Blogi

Äänestämällä voi todellakin vaikuttaa!

Väittelin jokin aika sitten erään eduskuntavaaliehdokkaan kanssa äänestämisen merkityksettömyydestä. Täytyy myöntää, että olen ollut väärässä väittäessäni, ettei äänestämisellä olisi mitään vaikutusta, sillä onhan sillä. Kyseinen ehdokas sai nimittäin minut asiasta vakuuttuneeksi huomauttamalla, että äänestäminen ratkaisee ehdokkaiden ja puolueiden äänimäärät sekä vaalien tuloslistojen järjestykset.

Joten jos sinulle on tärkeää, että suosimasi ehdokas ja/tai puolue saa yhden äänen enemmän, niin äänestä toki. Jos taas haluat vaikuttaa enemmän tuloslistojen järjestykseen, niin oman äänen kohteeksi kannattaa valita joku marginaalipuolueen häntäpään ehdokas, joka ei itsekään muista käydä äänestämässä itseään, jolloin ainokainen äänesi saattaa vaikuttaa ehdokkaiden järjestyksiin jopa useiden sijojen verran.

Kun siis käyt äänestämässä ja vaikuttamassa tuloslistoihin, niin kannattaa muistaa, että samalla demokratian periaatteiden mukaisesti hyväksyt vaalien tuloksen, oli äänestämäsi ehdokas ja puolue voittajien joukossa tai ei. Äänestämällä luovut valitusoikeudestasi, sillä äänestäessäsi tiesit kuinka homma toimii, vaikka itse lukeutuisitkin häviäjien kannattajiin.

Mutta hyvä, nyt olemme käyneet läpi äänestäjien vaikutusmahdollisuudet. Sen sijaan muun muassa seuraaviin asioihin äänestämisellä ei ole mitään vaikutusta:

  • Sääntely, valvominen ja holhoaminen eivät vähenny vaan lisääntyvät, vaikka joku yksittäinen pykälä silloin tällöin saataisiinkin kumotuksi.
  • Julkistalouden tilanne ei parane vaan huononee, kunnes kamelin selkä toden teolla katkeaa.
  • "Oikeistolaisimmatkin" poliitikot jatkavat niskalenkin ottamista markkinavoimista.
  • Myös korporatismi ja kansainvälinen suurpääoma jatkavat niskalenkin ottamista markkinavoimista lobbaamansa sääntelyn ja "vapaa"kauppasopimusten välityksellä.
  • Työttömyys ei vähene vaan lisääntyy, huoltosuhdekin sen kuin heikkenee.
  • Julkisten palveluiden kustannukset tulevat kasvamaan, vaikka niihin tehtäisiinkin leikkauksia. Hyödyllisimmät ja tärkeimmät julkiset palvelut - kuten mm. lasten koulutus, poliisitoimi ja maanpuolustus - kärsivät eniten resurssipulasta.
  • Verotaakka ei palveluiden leikkausvirityksistä ja vaalilupauksista huolimatta kevene merkittävästi, vaan jatkaa kansalaisten ja liike-elämän painamista maan tasalle.
  • Etatismia eli valtiojohtoisuutta ei vähennetä vaan lisätään - valtaa keskitetään ja viedään yhä kauemmaksi kansalaisista.
  • Ilmastopolitiikkaa viedään yhä voimallisemmin eteenpäin, vaikka luonto ei edelleenkään suostu tottelemaan tietokonemallinnusten ennusteita.
  • Sääntelyn kurimuksessa sekä kansalaiset että yritykset alkavat etsiä yhä enemmän kiertoteitä - viinat haetaan useammin ulkomailta, jätteet kipataan useammin luontoon, jne.
  • Poliitikot esittelevät jatkossakin ratkaisujaan, jotka ovat niin hyviä, että ne on yksinkertaisesti pakotettava kaikille - kukaanhan kun ei vapaaehtoisesti ottaisi hyvää ratkaisua käyttöön.
  • <lisää mikä tahansa sinulle tärkeä kysymys tähän, erittäin suurella varmuudella sekään ei muutu ainakaan paremmaksi>

Itse en aio elätellä harhakuvitelmia äänestämisellä vaikuttamisesta, mutta jokaisen oma valintahan se on. Valheessa saa elää, lotossa voi voittaa, ja joulupukkikin saattaa olla olemassa.

Suosittelen kuitenkin jokaiselle asioiden ottamista omiin käsiin. Sen sijaan, että jäisi odottelemaan muutoksia "sitten kun meidän puolue pääsee valtaan" tai aivan vastaavasti "sitten kun voitan lotossa miljoonia", niin omaa, perheen, läheisten sekä muiden kylänmiesten ja -naisten elämää voi alkaa parantaa ihan itse ihan heti. Keinot ovat varmasti jokaisessa tapauksessa erilaisia eikä mikään poliitikkojen One Size Fits All -malli ole koskaan oikea ratkaisu oikeiden ihmisten oikeaan elämään. Tsemppiä ja hyvää matkaa! :)

Viimeisen kerran ei ilmastolaille

Eduskunta tullee tänään perjantaina hyväksymään ilmastolain, jolla ei ole sitä kannattavien kansanedustajien mukaan suoria vaikutuksia ilmeisesti mihinkään ja joka Suomen ilmastopaneelin puheenjohtajan mukaan ei vaikuta talouteen eikä ilmastoon. Ilmastolaki tulisi väitetystä vaikutuksettomuudestaan huolimatta hylätä, sillä todellisuudessa lailla olisi haittavaikutuksia, mutta ei hyötyjä.

Kun hallituksen ilmastolakiesitys oli eduskunnan ensimmäisessä käsittelyssä viime viikolla, moni sitä puolustaneista kansanedustajista katsoi asiakseen korostaa, että laki on puitelaki, eikä sillä ole suoria vaikutuksia eikä se varsinkaan aiheuta suoria kustannuksia. Samaan hengenvetoon he kehuivat, kuinka laki antaa signaalin muulle maailmalle sekä parantaa ilmastopolitiikan suunnitelmallisuutta ja raportointia.

Suomen ilmastopaneelin puheenjohtaja, professori Markku Ollikainen, puolestaan piti selvänä Talouselämän haastattelussa viime viikolla sitä, että ilmastonmuutokseen esitetty ilmastolaki ei vaikuta, vaikka ilmastolakia hän itse kannattaakin. Muitakaan vaikutuksia Ollikainen ei ilmastolailla nähnyt ministeriöiden välisen ilmastopoliittisen työnteon järkevöittämisen ja yhteistyön voimistamisen lisäksi.

Ilmastofoorumi ry:n ilmastolakiin esittämän exit-pykälän professori Ollikainen tyrmäsi poliittisena ehdotuksena ja vieläpä tarpeettomana, sillä hänen mukaansa tarpeettomaksi osoittautuva laki varmaan muutenkin raukeaisi itsestään. Valitettavasti tiedossa ei ole, kuinka lait raukeavat itsestään, jos ne eivät ole väliaikaisia tai sisällä sunset- tai exit-tyyppisiä pykäliä.

Pidämme outona, että halutaan säätää laki, jolla ei muka ole vaikutuksia. Onko säädösviidakossa joku tyhjä kohta, joka on pakko täyttää? Halutaanko kiertoteitse tukea paperiteollisuutta ja metsänomistajia muuttamalla muutama ylimääräinen puu lakikirjojen sivuiksi vaikutuksetonta lakia varten?

Jos vaikutuksettomuudella halutaan antaa muulle maailmalle signaali, niin mikähän se signaali mahtaa olla? Sekö, että ilmastopolitiikalla ei tarvitse olla vaikutuksia, kunhan näyttää ja kuulostaa hyvältä?

Miltä Suomen signaali näyttää muiden maiden signaalien joukossa? Isossa-Britanniassa jo kadutaan sikäläistä ilmastolakia, Australia ehti jo kumota hiiliveronsa, Intia ilmoitti aloittavansa vähentämään päästöjään aikaisintaan 30 vuoden kuluttua ja presidentti Obama on jo tehnyt selväksi, että Yhdysvallat ei tule liittymään ilmastosopimukseen Pariisissa tänä vuonna. Muuttaako tätä isoa kuvaa yhtään miksikään se, että Suomessa kansanedustajat hyväksyvät lain, joka ei heidän omien puolustuspuheenvuorojensakaan mukaan vaikuta mihinkään?

Tosiasiassa ilmastolaki ei kuitenkaan ole vaikutukseton, väittivät mitä tahansa. Ilmastolain 9 § velvoittaa tai valtuuttaa valtioneuvoston hyväksymään kerran vaalikaudessa kaikkia hallinnonaloja päästökaupan ulkopuolisella sektorilla koskevan toimenpideohjelman kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi ilmastolain 6 §:ssä annetun 80 % vähennystavoitteen mukaisesti. Nämä toimenpiteet eivät enää tule eduskunnan käsittelyyn talousarviota lukuunottamatta muuten kuin ilmastolain 8 § mukaisena selontekona.

Toisin sanoen, ilmastolaki on tosiaankin puitelaki, joka sitoo tulevat hallitukset sekä ministeriöiden suunnittelevat ja valmistelevat virkamiehet päästövähennyksiin kautta linjan, olivat Vihreät sitten mukana hallituksissa tai eivät. Laki antaa hallituksille lähes avoimen valtakirjan toimenpiteiden suhteen, eikä eduskunta pääse siihen enää puuttumaan. Lain kumoaminenkin on epätodennäköistä, sillä mikä enemmistöhallitus koskaan kumoaisi saamansa avoimen valtakirjan, vaikka ilmastotieteellinen kuva muuttuisikin?

Ilmastolain todelliset vaikutukset kustannuksineen voivat olla aivan mitä tahansa, mutta siitä huolimatta Ilmastofoorumi ry yhtyy ilmastopaneelin puheenjohtajan, professori Ollikaisen arvioon siltä osin, että ilmastonmuutokseen laki ei tule vaikuttamaan. Sen sijaan se tulee välillisesti lisäämään hallinnollista taakkaa sekä asumisen, elämisen, työnteon ja yritystoiminnan sääntelyä ja kustannuksia Suomessa kaikin mahdollisin tavoin päästökaupan ulkopuolisella sektorilla.

Jos väitetty vaikutuksettomuus ei ole kansanedustajien mielestä riittävä syy hylätä ilmastolakia, niin sen hyödyttömyyden yhdistettynä haitallisuuteen tulisi ainakin olla. Ilmastofoorumi ry:n kanta on selvä: ilmastolakia ei ole syytä säätää, vaan on todellakin syytä hylätä se.

 

Pasi Matilainen
Puheenjohtaja, Ilmastofoorumi ry

S-Pankin tietoturva-aukko käytännössä

Eilen nousi kohu S-Pankin suojatuissa pankki-istunnoissaan käyttämän Google-analytiikan aiheuttamasta tietovuodosta tai tietoturva-aukosta. Mutta jos oletetaan, että Google käyttää saamiaan tilinumeroja ja muita tietoja S-Pankin kanssa tekemänsä sopimuksen mukaisesti, niin mitä haittaa asiasta voi olla? Valitettavasti paljonkin.

Jos jollakin taholla (esim. virus, hakkeri, katkera ex-puoliso, jne.) on pääsy tietokoneellesi, se/hän voi varsin helposti ohjata esimerkiksi verkkopankkiliikenteesi johonkin ihan muuhun osoitteeseen ja yrittää toteuttaa ns. mies välissä -hyökkäyksen.

Tämä kuitenkin paljastuu nykyisin tarkkaavaiselle käyttäjälle helposti, koska kaikkien pankkien ja monien muidenkin tietoturvastaan huolehtivien sivustojen vierailijoille näkyy selaimen osoitepalkissa vihreä, yrityksen nimellä varustettu ilmoitus sivuston salauksesta. Esimerkiksi mentäessä Chromella S-Pankkiin, osoitepalkin vasemmassa reunassa on vihreällä pohjalla lukko ja teksti "S-Pankki Oy [FI]". Tällaisen SSL-sertifikaatin väärentäminen on erittäin vaikeaa. Tämä myös näkyisi pankille, koska se saisi epäilyttävää liikennettä epäilyttävästä osoitteesta eikä asiakkaan tutulta koneelta.

Mutta jos tällä tavalla suojattu sivusto lataa ulkopuolisia skriptejä käyttäjän koneelle, niin hyökkääjälle riittää tämän skriptin väliin meneminen, ja koska selain ei näytä tietoja skriptien SSL-sertifikaateista, niin tähän riittää lähes mikä tahansa sertifikaatti. Jotkut selaimet eivät tässä tilanteessa välttämättä varoita edes itseallekirjoitetusta sertifikaatista, mikä antaisi täydellisen vapaat kädet hyökkäyksen suorittamiseen.

Tällaisella välistä vedetyllä skriptillä hyökkääjä pääsee käsiksi kaikkeen verkkopankin toimintaan asiakkaan istunnossa eikä pankki huomaa mitään, koska kaikki toiminta tapahtuu asiakkaan päässä. Valitettavasti myöskään asiakas ei huomaa mitään, koska pankki oli se, joka mahdollisti hyökkäyksen.

Jos joku haluaa lisäksi sovittaa foliohattua päähänsä, niin muitakin uhkakuvia löytyy. Esimerkiksi NSA (vai tarvitaanko tähän enää sitä foliohattuakaan?) voisi pakottaa Googlen lähettämään erilaisen skriptin tietyille asiakkaille kerätäkseen tietoja näiden rahaliikenteestä. Tällöinkään pankki ei huomaisi mitään, koska haitallinen skripti menisi suoraan asiakkaille kulkematta pankin kautta, eikä pankin mahdollisiin pistotarkastuksiin tietenkään tarjoiltaisi haitallista skriptiä.

Naurettavinta tässä on se, että analytiikan keräämiseen on lukuisia ja parempiakin työkaluja, jotka toimivat palvelinpuolella ilman erillisten skriptien lataamista. Mutta S-Pankin tiedotus on ainakin Twitterissä valinnut jankuttavan linjan siitä, että mitään ongelmaa ei ole... Ei näin, ei todellakaan näin.

Äänestämisen auvosta

Jos kahdenkymmenen alkoholiannoksen nauttimisesta tulee aamuksi huono olo, niin se korjautuu... juomalla 20 alkoholiannosta lisää?

Jos keskuspankkien ja pankkijärjestelmän tyhjästä ilmasta luoma raha romutti talouden, niin se korjautuu... luomalla lisää rahaa tyhjästä ilmasta?

Jos äänestämällä saatiin paskat päättäjät ja hyllymetreittäin tarpeetonta ja haitallista sääntelyä, niin se korjautuu... äänestämällä?

Ansiosidonnaisen laajentaminen kaikille olisi myrkkyä ay-liikkeelle

Sitran Debatissa viisi asiantuntijaa ehdottivat tänään, että ansiosidonnainen työttömyysturva ulotettaisiin kaikille suomalaisille yhtäläisin ehdoin. Asiasta uutisoi mm. Iltalehti.

Kuten tiedämme, ansiosidonnainen maksetaan muutenkin suurelta osin työttömyysvakuutusrahastosta, johon osallistuvat kaikki palkansaajat työttömyysvakuutusmaksun muodossa. Työttömyyskassoista tulee vain joidenkin prosenttien osuus ansiosidonnaisista, mutta silti nykyisin ansiosidonnaista saavat vain työttömyyskassojen eli ammattiliittojen sekä YTK:n jäsenet.

Kaikkien palkansaajien kustantaman ansiosidonnaisen sitominen työttömyyskassojen jäsenyyteen on ilmiselvä vääryys, jonka taustalla on pelkästään ammattiliittojen halu lisätä jäsenmääriään, mihin hulluuteen lainsäätäjät on aikoinaan saatu mukaan.

Asiantuntijoiden ehdotukselle on siis selvät perustelut, mutta mitä ammattiliitoille tapahtuisi, jos ehdotus menisi läpi?

Yhdellä sanalla sanoen huonosti. Kiitos joulukuussa tehdyn kyselytutkimuksen, tiedämme nyt että 53 % ammattiliittoon kuuluvista eroaisi ammattiliiton jäsenyydestä, jos se ei takaisi ansiosidonnaista työttömyysturvaa. Keskimääräistä useammin ammattiliitosta eroaisivat naiset, alle 50-vuotiaat sekä työttömät työnhakijat. Tutkimuksen toteutti On-Time Research Solutions Oy.

Ammattiliitoilla on tietenkin miljardien eurojen omaisuudet sekä laaja verovapaus, joten niiden jäsenmäärän puolittuminen ei varmaankaan heti romahduttaisi niiden taloutta, mutta se olisi hyvä ensimmäinen askel niiden vaikutusvallan vähentämiseksi.

Suomalaiset työllisyyden kehittämisen kannalla palkkojen sijasta

Suomalaisista 81,6 % pitää työllisyyden kehittämistä tärkeämpänä tavoitteena kuin kilpailijamaita korkeampaa palkkatasoa, vain 9,8 % valitessa jälkimmäisen vaihtoehdon. Vastaajista 8,6 % ei osannut sanoa kantaansa.

Hieman suurempi osa suomalaisista kannattaa paikallisen sopimisen lisäämistä työntekijöiden ja yrittäjien vaikutusmahdollisuuksien parantamiseksi työmarkkinoilla sen sijaan, että työehdoista sopisivat työnantajajärjestöt ja ammattiliitot keskenään. Kyselyyn vastaajista 46,4 % oli paikallisen sopimisen lisäämisen kannalla, kun nykyistä työmarkkinajärjestöjen sopimiskäytännön jatkamista kannatti 44,6 % vastaajista, kun 9,0 % ei osannut sanoa kantaansa.

Ammattiliittojen jäsenyyden yksi keskeisimmistä perusteluista suomalaisille näyttää olevan ansiosidonnainen työttömyysturva, sillä 52,3 % ammattiliittoon kuuluneista vastaajista eroaisi ammattiliiton jäsenyydestä, jos se ei takaisi ansiosidonnaista työttömyysturvaa, 47,7 % vastaajista jäädessä siitä huolimatta ammattiliiton jäseniksi. Kyselyyn vastaajista 28,3 % ei kuulunut ammattiliittoon tai ei osannut sanoa kantaansa.

Yle TV1:n A-studio Talkin myöhemmin torstai-iltana käsittelyyn tuleva, kansanedustaja Eero Lehden (kok.) esittämä yhteiskuntasopimus sen sijaan saa kyselyyn vastanneilta suomalaisilta tyrmäyksen, vaikka epätietoisuus olikin myös suurta: vain 28,9 % vastaajista kannatti yhteiskuntasopimuksen tekemistä, mikä A-studion määritelmän mukaan tarkoittaisi työmarkkinoiden jouston lisäämistä muun muassa palkanalennusten ja irtisanomissuojan heikentämisen kautta. Vastustajia oli 49,6 % ja kantaansa ei osannut kertoa 21,6 %.

Kyselytutkimuksen toteutti tutkimuspalveluyhtiö On-Time Research Solutions Oy torstaina 11.12.2014 illalla klo 17:40-19:50 välisenä aikana automaattisina puhelinhaastatteluina lanka- ja matkapuhelimiin. Kyselyyn vastasi 585 satunnaisotannalla valittua Suomessa asuvaa henkilöä Ahvenanmaata lukuunottamatta. 

Lisätietoja On-Timen sivuilla tässä linkissä

Ilmasto ja riskienhallinta

Ilmastonmuutos on riski, joka on hallittava. Vaikka tämä onkin ilmastoaktivistien käyttämä vasta-argumentti skeptikoille, niin silti se on totta. Paneudutaanpa siis hieman laajemmin ja yksityiskohtaisemmin ilmastolliseen riskienhallintaan.

Kuten riskienhallintaan kuuluu, ensin tulee tunnistaa riskit. Joten tehdäänpä niin ja annetaan riskeille tunnistekoodit. 

Ensimmäinen (IR-01) ilmastoriski on tietenkin ”ihmiskunnan kasvihuonekaasupäästöillä aiheuttama ilmastonlämpeneminen”, mutta se ei ole ainoa. Voidaan tunnistaa myös riski ”luonnollisesta vaihtelusta johtuva ilmastonlämpeneminen” (IR-02) sekä käänteinen ”luonnollisesta vaihtelusta johtuva ilmastonviileneminen” (IR-03).  Lisäksi mieleen tulee ”tulivuorenpurkauksen aiheuttama äkillinen ilmastonviileneminen” (IR-04).

Kun riskit on tunnistettu, tulee analysoida niiden todennäköisyys (P) ja (haitta)vaikutus (I), jotta voimme arvioida miten tärkeää kunkin riskin hallinta on. Käyttäkäämme analyysissä asteikkoja yhdestä viiteen siten, että P:n osalta 1 tarkoittaa alhaista todennäköisyyttä ja 5 korkeaa todennäköisyyttä ja I:n osalta 1 tarkoittaa alhaista vaikutusta ja 5 tarkoittaa suurta vaikutusta. Jos jonkun riskin jotain arvoa ei voida arvioida, käytetään kohdassa keskimääräistä arvoa 3. Koska oikeita todennäköisyyksiä on tässä hankala arvioida, suhteutetaan asteikko muihin riskeihin.

IR-01 on tunnetuin riski eli se paljon puhuttu ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos ja olettakaamme tässä analyysissä, että sen todennäköisyys ja haitat ovat niin suuria, kuin ilmastotutkijat ja -aktivistit meille kertovat. Asetetaan siis IR-01:n P:n arvoksi 5 (suuri todennäköisyys) ja I:n arvoksi 5 (suuri [haitta]vaikutus). Henkilökohtaisesti arvioisin IR-01:n kohdalla pienemmät arvot, mutta luottakaamme tässä kerrankin konsensukseen.

IR-02 on IR-01:n vaihtoehtoinen hypoteesi, eli se, että tähän asti 1750-luvulta havaittu lämpeneminen on luonnollista vaihtelua ja tulee jatkumaan samalla trendillä tulevaisuudessa. Todennäköisyyttä tälle on edellisen rinnalla pidettävä hyvin pienenä (P=1), koska tiedeyhteisön konsensus. Mitä tulee tämän riskin vaikutukseen, sitä on varmaankin pidettävä alhaisempana kuin IR-01:n vaikutusta, koska jatkuva trendi ei ole nouseva, mutta se ei kuitenkaan voi olla 1, koska lämpenemistä pidetään ilmastoaktivismissa varsin haitallisena. Olkoon siis I=2.

IR-03 on IR-02:n johdannainen: jos havaittu lämpeneminen on luonnollista eikä keinotekoista, niin emme nyky-ymmärryksellä voi tietää jatkuuko se samanlaisena vai tapahtuuko tulevaisuudessa käänne viilenemisen suuntaan. Koska tiedeyhteisön konsensus, tämänkin todennäköisyys on alhainen, mutta koska luonnollisen vaihtelun syklisyys, todennäköisyys on oltava suurempi kuin IR-02:n, olkoon siis P=2. Vaikutuksen osalta voimme todeta, että kylmä on haitallisempaa kuin lämmin, joten viileneminen on haitallisempaa kuin lämpeneminen, joten suhteessa edelliseen olkoon I=3.

IR-04 onkin sitten erilainen tapaus suhteessa muihin. Se viittaa täysin yllätyksellisiin suuriin tulivuorenpurkauksiin (luokkaa Krakatau tai jopa Toba-järvi), joita ei voida ennustaa juuri lainkaan ja joiden ilmastollinen vaikutus on hyvin suuri, joskin väliaikainen. Koska niiden todennäköisyyttä ei voida arvioida, olkoon P=3. Jättimäiset purkaukset voivat viilentää maapallon ilmastoa useallakin asteella pariksi vuodeksi ja ilmaston täydellinen normalisoituminen voi viedä jopa vuosikymmenen. Menneinä aikoina jättipurkausten vaikutukset ovat olleet rajallisia, mutta maapallon nykyisellä väkiluvulla nopean viilentymisen ja auringonvalon vähenemisen vaikutukset maatalouteen ja sitä kautta ravinnon riittämiseen voivat olla merkittävät, varsinkin kun varoitusaikaa saattaa olla vain muutamia kuukausia, jos sitäkään. Olkoon siis tämän riskin I=4.

Tämän analyysin jälkeen voimme laittaa riskit tärkeysjärjestykseen siten, että analyysin komponenttien (P ja I) tulo on tärkeysjärjestysluku (*). Voimme havaita, että tärkein riski on IR-01 P(5)xI(5)=*(25). Seuraavaksi tulevat IR-04 (*=12), IR-03 (*=6) ja IR-02 (*=2). Näyttää siis siltä, että jos valitsemamme P:n ja I:n arvot ovat oikeat, ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos (IR-01) on tuplasti tärkeämpi hallittavaksi kuin seuraavaksi tärkein ilmastoriski eli jättitulivuorenpurkaus.

Jatkakaamme riskienkäsittelyn arvioinnilla. Ilmastoriskien kohdalla voimme suoraan todeta, että koska vaikutukset ovat globaaleja, riskien siirtäminen (vastuista vapautuminen tai vakuutussopimukset) ei ole relevantti vaihtoehto. Jäljelle jäävät riskien välttäminen ja pienentäminen sekä niiden hyväksyminen ja mukautuminen. 

Hyväksyminen tarkoittaisi sitä, että ok, toteamme riskin olevan olemassa, mutta emme tee sille mitään. Esimerkiksi IR-02:n * on niin pieni, että se voisi olla kandidaatti pelkälle hyväksymiselle, mutta jos mukautumisen kustannukset ovat pienet, voimme valita myös mukautumisen. Välttäminen tai pienentäminen eivät ole vaihtoehtoja luonnollisissa tapahtumissa (eli riskeissä IR-02, IR-03 ja IR-04), koska ne tapahtuvat joka tapauksessa, jos ovat tapahtuakseen.

Havaitsemme IR-01:n olevan ainoa riskeistämme, jota voidaan pyrkiä välttämään tai pienentämään, ja juuri tähänhän ilmastopolitiikka tähtää. Ilmastopolitiikka eli ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen torjuminen on kaikkien arvioiden mukaan erittäin kallista ja tarkoittaa käytännössä maailman energia-, teollisuus- ja liikennejärjestelmien rakentamista lähes kokonaan uudelleen. Lisäksi myös IR-01:n kohdalla vaihtoehtona on mukautuminen ja varautuminen, mutta tätä ei mediassa ja politiikassa juuri käsitellä, vaan torjunta esitetään ainoana vaihtoehtona. Mukautuminen, joka on validi strategia kaikkiin neljään riskiin, olisi kuitenkin huomattavasti edullisempaa.

Koska eri riskien käsittelyn kustannukset eroavat huomattavasti toisistaan ja koska käytettävissämme ei ole rajattomia resursseja, vaan joudumme priorisoimaan, lisätään riskimatriisiimme uusi muuttuja eli käsittelyn kustannukset (C). Käytetään C:lle samanlaista suhteellista asteikkoa siten, että 1 tarkoittaa hyvin suuria kustannuksia ja 5 tarkoittaa alhaisia kustannuksia. Korkea C:n arvo siis nostaa riskin tärkeyttä, koska se on kustannustehokkaampi.

On ilmeistä, että riski IR-01 saa arvon C=1, koska edellä kuvatun mukaisesti sen välttäminen ja pienentäminen on erittäin kallista. Samaan hengenvetoon voidaan todeta, että riskien IR-02 ja IR-03 kohdalla C=5, koska mukautuminen luonnolliseen ilmastonvaihteluun voi tarkoittaa niinkin vähäistä asiaa kuin varmuusvarastojen ja vastaavien ylläpitämistä, koska luonnolliset muutokset ovat hitaita ja niihin mukautuminen on parhaillaan vain normaalia elämistä.

IR-04 on muihin riskeihin nähden erilainen, koska se voi tapahtua hyvin nopeasti ja odottamatta. Siihen mukautuminen ja varautuminen edellyttänee huomattavasti riskejä IR-02 ja IR-03 suurempia toimenpiteitä, kuten jopa parin vuoden kulutuksen kokoisten varmuusvarastojen pitämistä valituissa raaka-aineissa ja elintarvikkeissa. Mutta sekään ei ole mitään verrattuna ilmastopolitiikan kustannuksiin, joten olkoon IR-04:n C=4.

Kustannusten arvioinnin yhteydessä havaitsimme, että eri riskien aikajänteet ovat niinikään hyvin erilaiset. Koska ajanjaksot vaihtelevat kymmenissä tai sadoissa vuosissa, niin ottakaamme myös tämä huomioon riskimatriisissa, koska onhan sillä merkitystä, onko aikaa toimenpiteille vähän, paljon vai todella paljon. Uuden sarakkeen nimi olkoon aikajänne (T), jossa 1 tarkoittaa hyvin pitkää aikaväliä ja 5 tarkoittaa hyvin lyhyttä aikaväliä.

Koska riskit IR-02 ja IR-03 edustavat hidasta luonnollista vaihtelua, niiden aikajänne on pitkä eli T=1. IR-04 puolestaan edustaa äkillistä ja odottamatonta tapahtumaa, joten sen T=5. IR-01 onkin hankalampi; toisaalta ilmastoaktivistit sanovat, että toimenpiteet pitää tehdä heti tai on liian myöhäistä, mutta samaa he ovat sanoneet jo viimeiset 20 vuotta ja silti he voivat edelleen siirtää maalitolppia eteenpäin, kun eivät ole päässeet tavoitteisiinsa; toisaalta, ilmasto ei ole tilastollisesti lämmennyt viimeisiin 16-26 vuoteen, vaikka samaan aikaan kasvihuonekaasupäästöt ovat jatkuvasti kasvaneet, jolloin riskin välittömyys käy kyseenalaiseksi. Ratkaistaan tämä ristiriita antamalla IR-01:lle T=3.

Nyt pääsemme loppuarviointiin. Tämän PICT*-analyysin mukaan tunnistettujen ilmastoriskien tärkeysjärjestys on IR-04 (*=240), IR-01 (*=75), IR-03 (*=30) ja IR-02 (*=10). Toisin sanoen, jättitulivuorenpurkauksen riskinhallinta on kolme kertaa tärkeämpää kuin ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen riskin. Edelleen voimme huomata, että täsmälleen samalla kun varautuisimme riskin IR-04 toteutumiseen, tulisimme taklanneeksi myös riskit IR-03 ja IR-02 sekä varautuisimme myös riskiin IR-01, jos kävisi niin, että torjuntatoimenpiteet olisivat riittämättömiä tai turhia.

Tästä huolimatta nykypolitiikka ei huomioi näitä muita riskejä lainkaan, vaan itse asiassa toimimme täysin päinvastoin muun muassa vähentämällä varmuusvarastojamme. Ilmastopolitiikka keskittyy ainoastaan riskin IR-01:n välttämiseen tai pienentämiseen, eikä minkään riskin toteutumiseen varauduta tai mukauduta. Tämä on erittäin huonoa riskienhallintaa. 

Toisaalta on niinkin, että varautumisessa ja mukautumisessa poliitikoilla ja aktivisteilla ei ole juurikaan tehtävää tai roolia. Niistä pidetyt puheet eivät kiihottaisi ketään eivätkä saisi massoja marssimaan uurnille ja luopumaan rahoistaan ja oikeuksistaan maailman pelastamiseksi. Ehkä kysymys ei sittenkään ole vain riskienhallinnasta. 

Toistettakoon nyt vielä sekin, että omasta mielestäni ja monien tutkijoidenkin mielestä P=5 ja I=5 ovat liian suuria riskille IR-01, jolloin ilmastopolitiikan perustelu riskienhallinnalla ontuu entisestään. Toki kaikki edellä esitetyt arvot ovat avoimia keskustelulle.

Ilmastonmuutos muuttuu, Suomen ilmastopolitiikka ei

Jos ilmastonlämpenemättömyys olisi henkilö, se voisi nyt hankkia ajokortin, suorittaa ase- tai siviilipalveluksen, ostaa mietoja alkoholijuomia ja äänestää vaaleissa. Syyskuussa se nimittäin saavutti 18 vuoden ja yhden kuukauden iän satelliittimittauksissa. Tuoreen tilastollisen analyysin mukaan maapallon ilmasto ei ole lämmennyt jopa 26 vuoteen.

Vertaus täysi-ikäisyyteen on ehkä huvittava, mutta asia on vakava. Tiedän kyllä, että luonnollisen ilmastonmuutoksen kieltäjät (denialistit?) huitovat käsiään siitä, että 18-26 vuotta on liian lyhyt ajanjakso ilmastonmuutoksen arviointiin ja pelkkää kirsikanpoimintaa. Mutta he unohtavat, että ilmastotutkijat ovat itse aiemmin sanoneet tätä lyhyempien jaksojen riittävän epäilyyn.

Virallisimmin tämä tuli todettua, kun vuonna 2009 (viisi vuotta sitten) NOAA-tutkimuslaitoksen raportissa kirjoitettiin, että vaikka vuosikymmenen mittaiset nollatrendit ovat ilmastomalleissa tavallisia, simulaatiot poissulkevat 15 vuotta ja sitä kauemmin kestävät nollatrendit, jolloin vähintään 15-vuotinen nollatrendi riittää osoittamaan ilmastomallien poikkeavan todellisuudesta.

Climategate-sähköposteistakin tuttu professori Phil Jones sanoi niinkin äskettäin kuin vuonna 2012, että "lämpenemättömyyden täytyy jatkua ainakin 15 vuotta ennen kuin huolestumme". Tiukemman rajan antoi tri Ben Santer vuonna 2011 sanoessaan, että tarvitaan vähintään 17 vuoden ajanjakso ilmastonmuutossignaalien erottamiseksi toisistaan.

Samalla ilmastotutkijat ovat entistä hämmentyneempiä siitä, mihin se lämpeneminen oikein on kadonnut. Tähän asti suosituin arvaus oli lämpenemisen piiloutuminen valtamerien syvänteisiin, mutta tuore tutkimus on kumonnut tämänkin mahdollisuuden ja merien syvänteet saattavat itse asiassa olla viilenemässä..

Nyt kun kaikki ilmastotutkijoiden antamat aikarajat ovat paukkuneet, vain heinäsirkat ovat äänessä. Media ei enää puhu ilmastonmuutoksesta yhtä paljon kuin ennen, eikä varsinkaan kysele näiltä tutkijoilta asianmukaisia kysymyksiä. Silloinkin kun ilmastosta vielä uutisoidaan, siitä joko surutta valehdellaan yleisölle tai typerinä toistetaan muiden valheita (1, 2, 3, jne...).

Poliitikot eivät kuitenkaan nuku. Pääministeri ja tuore ympäristöministeri hokevat ilmastonmuutosmantroja ilman sisältöä aivan kuin mikään ei olisi muuttunut. Ilmastolakia viedään eteenpäin eduskunnassa, vaikka ilmastolain juurisyy on Vihreille hallitusneuvotteluissa annettu lupaus, eivätkä Vihreät enää ole hallituksessa. Tosin myönnettäköön sellainen pieni muutos, että ensimmäistä kertaa avoimesti ilmastopolitiikkaa kritisoivalta Ilmastofoorumi ry:ltä pyydettiin asiantuntijalausuntoa, eikä vain kerran, vaan kahdesti.

Maailmalla ilmastopolitiikka on kuitenkin osittain todellisuuteen heräämisen ja osittain huonon talouden vuoksi kovassa vastatuulessa.

Intian ympäristöministeri Prakash Javadekar ilmoitti, ettei Intia tule vähentämään päästöjään ainakaan 30 vuoteen, minkä aikana Intia nousee suurimmaksi hiilidioksidipäästöjen tuottajaksi ohi Kiinan ja Yhdysvaltojen. Jo tähän verrattuna Suomen mahdolliset päästövähennykset ovat pisara meressä, eikä EU:nkaan vähennyksillä ole juuri merkitystä. Tai no tietenkin se, että niin kauan kuin päästövähennykset lasketaan tuotannosta eikä kulutuksesta, onnistumme ajamaan tuotantoamme ja siten työpaikkoja enenevässä määrin mihinkäs muualle kuin Kiinaan ja Intiaan.

Amerikkalaiset äänestäjät pitävät mielipidetiedusteluissa ilmastonmuutosta vähäisimpänä ongelmista ja amerikkalaisista meteorologeistakin vain puolet uskoo ihmisen aiheuttavan valtaosan ilmastonmuutoksesta. Australiassa ilmastolainsäädäntökin jo kumottiin ja usean maan johtajat jättivät väliin äskettäisen ilmastokokouksen New Yorkissa. Jopa muualta Euroopasta on alkanut kantautua vastalauseita EU:n ilmastopolitiikkaa kohtaan.

Mutta toisin on Suomessa. Ilmastolakiesitys on parhaillaan valiokuntakäsittelyssä ja ainakin toistaiseksi myötätuulessa. Se on harmillista, sillä jos ilmastolaki hyväksytään, sen täysin tarpeettomia ja hyödyttömiä kustannuksia tulevat maksamaan ne nykypäivän lapset, teinit ja nuoret aikuiset, jotka eivät edes ole omakohtaisesti koskaan kokeneet ilmastonlämpenemistä.

Pasi Matilainen
Puheenjohtaja, Ilmastofoorumi ry
www.ilmastofoorumi.fi

Kun anarkismi tuli muotiin

On pakko todeta, että anarkismista on tullut muodikasta, kun anarkistiksi julistaudutaan ylpeästi riippumatta siitä, onko oma poliittinen aate lähimainkaan yhteensopiva anarkismin kanssa eli ei. Anarkismille on siis käymässä samoin kuin liberalismille - kaikkihan nimittäin tykkäävät kertoa olevansa liberaaleja samalla molemmin käsin yksilönvapautta tukahduttaessaan.

Anarkismihan tarkoittaa nimensä mukaisesti lyhykäisyydessään esivallan vastustamista ja kieltämistä. Toisin sanoen, anarkistisessa yhteiskunnassa ei olisi valtiota, vaan ihmisten välinen kanssakäyminen kaikissa muodoissaan perustuisi vapaaehtoisuuteen ja sopimusjärjestelyihin.

Jotkut muodin-vuoksi-anarkistit haluavat lisäksi yhdistää anarkismiin kategorisesti kaikenlaisten hierarkioiden vastustamisen, mutta se on mielekästä ainoastaan esivallan osalta, koska valtioon liittyvät hierarkiat ovat pakollisia - siis esivallan edustajien aseellisen väkivallan uhalla pakotettuja. Sen sijaan vapaaehtoisten hierarkioiden (kuten työpaikkojen esimies-alainen-asetelman) vastustaminen ei ole lainkaan mielekästä tai anarkistista, sillä se on muiden ihmisten henkilökohtaisiin vapaisiin valintoihin puuttumista.

Merkille pantavaa eräissä näistä muodin-vuoksi-anarkisteista on se, että anarkismin teoria tuntuu ainakin jollain tasolla olevan hallussa ja heidän kirjoituksensa ovat ainakin pääosin anarkistienkin silmää miellyttäviä. Esimerkkinä mainittakoon tällä hetkellä anarkismin covergirlin rooliin noussut, Puheenvuorossakin blogaava Suvi Auvinen, joka tuntuu sanovan ja kirjoittavan ihan oikeasti anarkistisia juttuja. Mutta sitten kun tarkastellaan tekoja, niin whoa!, mitäs muuta sieltä muodin-vuoksi-anarkistin ulkokuoren alta paljastuukaan kuin pesunkestävä vasemmistoradikaali.

Ei, anarkistiksi julistautumiseen ei riitä se, että kieltäytyy äänestämästä vaaleissa tai vastustaa puoluepolitiikkaa. Jos järjestää tukimielenosoituksia lakkoilijoille ja vastustaa julkisen liikenteen yhtiöittämistä ja yksityistämistä, niin ei ole anarkisti, sillä anarkisti ei voi kannattaa julkista liikennettä. Anarkisti ei voi myöskään kannattaa sosiaaliturvaa tai hyvinvointivaltion palveluja ja pysyä anarkistina. Anarkisti ei voi myöskään lähtökohtaisesti kannattaa ikkunoiden tai muiden paikkojen rikkomista ainakaan silloin, kun ne ovat muiden kuin valtion omistamia, sillä anarkisteilla ei ole mitään muita ihmisiä tai muiden ihmisten yksityisomaisuutta vastaan.

Vasemmistoradikaalit sen sijaan voivat hyvin jättäytyä äänestämästä, sillä hehän harjoittavat aatettaan ulkoparlamentaarisesti. Vasemmistoradikaaleille on luonnollista tukea lakkoilijoita ja estää rikkuritoimintaa sekä vastustaa julkisen liikenteen yhtiöittämistä ja yksityistämistä. Sosiaaliturva (ja sen varassa eläminen) sekä muut hyvinvointivaltion palvelut ovat myös vasemmistoradikaalien mieleen. Ja koska vasemmistoradikaalit vähät välittävät muiden ihmisten henkilöistä saati omaisuudesta, niin ikkunoiden ja paikkojen hajottaminen ei tuota heille tunnontuskia, vaan pikemminkin tilaisuuden ilmaista itseään ja ottaa tilaa haltuun.

Ymmärrän kyllä, miksi vasemmistoradikaalit haluavat kutsua itseään anarkisteiksi. Käsitteiden rajojen hämärtäminen ja hyvältä kuulostavien käsitteiden - kuten aiemmin liberalismin - omiminen omaan käyttöön palvelee heidän tarkoitusperiään ja auttaa heitä saavuttamaan tavoitteitaan helpommin. Eihän kukaan enää ota kommunistia vakavasti, mutta ilmeisesti kommunistit ajattelevat, että anarkisti saatetaan ottaakin.

Mutta vaikka Suvi Auvisen tavoin kunnioitankin jokaisen itsemäärittelyä näiden poliittisesta positiosta, niin en ymmärrä miksi media lähtee mukaan tähän vasemmistolaiseen käsitteiden uudelleenmäärittelyyn. Eikö median pitäisi olla objektiivista ja raportoida asiat niin kuin ne ovat, eikä niin kuin erilaiset aktivistiryhmät haluavat niiden olevan? Siitä huolimatta media säännönmukaisesti kutsuu näitä selkeän vasemmistolaisia aktivisteja anarkisteiksi, koska he itse kutsuvat itseään anarkisteiksi sitä kuitenkaan olematta.

Toki hektisessä toimitustyössä saattaa käydä niin, ettei yksinkertaisesti ole aikaa selvittää onko joku tosiaan sitä mitä väittää olevansa. Toimittajien työtä helpottaakseni väännänkin nyt rautalangasta: Suvi Auvinen ei ole anarkisti ainakaan tekojensa perusteella, vaikka toisinaan kuulostaakin siltä; Susanna Kaukinen ei ole anarkistia nähnytkään; ja Takku-sivustolla organisoituvat häiriköt eivät ole anarkisteja. Sen sijaan kaikki nämä näyttävät kannattavan punaisen vasemmistoradikalismin eri sävyjä aina punamustaan asti, vaikka haluavatkin esiintyä muodikkaasti anarkisteina.

Lopuksi yksinkertainen nyrkkisääntö feikki-anarkistien paljastamiseksi: jos henkilö kannattaa mitään verovaroin kustannettavaa asiaa, niin hän ei ole anarkisti. Niin ikään yksikään yhteisomistusta kannattava ja yksityisomaisuutta vastustava henkilö ei voi olla anarkisti, sillä yhteisomistuksen ylläpito ja yksityisomaisuuden kiellon toimeenpano edellyttävät jonkinlaista esivallanomaista pakkokoneistoa.

Ylimääräisten verojen maksaminen ei kiinnostakaan suomalaisia?

Reissumiehet Riku ja Tunna kaipailevat monien muiden tavoin korkeampia veroja ja korkeampaa veronmaksuhalua Suomeen. Hyvinvointivaltion kummit -sivustollaan kaverukset ohjeistavat ihmisiä lähettämään ylimääräisiä "veroja" suoraan Valtiokonttorille, mutta taitaa vielä olla varsin epäselvää, voiko Valtiokonttori moisia lahjoituksia edes ottaa vastaan lain puitteissa.

Tämän johdosta kaikkien lisäveronmaksuhaluisten auttamiseksi avasin eilen Lisäverokauppa-palvelun, jonka myynnistä todennäköisesti yli 80% päätyy erilaisten väliportaiden kautta verottajalle ja mahdollisesti enemmänkin.

Lisäverokauppa sai siinä mielessä hyvän vastaanoton, että vuorokaudessa sivulla on käynyt jo ainakin yli tuhat ihmistä. Luultavasti enemmänkin, sillä osa on linkittänyt suoraan verkkokauppaan, jonka statistiikkaa minulla ei ole saatavilla.

Tästä huolimatta Lisäverokaupan myynti on toistaiseksi tasan nolla. Eikö suomalaisia siis kiinnostakaan ylimääräisten verojen maksaminen? Mitä sanovat kaikki Puheenvuoron korkeampia veroja kaipailevat, täällähän teitä on riittämiin?