Ilmastojournalismi hukkasi viimeisenkin häpynsä

Ilmastopaneeli IPCC julkaisee tänään seuraavan raporttinsa ensimmäisen poliittisen yhteenvedon. Useat mediat uutisoivatkin jo heti aamusta, että "Ennakkotietojen mukaan raportissa varoitetaan, että ilman pikaisia toimia maapallon keskilämpötila voi nousta esiteollisista ajoista jopa 5,6 astetta vuosisadan loppuun mennessä. Kahta astetta on pidetty rajana, jonka puitteissa ilmastonmuutos voidaan rajoittaa siedettävälle tasolle." (Malliesimerkin tarjoili HS.)

IPCC:n on odotettu olevan kovan paikan edessä uuden raporttinsa kanssa, kun viimeisen 17 vuoden lämpenemättömyys samaan aikaan ainoastaan kasvaneiden hiilidioksidipäästöjen kanssa on vaikea yhtälö selitettäväksi. Varsinkin kun huipputietokoneistetut ilmastomallit ovat keskimäärin ennustaneet samassa ajassa 0,3 Celsius-asteen lämpenemistä. IPCC:n edellisen raportin (AR4) ennustekuviin lisätyt viimeisimmät havainnot ovat ennusteiden virherajojenkin alapuolella.

Siksi onkin käsittämätöntä, että ennakkouutisoinnissa lyödään se kaikista hälyyttävin paniikkivaihde päälle ja raportoidaan ainoastaan ennustehaarukan yläraja! Suurelta yleisöltä jää näin kokonaan kuulematta, että tänään IPCC:n julkaistavan yhteenvetoraportin viimeisen luonnoksen (AR5 WGI SPM final draft, PDF täällä) mukaan eri skenaarioiden todennäköinen (likely) ennuste maapallon keskilämpötilan nousu vuosisadan loppuun mennessä on 0,3 - 4,8 astetta, kun verrataan vuosien 1986-2005 keskiarvoon.

Uutisissa mainittua "jopa 5,6 astetta" ei muuten mainita IPCC:n viimeisessä luonnoksessa lainkaan, mutta todennäköisesti siihen on päästy tuolla ennustehaarukan 4,8 asteen ylärajalla, mutta muuttamalla vertailuvuosiksi jotain vuosien 1860-1880 paikkeilla, jolloin pieni jääkausi oli lopuillaan ja luonnollinen palautuminen pienestä jääkaudesta alkoi.

Huomasiko kukaan lukijoista, että IPCC:n likely-ennustehaarukan alaraja on 0,3 astetta? Uutisista ei varmasti ainakaan. Tämä siis, kun huomioidaan kaikki neljä IPCC:n skenaariota. Alhaisimman skenaarion oma haarukka on 0,3 - 1,7 astetta, kun taas kuumimman skenaarion välys on 2,6 - 4,8 astetta. Alhaisin skenaario jää kokonaan tuon maagisen eli tuulesta temmatun kahden asteen rajan alapuolelle, kuten jäävät kahden alhaisimman skenaarion keskiarvotkin (1,0 ja 1,8 astetta), eikä kolmannenkaan skenaarion keskiarvo kovin paljon yli mene ollessaan 2,2 astetta.

Vaihtoehtoiset näkemykset medialta luonnollisesti jäivät kokonaan huomiotta tuossa 5,6-hypetyksen lomassa. Eilenhän nimittäin julkaistiin suomeksi valtioista ja YK:sta riippumattoman tutkijaryhmän NIPCC:n vastaavan tieteellisen raportin yhteenveto. Varsinainen NIPCC:n raportti julkaistiin viime viikolla eli samaan aikaan yhteenvedon kanssa. YK:n alaisen IPCC:n käytäntöhän on julkaista poliittisesti muokattu yhteenveto ensin ja varsinainen raportti myöhemmin, ymmärrettävistä syistä toki, ristiriidathan näyttäisivät vähemmän kivoilta.

NIPCC:n raportti ei kuitenkaan pelottele vaan itse asiassa hälventää huolia ilmastonmuutoksesta. Ehkä siinä syy, miksei se mahdu otsikoihin. Huonot uutiset ovat hyviä ja hyvät uutiset huonoja.

Kansainvälisen ilmastopaneelin NIPCC:n laaja katsaus tieteellisestä tutkimuksesta osoittaa, että ihmiskunnan aiheuttama globaali ilmastonmuutos on vähäisempää kuin ilmaston luonnollinen vaihtelu, eikä se ole vaarallista. Globaali ilmasto on ainaisessa muutostilassa. Tällä hetkellä lämpeneminen on pysähtynyt osoittaen jopa vähäistä viilenemistä 1900-luvun keskivaiheen lievän lämpenemisen jälkeen. On varmaa, että samankaltaisia luonnollisia ilmastonvaihteluita esiintyy vastaisuudessakin.

Päättäjien pitäisi vastustaa lobbausryhmien pyrkimyksiä vaientaa sellaiset tutkijat, jotka kyseenalaistavat IPCC:n omaksuman roolin olla ilmastotieteen ainoa auktoriteetti. NIPCC:n “Ilmastonmuutos uudelleenharkittuna II: Fysikaalinen tiede” -julkaisu paljastaa, että tiedeyhteisössä esiintyy paljon epävarmuutta IPCC:n tietokonemallinnuksista, oletuksista ja aihetodisteiden tulkinnasta. Tämä kritiikki ei tule tiedeyhteisön laidalta: se todetaan selvästi ja toistetaan tuhansissa vertaisarvioidun tiedekirjallisuuden artikkeleissa.

NIPCC:n raportin suomenkielinen yhteenveto löytyy PDF:nä täältä. Rehellisyyden nimissä minun on myönnettävä, että minulla oli kohtuullisen suuri rooli suomennoksen teossa, vaikka en siitä kokonaan kunniaa voikaan ottaa. Haluankin tässä yhteydessä kiittää seitsemää vapaaehtoista suomentajaa ja oikolukijaa, sekä tietysti NIPCC:n vapaaehtoisia tiedemiehiä heidän omasta työstään.

Auringon aktiivisuuden ennustetaan hiipuvan – miten käy ilmastonmuutoksen?

Eilen Yhdysvaltain Tähtitieteellinen Seuran (American Astronomical Society, AAS) aurinkofyysikkojen vuosittaisessa kokoontumisessa julkaistiin eräänlainen uutispommi: kolme eri tutkimuslinjaa ennustaa auringon aktiivisuuden vaipuvan eräänlaiseen horrostilaan seuraaviksi vuosikymmeniksi. Nykyinen varsin vaisuksi jäävä aurinkosykli #24 on parhaillaan lähestymässä huippuaan, jonka ennakoidaan tapahtuvan toukokuussa 2013, minkä jälkeen se hiipuu, mutta joidenkin arvioiden mukaan auringon seuraava 11-vuotinen sykli, #25, saattaa jäädä jopa olemattomaksi auringon aktiivisuudella ja aurinkopilkuilla mitattuna. Tämä olisi jopa huolestuttava merkki Daltonin tai Maunderin minimien toisintumisesta.

Daltonin ja Maunderin minimit yhdistetään yleisesti kylmään ilmastoon. Aurinko on loppujen lopuksi maapallon ja sen ilmaston ainoa todella merkittävä energianlähde, joten asialla on merkitystä. Jos auringon aktiivisuuden lasku aiheuttaa maapallon ilmaston viilenemistä, mikään mielekäs määrä ihmisen tuottamaa hiilidioksidia tai metaania ei pysty sitä peruuttamaan.

Tästä päästään siihen, että kylmyys on ihan aikuisten oikeasti ikävämpi juttu kuin lämpimyys. Lämpöön ja lämpenemiseen voidaan sopeutua, esimerkiksi maanviljelyksessä lajikkeita vaihtamalla, mutta kylmyyteen ja kylmenemiseen sopeutuminen on huomattavasti vaikeampaa, esimerkiksi maanviljelyksessä lajikkeen kuin lajikkeen sadot pienenevät kylmenemisen myötä.

Vastaavasti siinä missä lämpeneminen yleisesti ottaen vähentää pakottavaa tarvetta energiankäytölle, kylmeneminen pääsääntöisesti lisää sitä. Lämpimämmässäkin voi asua, mutta kylmyys tappaa, joten esimerkiksi asuntojen lämmittäminen on melko oleellista ja ilmaston mahdollinen viileneminen heijastuu suoraan sen tarpeeseen ja kustannuksiin.

On huomattava, että jos tutkijoiden ennusteet auringon vaipumisesta horrokseen pitävät paikkansa, nykyinen keskustelu ihmisen aiheuttamasta ilmastonlämpenemisestä muuttuu merkityksettömäksi ainakin seuraaviksi kolmeksi, viideksi tai jopa seitsemäksi vuosikymmeneksi. Vaikka ihminen hiilipäästöillään lämmittäisikin ilmastoa, se vaikutus pääsisi jatkumaan vasta useiden vuosikymmenien päästä - siihen asti meidän olisi siedettävä kylmempää ilmastoa.

Kysynkin siis edelleen, kuten aiemmin Ilmastofoorumi ry:n puheenjohtajana ollessani usein kysyin, että mikä on nykyisten ilmaston lämpenemistä vastaan suunnattujen poliittisten toimien poistumisstrategia siinä tilanteessa, että ilmasto ei lämpenekään tai jopa viilenee? Kysymys on oleellinen, koska ilmastotoimet aiheuttavat kustannuksia, esimerkiksi energiantuotantoa ohjataan tehottomampaan ja kalliimpaan suuntaan, mikä voi olla - ja anteeksi dramaattisuuteni, mutta se ei ole liioiteltua - elämän ja kuoleman kysymys ilmaston mahdollisesti viiletessä nopeastikin.

Jos esimerkiksi täällä Suomessa tulee oikeasti kylmä, eikä energiantuotantokapasiteetti enää riitä siihen vastaamaan, ja muualla vallitsevan saman tilanteen vuoksi tuontisähköäkään ei ole saatavilla, niin täälläkin ihmiset alkavat pitkästä aikaa kuolla kylmyyteen. Ensimmäisinä köyhät sekä yksinelävät vanhukset. Suomessakin mutta erityisesti globaalisti merkittäväksi ongelmaksi nousee myös satojen pieneneminen ja jopa osittainen tuhoutuminen (kato), minkä seuraukset ruoan hinnoille ja äärimmäisessä köyhyydessä elävien ravitsemukselle lienevät ilmeiset.

Miten siis päästökauppa, tuulimyllyt, biopolttoaineet ja hehkulamppukielto torjuvat kylmyyttä ja sen vaikutuksia? Tai oikeammin, miten ne saadaan tarvittaessa purettua mahdollisimman nopeasti, jotta niiden haitat kylmyyteen sopeutumiselle jäävät mahdollisimman vähäisiksi? Onko tätä edes suunniteltu yhtään etukäteen?

Tiedän toki, että kysymyksiini ei tule vastauksia. Ilmastonlämpenemisen dogma on niin vahva, että näitä asioita ei ole riittävän korkealla tasolla edes mietitty saati tiedostettu. Tuulimyllyjä pystytetään jatkossakin syrjäyttämään luotettavampaa ja skaalautuvampaa energiaa ja sademetsiä poltetaan jatkossakin öljypalmuviljelmien tieltä. Ja köyhät jäätyvät kuoliaiksi, jos eivät ehdi nääntyä nälkään sitä ennen.

Lisää lukemista: