Ilmastojournalismi hukkasi viimeisenkin häpynsä

Ilmastopaneeli IPCC julkaisee tänään seuraavan raporttinsa ensimmäisen poliittisen yhteenvedon. Useat mediat uutisoivatkin jo heti aamusta, että "Ennakkotietojen mukaan raportissa varoitetaan, että ilman pikaisia toimia maapallon keskilämpötila voi nousta esiteollisista ajoista jopa 5,6 astetta vuosisadan loppuun mennessä. Kahta astetta on pidetty rajana, jonka puitteissa ilmastonmuutos voidaan rajoittaa siedettävälle tasolle." (Malliesimerkin tarjoili HS.)

IPCC:n on odotettu olevan kovan paikan edessä uuden raporttinsa kanssa, kun viimeisen 17 vuoden lämpenemättömyys samaan aikaan ainoastaan kasvaneiden hiilidioksidipäästöjen kanssa on vaikea yhtälö selitettäväksi. Varsinkin kun huipputietokoneistetut ilmastomallit ovat keskimäärin ennustaneet samassa ajassa 0,3 Celsius-asteen lämpenemistä. IPCC:n edellisen raportin (AR4) ennustekuviin lisätyt viimeisimmät havainnot ovat ennusteiden virherajojenkin alapuolella.

Siksi onkin käsittämätöntä, että ennakkouutisoinnissa lyödään se kaikista hälyyttävin paniikkivaihde päälle ja raportoidaan ainoastaan ennustehaarukan yläraja! Suurelta yleisöltä jää näin kokonaan kuulematta, että tänään IPCC:n julkaistavan yhteenvetoraportin viimeisen luonnoksen (AR5 WGI SPM final draft, PDF täällä) mukaan eri skenaarioiden todennäköinen (likely) ennuste maapallon keskilämpötilan nousu vuosisadan loppuun mennessä on 0,3 - 4,8 astetta, kun verrataan vuosien 1986-2005 keskiarvoon.

Uutisissa mainittua "jopa 5,6 astetta" ei muuten mainita IPCC:n viimeisessä luonnoksessa lainkaan, mutta todennäköisesti siihen on päästy tuolla ennustehaarukan 4,8 asteen ylärajalla, mutta muuttamalla vertailuvuosiksi jotain vuosien 1860-1880 paikkeilla, jolloin pieni jääkausi oli lopuillaan ja luonnollinen palautuminen pienestä jääkaudesta alkoi.

Huomasiko kukaan lukijoista, että IPCC:n likely-ennustehaarukan alaraja on 0,3 astetta? Uutisista ei varmasti ainakaan. Tämä siis, kun huomioidaan kaikki neljä IPCC:n skenaariota. Alhaisimman skenaarion oma haarukka on 0,3 - 1,7 astetta, kun taas kuumimman skenaarion välys on 2,6 - 4,8 astetta. Alhaisin skenaario jää kokonaan tuon maagisen eli tuulesta temmatun kahden asteen rajan alapuolelle, kuten jäävät kahden alhaisimman skenaarion keskiarvotkin (1,0 ja 1,8 astetta), eikä kolmannenkaan skenaarion keskiarvo kovin paljon yli mene ollessaan 2,2 astetta.

Vaihtoehtoiset näkemykset medialta luonnollisesti jäivät kokonaan huomiotta tuossa 5,6-hypetyksen lomassa. Eilenhän nimittäin julkaistiin suomeksi valtioista ja YK:sta riippumattoman tutkijaryhmän NIPCC:n vastaavan tieteellisen raportin yhteenveto. Varsinainen NIPCC:n raportti julkaistiin viime viikolla eli samaan aikaan yhteenvedon kanssa. YK:n alaisen IPCC:n käytäntöhän on julkaista poliittisesti muokattu yhteenveto ensin ja varsinainen raportti myöhemmin, ymmärrettävistä syistä toki, ristiriidathan näyttäisivät vähemmän kivoilta.

NIPCC:n raportti ei kuitenkaan pelottele vaan itse asiassa hälventää huolia ilmastonmuutoksesta. Ehkä siinä syy, miksei se mahdu otsikoihin. Huonot uutiset ovat hyviä ja hyvät uutiset huonoja.

Kansainvälisen ilmastopaneelin NIPCC:n laaja katsaus tieteellisestä tutkimuksesta osoittaa, että ihmiskunnan aiheuttama globaali ilmastonmuutos on vähäisempää kuin ilmaston luonnollinen vaihtelu, eikä se ole vaarallista. Globaali ilmasto on ainaisessa muutostilassa. Tällä hetkellä lämpeneminen on pysähtynyt osoittaen jopa vähäistä viilenemistä 1900-luvun keskivaiheen lievän lämpenemisen jälkeen. On varmaa, että samankaltaisia luonnollisia ilmastonvaihteluita esiintyy vastaisuudessakin.

Päättäjien pitäisi vastustaa lobbausryhmien pyrkimyksiä vaientaa sellaiset tutkijat, jotka kyseenalaistavat IPCC:n omaksuman roolin olla ilmastotieteen ainoa auktoriteetti. NIPCC:n “Ilmastonmuutos uudelleenharkittuna II: Fysikaalinen tiede” -julkaisu paljastaa, että tiedeyhteisössä esiintyy paljon epävarmuutta IPCC:n tietokonemallinnuksista, oletuksista ja aihetodisteiden tulkinnasta. Tämä kritiikki ei tule tiedeyhteisön laidalta: se todetaan selvästi ja toistetaan tuhansissa vertaisarvioidun tiedekirjallisuuden artikkeleissa.

NIPCC:n raportin suomenkielinen yhteenveto löytyy PDF:nä täältä. Rehellisyyden nimissä minun on myönnettävä, että minulla oli kohtuullisen suuri rooli suomennoksen teossa, vaikka en siitä kokonaan kunniaa voikaan ottaa. Haluankin tässä yhteydessä kiittää seitsemää vapaaehtoista suomentajaa ja oikolukijaa, sekä tietysti NIPCC:n vapaaehtoisia tiedemiehiä heidän omasta työstään.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *