T3-vero

Taannoisessa vaalikampanjassani kannatin hiiliveroa, eli hiilidioksidipäästöjen verottamista tuotetun määrän mukaan. Nyt toinen Mannin lätkämailan upottaneista tutkijoista, kanadalainen ekonomisti Ross McKitrick, on kehittänyt hiiliveron ideaa pidemmälle ja esittää Financial Postissa sen sitomista trooppisen troposfäärin lämpötilaan.

McKitrick perustelee tätä T3-veroa sillä, että ilmastomallien ja YK:n ilmastopaneelin mukaan ihmisen aiheuttama ilmaston lämpeneminen näkyisi voimakkaimmin ja nopeimmin juurikin trooppisessa troposfäärissä, eli alimmassa 16-20km paksuisessa ilmakehän kerroksessa kaksikymmentä leveysastetta päiväntasaajan molemmin puolin. Jos siis ihminen kasvihuonekaasuillaan lämmittää ilmastoa niin paljon kuin väitetään, vero nousee pian hyvin korkeaksi. Jos taas ilmastomallit ja YK:n IPCC ovat väärässä, vero pysyy matalana tai ilmaston mahdollisesti viiletessä jopa laskee. Väittelyn molempien osapuolten pitäisi siis pystyä hyväksymään vero.

Lisähyötynä vero aikaansaisi merkittävän kannustimen parantaa yksityistä ilmastontutkimusta. Yrityksille olisi erittäin tärkeää pystyä ennustamaan veron määrä tulevaisuudessa, koska sillä olisi merkittävä vaikutus mm. suuriin investointeihin. Tämän vuoksi yritykset maksaisivat selvää rahaa entistä paremmista ilmastoennusteista. Puhumattakaan tietysti siitä, että jos ihmisen aiheuttama lämpeneminen osoittautuu todeksi (tai alkaa näyttää edes todennäköiseltä), niin yritykset luonnollisesti pyrkivät vähentämään CO2-päästöjään jo ennen veroasteen nousuun lähtöä.

Jos joku, jolla on jonkinlainen kanta ihmisen aiheuttamaan ilmastonmuutokseen, ei jostain syystä halua tällaista uutta veroa, niin kuulisin mielelläni perusteluita. 🙂 Kannattaa tietenkin lukea koko McKitrickin artikkeli ensin. Keskustelua veroehdotuksesta löytyy mm. toisen lätkämailaa kumonneen tutkijan, Steve McIntyren, blogista sekä Mises.orgin blogista.

Lisäys 14:37: Myös pikkupoika odottaa innolla Puolueen reaktiota asiaan. Kyseisen KUV-blogin kommentteihin keksin myös mikä ehdotuksessa mättää: satelliittimittaukset, niistä kun ei eliitti tykkää, näyttävät “vääriä” tuloksia.

Mielipidekirjoitus: Kehittyvistä talouksista

Kirjoitin taannoin Keskisuomalaisen yleisönosastolle mielipidekirjoituksen, jonka julkaisen uudelleen tässä, kun ei ole muutakaan ehtinyt kirjoittelemaan. 🙂

Lukiolainen Laura Manninen kirjoiti Mielipiteet-palstalla 3.5.07 energia-asioista. Puuttumatta sen enempää kyseisen kirjoituksen virheisiin, yksi lause pisti erityisesti silmääni: “Ajatelkaa, jos Kiinan tai Intian talous kasvaa samalle tasolle kuin länsimaiden.”

Miten niin jos? Sellainen kehityshän on erityisen toivottavaa, ja samaan joukkoon toivottaisin mielelläni tervetulleeksi maailman kaikki muutkin maat. Vai haluammeko todellakin, että muissa kuin länsimaissa ei ole kaikilla jääkaappeja, pakastimia, juoksevaa vettä, sisävessoja ja muita meille itsestäänselviä välttämättömyyksiä?

Afrikassa kuollaan ja kärsitään paikoin edelleen paitsi aliravitsemuksesta, myös siitä, että saatavilla oleva ruoka pilaantuu nopeasti ja se joudutaan lämmittämään polttamalla risuja tai kuivanutta lantaa yksihuoneisen majan nurkassa, kun taas toisessa nurkassa olevaa kuoppaa käytetään vessana.

Todellakin toivon, että antaisimme kehitysmaiden talouksille edes mahdollisuuden kasvaa, jolloin he voisivat itse tehdä elämästään parempaa, emmekä koettaisi tuputtaa köyhille kallista energiaa tai hiilidioksidin päästörajoituksia.

Vaurastumisen myötä sekä ihmiset että ympäristö ovat terveempiä ja puhtaampia. Siitä me länsimaat olemme elävä esimerkki.

Avaukseni kirvoitti Keppanan keskustelupalstalla yhden ainoan vastauksen, mikä on yksi enemmän mitä odotin, kirjoitukseni sisältö huomioon ottaen. Positiiviset uutiset ja väitteet eivät tunnetusti juurikaan innoita. Ainoa kommentoija sitten onnistuikin ansiokkaasti osoittamaan täydellisen ymmärtämättömyytensä markkinoiden toiminnan suhteen. 🙂

Ensimmäisiä

Johan Norberg listaa blogissaan joitakin ihmiskunnalle merkittäviä tapahtumia. Käännän tähän pari mielenkiintoisinta.

  • Viime vuonna kehittyvien talouksien osuus maailman BKT:sta ylitti kehittyneiden maiden osuuden.
  • Maailmanpankin tuoreen arvion mukaan äärimmäisessä köyhyydessä (eli alle yhdellä dollarilla päivässä) elävien ihmisten määrä putosi alle miljardiin. Vuoden 1981 jälkeen äärimmäisessä köyhyydessä elävien määrä on laskenut puoli miljardia, vaikka samaan aikaan maailman väkiluku on kasvanut kaksi miljardia.
  • Ensimmäistä kertaa kaupungeissa elää enemmän ihmisiä kuin maaseudulla.
  • Ensimmäistä kertaa palvelusektori työllistää enemmän ihmisiä kuin maatalous, joka on ollut suurin työnantaja vaatimattomasti vain viimeiset kymmenen tuhatta vuotta.

Mitä tähän voi enää lisätä… Eläköön pääoma!

Eläköön pääoma!

Tänään on hyvä päivä kunnioittaa niitä yrittäjiä, sijoittajia ja innovaattoreita, jotka ovat riskeeranneet omaisuutensa ja elämänsä oman hyvinvointinsa ja samalla meidän kaikkien hyvinvoinnin eteen. Pääoma ja sen tavoittelu on kautta historian tehnyt maailmasta parempaa paikkaa, luoden vapautta, vaurautta ja elintasoa. Sillä vapaus tarkoittaa tuottoa, ja tuotto tarkoittaa työtä ja hyvinvointia!

Eläköön pääoma!

Rikolliset Ruotsin yrittäjät

Kuten tiedämme, ay-liikkeellä on Ruotsissa paljon valtaa, paljolti sosialidemokraattien pitkän dynastian seurauksena. Demareiden ja ammattiliittojen suhde on ollut symbioottinen: liitot tukevat demareita rahallisesti ja vaalikampanjoissa lisäksi mittavalla työmäärällä (ammattiliittojen jäsenillä on oikeus tehdä tietty määrä vaalityötä omalla työajallaan, eli palkka juoksee vaikka työntekijä tekee ihan jotain muuta kuin töitä), ja vastineeksi demarit ovat ajaneet läpi ay-liikkeelle suosiollisia lakimuutoksia, kuten edellä mainittu oikeus vaalityöhön työajalla ja vielä merkittävämmin oikeuden yleisten työehtosopimusten tekemiseen.

Ruotsissahan esimerkiksi ei tunneta käsitettä minimipalkka, mikä ensituntumalta kuulostaa hienolta. Todellisuus on kuitenkin se, että koska ay-liikkeellä on todellinen valta maan päällä, voivat liitot yleisillä työehtosopimuksilla käytännössä määritellä sallitun palkkatason. Tästä maksaa nyt göteborgilainen salaattibaariyrittäjä Sofia Appelgren, joskin hieman erikoisesta syystä. [Via Scandinavian Finance]

Suuri ongelma Appelgrenin Wild’n Fresh -salaattibaarissa on se, että omistaja ei ole liittynyt ravintola-alan ammattiliiton yleiseen työehtosopimukseen, vaan yrityksen muutama työntekijä saa sitä palkkaa ja niitä etuja, joista Appelgren on sopinut työntekijöiden itsensä kanssa. Koska Appelgren ei suostunut ammattiliiton “pyynnöistä” huolimatta liittymään yleiseen sopimukseen, asetti ammattiliitto yrityksen saartoon. Niinpä kymmenen neliömetrin salaattibaarin edustalle kerääntyy joka päivä jo ennen avaamisaikaa kymmeniä liiton jäseniä osoittamaan mieltään ja kertomaan ohikulkijoille kuinka paha riistäjäkapitalistisika Sofia Appelgren on.

Mitään merkitystä ei tietenkään ole sillä, että Wild’n Freshin työntekijät saavat yleistä sopimusta parempaa palkkaa, parempia etuja (mm. kattavammat vakuutukset) sekä lyhyemmät työajat, ilman mitään ylitöitä. Eikä silläkään ole väliä, että kun Sofia Appelgren harkitsi yleiseen sopimukseen liittymistä ja kysyi mielipidettä työntekijöiltään, nämä itse sanoivat etteivät halua yrityksen liittyvän yleiseen sopimukseen, koska tällöin heidän palkkansa ja etunsa heikkenisivät.

Sillä varmaankin on merkitystä, että koska yritys ei kuulu yleisen sopimuksen piiriin, ei myöskään ammattiliitto saa rahaa yrityksen työntekijöistä. Ja sekin vaikuttanee, että jos yksi yritys onnistuu pysymään ammattiliittojen talutusnuorista erossa, muutkin yrittäjät voivat sitä harkita. Toivottavasti Sofia jaksaa taistella tuulimyllyjä vastaan. Ainakin täältä lähtee hänelle yksi kappale joulukortteja kannustukseksi. (Sofian osoite löytyy The Localin yllä linkitetyn haastattelun kommenteista.)

Toisena uutisena kuitenkin kerrotaan, että Ruotsin ay-liike on lähdössä sotaan porvarihallitusta vastaan. Saa nähdä miten tuossa käy, mutta toivottavasti ainakin em. taistelu käy ammattiliitoille kalliiksi.

Uusi talouskasvun indikaattori?

Kehitin tänään McDonaldsissa istuessani villin teorian: talouskasvu näyttäisi alentavan McDonaldsin palvelun laatua ja tasoa kaikin puolin. En mene tässä yksityiskohtiin, mutta perusteluna voisi olla se, että kun osaavat ja motivoituneet työntekijät saavat helpommin töitä muualta (lue: paremmista paikoista), McDonalds (ja muut vastaavat) joutuvat tyytymään vähempään.

Joka toinen amerikkalainen start-up maahanmuuttajan perustama

Philippe Legrain kirjoittaa tutkimuksesta, jonka mukaan puolet nykyisistä start-up-yrityksistä USAssa on maahanmuuttajien perustamia. Joka neljäs viimeisen 15 vuoden aikana perustetuista nykyisistä julkisista osakeyhtiöistä on maahanmuuttajien perustamia. Intel, Yahoo, Google, eBay ja Sun Microsystems kuuluvat myös tähän joukkoon. Maahanmuuttajat ovat siis selkeästi rikkaus ja voimavara, mutta miksiköhän vain Yhdysvalloissa? Sitä sietää miettiä.

Georgiasta kuullaan vielä

Johan Norberg raportoi blogissaan reissustaan Georgiaan ja kirjoittaa mm. seuraavaa:

I mentioned that Georgia is reforming. More than anyone else, actually. According to the Doing Business index 2007, Georgia has moved from place 112 to 37 in just one year – unprecedented in the history of the report.

Georgia has reduced the minimum capital required to start a new business by 90 percent, and the number of days to meet bureaucratic requirements to export from 54 to 13 days. The labour market has been deregulated and social security contributions have been reduced from 31 percent of wages to 20 percent.

At the same time, the number of new businesses has increased by 20 percent and unemployment has fallen by 2 percentage points.

The problem is implementation. The new laws are not always upheld by the local civil servant and policeman. So the priority is improved governance and anti-corruption reform. And, naturally, deregulation that strips the bureaucracy of powers entirely.

For example, the Georgian government recently decided to abolish all tariffs until 2008. Way to go.

Varsin mielenkiintoista siis, ja lupaavaa. Georgia näyttää jopa esimerkkiä meille edistyneemmille maille.

EU:n maataloustuet kasvussa

Kirjoitin aiemmin, että maataloustuet saatetaan julkaista Suomessakin. Ja kun katsoo uusimpia tilastoja EU:n maataloustuista, julkaisupaine mielestäni vain kasvaa.

FarmSubsidy.org nimittäin raportoi, että EU käytti erilaisiin maataloustukiaisiin (Common Agricultural Policy, CAP) yhteensä 48,5 miljardia euroa vuonna 2005, eli 46,3% koko EU:n budjetista. Kasvua edellisvuoteen oli 11,2%. Jos tahti jatkuu samana, jo ensi vuonna maataloustukiin menee yli puolet EU:n vuotuisista menoista.

Eniten EU rahoitti muuten Ranskan (20,7%), Saksan (13,5%), Espanjan (13,3%) ja Italian (11,4%) maataloutta. Neljä suurinta saivat siis 58,9% koko potista, kun EU-maita on kaikkiaan 25. Ovathan ne myös pinta-alaltaan suurimmat, mutta toisaalta luulisi esimerkiksi Espanjassa olevan kovinkin suotuisat viljelyolosuhteet esimerkiksi Suomeen nähden. Tukikohteiden moninaisuudesta kertoo mm. se, että vuosina 2000-2005 tanskalaisia vankiloita tuettiin yhteensä 2,7 miljoonalla eurolla. Niiden ilmeisesti kannattaa pitää hieman peltoja…

Huikeiden maataloustukiaisten seurauksena me maksamme ruoasta kalliimpaa hintaa. Tietysti meillä on siihen varaa, mutta halvempi ruoka tietysti vapauttaisi varoja muuhun käyttöön. Enemmän kuitenkin kärsivät maailman köyhät, joiden niskaan me vientitukien vauhdittamana kaadamme oman ylituotantomme ja viemme siten elinkeinon lukuisilta köyhien maiden maanviljelijöiltä. Tämän seurauksena köyhät köyhtyvät ja tulevat riippuvaisiksi sekä meidän ylituotannostamme että meidän antamastamme kehitysavusta, jolla sitä maahantuotua ruokaa voi sitten ostaa.

Reilun Kaupan Kahvi on huijausta!

Financial Times raportoi reilun kaupan kahvista. Eihän tämä nyt mikään yllätys tosin ole. (Käännös minun.)

“Eettistä” kahvia tuotetaan Perussa, joka on maailman suurin Reilun kaupan kahvin viejä, lainmukaisen minimipalkan alittavaa korvausta vastaan. Alan sisäpiiriläiset ovat myös kertoneet FT:lle, että ei-sertifioitua kahvia merkitään ja myydään Reilun kaupan kahvina, ja että sertifioitua kahvia kasvatetaan laittomasti suojelluissa sademetsissä.

Tämä herättää epäilyksiä Reilun kaupan sertifiointiprosessista sekä muista merkeistä, jotka vaativat minimipalkan maksamista työntekijöille.

Lisäksi se nostaa esiin kysymyksiä Reilun kaupan leiman myöntäjien (sertifioijien) kuluttajille antamista lupauksista siitä, kuinka normaalia kalliimpi reilun kaupan kahvi tuotetaan.

Lue koko artikkeli englanniksi täältä. Hatunnosto Mises-blogille.