihen on nyt ainakin realistinen mahdollisuus.

Jyrkkä EI terveydenhuollon ammattilaisten tietojen julkistamiselle!

(Julkaistu alunperin vaaliblogissa 29.8.08.)

Hallitus aikoo ilmeisen vaivihkaa julkistaa terveydenhuollon ammattihenkilöiden tiedot Internetissä. Kyseessä on törkeä yksityisyydensuojan loukkaus! Hallitus on kuitenkin hyväksynyt lakimuutosesityksen 21.8. ja eduskunta käsittelee sen lähes ensi töikseen palattuaan kesälomalta syyskuun toisella viikolla.

Asiasta ei ole kovin kauheasti julkisesti keskusteltu. Ainoa löytämäni uutinen on useiden välineiden julkaisema STT:n juttu, esimerkiksi Ksml:n sivuilla. Kyseessä on kuitenkin Sosiaali- ja terveysministeriön tiedotteen mukaan 335 000 suomalaisen nimet, rekisteröintinumerot, syntymäajat, ammattipätevyys sekä tiedot mahdollisista erikoisoikeuksista ja pätevyyden rajoituksista.

Viranomaisten jo nykyisin ylläpitämään, mutta toistaiseksi ei julkiseen, rekisteriin sisältyy “tiedot kaikista terveydenhuollon ammatillisen koulutuksen saaneista henkilöistä.” Ilmeisesti tämä tarkoittaa myös muille aloille siirtyneiden tietojen julkistamista. Nykyisen lain (Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä 28.6.1994/559) mukaan nimittäin “tiedot poistetaan rekisteristä kymmenen vuoden kuluttua siitä, kun terveydenhuollon oikeusturvakeskus on saanut tiedon rekisteröidyn kuolemasta.”

Nykyisin viranomaiset käyttävät rekisterin tietoja sen varmistamiseen, että alalla olevat ammatinharjoittajat omaavat riittävän pätevyyden työhönsä. Vaikka vieroksunkin kaikenlaista ihmisten rekisteröimistä valtion toimesta, tuo lienee jotenkin hyväksyttävissä. Rekisterin tietojen julkaisemisesta sen sijaan ei voi kovin merkittävää hyötyä olla, mutta kuten sanottua, se loukkaa asianomaisten yksityisyydensuojaa ja lisäksi altistaa heidät riskeille: MTV3: Hoitajat häirinnän uhreina (3.4.2005).

Eduskunnan syysistuntokausi alkaa pian, tiistaina 9.9.08. Toivottavasti tästä aiheesta saadaan siihen mennessä aikaiseksi riittävän voimakas julkinen keskustelu, jotta eduskunta ei toimi hallituksen kumileimasimena ja kaikessa hiljaisuudessa hyväksy lakimuutosta.

Jyväskylän paikallisliikenteestä

(Julkaistu alunperin vaaliblogissa 28.8.08.)

Antti-Juhani Kaijanahokin näyttää avanneen vaalibloginsa tänne US:n palveluun. Hänen ensimmäinen kirjoituksensa koskee Jyväskylän paikallisliikennettä, jonka sosialisoimista kunnalliseksi hän on tiettävästi jo pitkään kannattanut. Kirjoituksessaan hän viittaa Liberaalien kantaan, joten tässä on vastaukseni. (Vaaliteemoihinihan kuuluu paikallisliikenteen vapauttaminen kilpailulle ja olen myös kirjoittanut aiheesta maakuntalehteen viime joulukuussa.)

Kaijanahon kirjoituksesta on löydettävissä kritiikkinä paikallisliikenteen vapaalle kilpailulle ainakin 1) siinä lähes sata vuotta sitten ilmennyt “epäterve kilpailu,” kuten kilpa-ajelu, ja 2) vapaaseen linjaliikenteeseen sisältyvä “markkinavirhe” eli vilkasliikenteisten linjojen suosiminen.

Ensinnäkin, en tiedä millaiset liikennesäännöt maassa on ollut 1910-20 -luvuilla tai miten niitä on valvottu, mutta linjaliikenneyritys ei tietysti olisi nykyisinkään lain yläpuolella. Voisi jopa kuvitella, että ammattiautoilijalle koituva rangaistus taajama-alueella suoritetusta rutiininomaisesta liikenteen vaarantamisesta (kilpa-ajelu) olisi erittäin tuntuva, kuten ajoluvan menettäminen ainakin määräaikaisesti. En voi uskoa, että tästä muodostuisi nykypäivänä ongelmaa, sillä muuten liikenneyrityksiltä loppuisivat kuljettajat kesken.

Toisekseen, jos ja kun liikenneyritykset laittaisivat enemmän vuoroja suositummille linjoille ja vähemmän vuoroja hiljaisemmille linjoille eikä lainkaan vuoroja linjoille, jotka eivät yksinkertaisesti kannata, niin ei kyseessä ole “markkinavirhe” vaan kysynnän ja tarjonnan laki.

Vuorojen ajattaminen “tasa-arvoisesti,” “solidaarisesti” tai jollain muulla byrokraattisen mielivaltaisella tavalla (kuten melkein nykyisin) johtaa lukuisiin ongelmiin, kuten ympäristöhaittoihin (ajoittain tyhjänä tai lähes tyhjänä köröttelevät bussit tupruttelevat päästöjä matkustajien puutteesta huolimatta) ja liikenneturvaongelmiin (tupaten täynnä oleva linja-auto ei ole kovin turvallinen mahdollisessa onnettomuus- tai läheltä piti -tilanteessa; nykyisinhän pahimmillaan viimeiset kyytiläiset nojaavat tuulilasiin ja koettavat kestää muiden matkustajien paineen), puhumattakaan siitä, että suosittujen linjojen matkustajat maksavat matkalipuissaan (ja veroissaan!) myös siitä, että toisaalla ajatetaan tyhjiä autoja alueellisen tasa-arvon tai vihreän toiveajattelun hengessä.

Voisin kuvitella, että vapaassa kilpailussa suosittuja linjoja ajetaan tiheämmin, suuremmilla ja nykyaikaisemmilla autoilla, kun taas vähemmän suosittuja linjoja ajetaan harvemmin ja välillä kenties vain minibussilla tai taksilla suuren linja-auton sijasta. Suosittuja linjoja saattaisi operoida useampikin yhtiö, kun marginaalisiin linjoihin saattaisi erikoistua yksittäiset toimijat, ehkä jopa oman autonsa omistava yksityisyrittäjä. Koska kaikkien olisi noudatettava liikennesääntöjä, yritysten olisi kilpailtava hinnalla, laadulla, mukavuudella, reittivalinnoilla, jne.

On tietysti puhdasta spekulaatiota, millaiseksi paikallisliikenne lopulta muodostuisi vapailla markkinoilla, koska se riippuisi täysin niin yrittäjien kuin matkustajienkin valinnoista. Se on varmaa, että tapahtuisi sitä Kaijanahonkin peräänkuuluttamaa kaupunkiliikenteen kehittämistä. Ehkä ongelma onkin siinä, että se kehittäminen ei olisi hänen ja muiden poliitikkojen käsissä.

Kaijanaho kaipasi kirjoituksensa otsikossa muutosta, mutta esitti ratkaisuksi mallia, jossa ei juuri muutosta tapahtuisi. Kaupungin säätelemä ja tukema yksityinen monopoliyritys ei juuri eroa kunnalle sosialisoidusta yrityksestä. Monopoliyrityksen omistajien tavoittelemien voittojen sijaan ainoita kannustimia liikennetoiminnan kehittämiselle olisivatkin poliitikkojen oman säätelytarpeen sekä poliittisten eturyhmien toiveiden tyydyttäminen.

On vaikea nähdä kuinka paikallisliikenteen käyttäjien kokemus juuri muuttuisi. Tuskin ainakaan parempaan suuntaan. Silmänlumeeksi lippuhintoja tosin saatettaisiin alentaa, kaikkien kuntalaisten – siis myös paikallisliikennettä käyttämättömien – kustannuksella verovaroista. Ja voi sitä äänten kahisemista uurnaan neljän vuoden välein vaaleissa!

Äänioikeus nuorillekin?

(Ao. kirjoitus julkaistu alunperin vaaliblogissa aiemmin tänään.)

Äänioikeusikärajan alentaminen 16 ikävuoteen on ilmeisesti nousemassa yhdeksi kunnallisvaaliaiheeksi, vaikka käsillä olevissa vaaleissa valitut eivät siihen millään tavoin voikaan vaikuttaa. Hyvän puheenvuoron omalla tahollaan tässä vaaliblogipalvelussa aiheesta käytti Teemu Lahtinen (PS) ja asiaa kommentoivat ainakin myös Kasvi (vihr.) ja Aaltonen (vihr.).

En ala toistamaan Lahtisen hyviä perusteluita äänioikeusikärajan alentamiselle, tyydyn vain toteamaan, että muutos on kannatettava. Sen sijaan kritisoin erästä yleisesti käytettyä perustelua ikärajan alentamiselle.

Itse asiassa koko ideahan lienee virinnyt siitä, että nuoret, siis jo nykyisin äänioikeutetut nuoret aikuiset, äänestävät poliittisten päättäjien mielestä liian vähän. Ikärajan laskua on ehdotettu keinoksi, jolla nuoret tottuvat äänestämään enemmän, kun saavat äänioikeuden nuorempina. Tähän en voi millään yhtyä.

Continue reading Äänioikeus nuorillekin?

Vaalipelin avaus

Avasin tänään vaaliblogin UusiSuomi.fi:n vaaliblogipalveluun. Uskoisin sitä kautta löytyvän näkyvyyttä, jota täältä omasta blogista on hankala tavoittaa. Sieltä löytyvät myös alustavat vaaliteemani. Kopioin vaaliblogitekstini myös tänne, jotta ne säilyvät tallessa myös vaalien jälkeenkin. Alla onkin siis jo ensimmäinen vaaliblogaukseni.

Asuntojen hintakehityksestä ja kaavoittamisesta.

Taas on kovasti julkisuudessa päivitelty asuntojen hintakehitystä mm. Aamulehden ja Helsingin Sanomien juttujen innoittamina. Esimerkiksi Osmo Soininvaara on toisaalla tässä vaaliblogipalvelussa “täysin vakuuttunut, että isojenkin asuntojen kohdalla markkinahinta ylittää reippaasti rakentamiskustannukset.” Näin varmasti on, mutta Soininvaara onnistuu jotenkin syyllistämään rakennusyhtiöitä tilanteesta, ne kun muka keinottelevat pitääkseen hintatason ylhäällä. Toki yritykset pyrkivät pitämään katteensa mahdollisimman korkeina, mutta asuntojen hintojen nousuun ne eivät ole syyllisiä. Oikeat syypäät istuvat nimittäin kuntien valtuustoissa.

Continue reading Vaalipelin avaus

Sosiaalinen Vaalikone osittain Facebookin ulkopuolellakin

Tein sivun, jossa voi esittelyluonteisesti katsella satunnaisia Sosiaalisen Vaalikoneen kysymyksiä sekä niihin tulleiden vastausten tilastoja ilman Facebook-tunnuksia. Lisäksi ehdokkailla on mahdollisuus julkistaa omat kysymyksensä myös Facebookin ulkopuolella, tässä oma vastaussivuni.

Tiedote: Sosiaalinen Vaalikone toimii äänestäjien ehdoilla Facebook®-alustalla

Sosiaalinen Vaalikone toimii äänestäjien ehdoilla Facebook®-alustalla

JYVÄSKYLÄ — 13.8.2008 — Jyväskyläläinen nettiaktiivi on julkaissut Sosiaalisen Vaalikoneen, joka on uudenlainen, sosiaalisiin verkostoihin perustuva vaalikone Facebook-sovellusalustalle. Facebook-sovellusalusta mahdollistaa yrityksille ja kehittäjille sovellusten rakentamisen Facebook-sivustoon. Sosiaalinen Vaalikone sallii satojen tuhansien suomalaisten Facebook-käyttäjien kysyä omat kysymyksensä ehdokkailta ja löytää itselleen parhaat poliittiset osumat sekä ehdokkaiden että kanssakäyttäjien joukosta.

“Perinteiset vaalikoneet kysyvät ehdokkailta mitä niiden tekijät haluavat kysyä,” kommentoi sovelluksen kehittäjä Pasi Matilainen, “Tällä kertaa äänestäjät pääsevät itse tenttaamaan ehdokkaita. Samalla saattaa hyvien ehdokkaiden lisäksi löytyä samanmielisiä uusia tuttavuuksia ja uusia puheenaiheita kavereiden kanssa.” Continue reading Tiedote: Sosiaalinen Vaalikone toimii äänestäjien ehdoilla Facebook®-alustalla

Sosiaalinen Vaalikone

Ensimmäinen Facebook-sovellukseni alkaa olla siinä jamassa, että sitä kehtaa jo esitellä: Sosiaalinen Vaalikone (vaatii kirjautumisen Facebookiin).

Perinteisistä vaalikoneista poiketen Sosiaalisen Vaalikoneen käyttäjät, joihin myös ehdokkaat lukeutuvat, tekevät itse kysymykset. Kysymys voi näkyä vain tietyssä kunnassa tai kaikille käyttäjille. Ehdokkaiden lisäksi osumia voi hakea myös kavereista sekä muista käyttäjistä, sikäli kun käyttäjien yksityisyysasetukset sen sallivat.

PS. Sosiaalisessa Vaalikoneessa voi myös vaalimainostaa edullisesti. 😉

Lisää inflaatiosta ja hinnoista

Taannoinen mielipidekirjoitukseni poiki melko hedelmättömän, mutta vilkkaan keskustelun Keskisuomalaisen keskustelupalstalla. (Tosin täytyy sanoa, että aloin keskustelun myötä käsittää, mitä tuntemuksia Octavius tarkoitti äskettäin kokeneensa.) Yksi monista panoksistani tuohon keskusteluun oli eilinen pitkä kommentti, jonka toisinnan muokattuna tähän, koska siitä tuli ihan kelvollinen. Olkaatten hyvät. Myös Lasse Pitkäniemen artikkeli aiheesta on lukemisen arvoinen.

Inflaatio, raha ja verot

Veronkevennykset eivät lisää rahan määrää, koska kyse on ainoastaan siitä, että julkinen sektori antaa kansalaisten pitää hiukan enemmän omia rahojaan itsellään. Verot menevät valtiolle ja kunnille eivätkä poistu kansantaloudesta.

Kaikkialla inflaatiosta kärsivät käytännössä eniten köyhät, niin Zimbabwessa kuin täälläkin. Zimbabwen räikeässä hyperinflaatiossa se vain korostuu, mutta samanlaista se inflaatio on ilman hyper-etuliitettäkin, pienempää vain. Lainaan seuraavassa esimerkkiä Henry Hazlittin mainiosta Economics in One Lesson -teoksesta. (Esimerkki on hyvin yksinkertaistettu eikä ota esimerkiksi mitään EU-näkökulmia huomioon. Mainittu valtio on kuvitteellinen. Lisäksi vedän tämän ulkomuistista, joten Hazlittia ei pidä syyttää, jos muistin väärin. :-))

Olkoon kansantaloudessa neljä ryhmää, A, B, C ja D. Jokaisella on oma tulotasonsa, mutta merkitään jokaisen tulotasoa alkutilanteessa indeksiluvulla sata. Sitten valtio aloittaa vaikkapa suuren rakennusprojektin, jota se ei jostain syystä halua rahoittaa normaalisti lainalla tai verotuloilla, vaan päättääkin keskuspankin kautta painaa lisää kansallista paperivaluuttaa, jolla maksaa rakennusprojektin. Continue reading Lisää inflaatiosta ja hinnoista