Valtio – ihmiskunnan sosiaalisen järjestäytymisen kruununjalokivi

Ihmiskunnan historian varhaisimmista ajoista saakka (sanotaan vaikka Kainista ja Aabelista lähtien) ihmiset ovat olleet henkirikoksiin taipuvaisia sekopäitä. Silti lukemattomien aikakausien ajan jotain puuttui, jotain mikä pystyisi nostamaan heidän murhanhimoisen maniansa todella suurenmoisiin mittoihin. Vasta hyvin myöhään ihmisen historiassa - ehkä noin 10000 vuotta sitten tai sinnepäin - kauan odotettu läpimurto saavutettiin: ihmiset kehittivät lopultakin valtion. Käyttämällä sen mahdollisuuksia organisointiin, komentoon, väkivaltaan ja ryöstämiseen hallitsijat saattoivat viimeinkin paistatella siihen saakka kuvittelemattomien hirmutekojen kunniassa. Ihmisten ei enää tarvinnut arkipäiväiseen väkivaltaan ja tappoihin. Nyt heidän käsillään oli suunnattomasti hirviömäisempiä saavutuksia kuin mitä ilkeinkään pikkutyranni oli aiemmin voinut saavuttaa tai edes kuvitella.

Nyt ihmiset pystyivät ensimmäistä kertaa saavuttamaan todellista kunniaa. Nyt imperiumien nousu oli realistisen kunnianhimon tavoiteltavissa. Tappaminen yksittäin, kymmenittäin tai sadoittain ei enää määritellyt rajoja ihmisten raivolle, sillä nyt tappamisesta tuhansittain ja kymmenin tuhansittain oli tullut mahdollista, kuten myös raiskaamisesta ja ryöstelystä riittävissä määrin tyydyttämään kaikki paitsi kaikkein kieroituneimman psykopaatin. Enää ei ihmisen tarvinnut tyytyä murhaamaan veljeään, vaimoaan tai lähikylän tovereitaan. Nyt suurista määristä etäisiä vieraita tuli mahdollisia kohteita. Todellakin, kiitos valtion ällistyttävien mahdollisuuksien, nyt hallitsija saattoi kuvitella tuhoavansa kokonaan kokonaisen yhteiskunnan.

Ei siis ihme, että ihmiset ovat osoittaneet sellaista kunnioitusta valtiota kohtaan ja syytäneet sille korkeimmat ihailunsa ja syvimmät uskollisuutensa. Jokaisen ajattelevan ihmisen on havaittava, että ilman valtiota ihmisten pahantahtoisuutta kuristavat rajoitukset asettivat lähes sietämättömän paineen heidän luontaiselle himolleen teurastaa lähimmäisiään ja tuhota vihollistensa omaisuudesta ne viimeisetkin rippeet, jos niitä ei voinut varastaa tai kaapata lunnaiden toivossa.

Valtion nousun myötä valtiomiehistä tuli mahdollisia - miehistä, joiden unelmat syleilivät todella mahtavia seikkailuja ja hankkeita riistämisessä, sortamisessa, ryöstämisessä ja massasekasorrossa. Ja suurimmista valtiomiehistä saattoivat syntyä suurimmat imperiumit. Mitä murhetta meidän täytyykään tuntea kuvitellessamme tympeää vaihtoehtoista historiaa ilman mahtavaa Rooman valtakuntaa: emme voi edes ryhtyä kuvittelemaan, että valtioton yhteiskunta olisi saanut pystytettyä teiden varsille seipäiden nokkaan edes kymmenyksen niistä kaikista hakatuista ihmisten päistä tai naulattua risteille edes kymmenystä niistä kaikista miehistä kestämään pitkitettyä kärsimystä ennen kiitollista kuolemaansa.

Vastaavasti mahtavat Kiinan, Persian, Mongolian, atsteekkien, inkojen ja muiden historian sivuja täyttävät imperiumit antavat kirkasta väriä historialle, joka muuten olisi ollut yksitoikkoista ihmisten touhuilua taloudellisen, taiteellisen ja kirjallisten luovuuden ja rauhanomaisen kanssakäymisen parissa, toinen toisilleen tehtyjen merkityksettömien ja pikkumaisten kiltteyden ja myötätunnon tekojen maustamana. Ei yksilö, ei perhe eikä jengi olisi voinut saada aikaan sellaista tuhoa, johon suuret valtiot ja, a fortiori, mahtavat imperiumit pystyivät. Vain ihmiskunnan ylivertainen saavutus sosiaalisessa järjestäytymisessä - valtio - pystyi hoitamaan homman.

Joten, kun seuraavan kerran tapaat kokkarin, kepulaisen, demarin, persun, vassarin, vihreän, liberaalin, kommarin, ja mitä näitä nyt onkaan, pysähdy ja purista hänen kättään. Osoita hänelle asianmukaista kunnioitusta palveluksestaan elävänä ruumiillistumana ideologialle ja instituutiolle, jotka viimeinkin sallivat ihmislajin katkaista siteet, jotka olivat rajoittaneet sitä ammoisista ajoista lähtien ja siten lopultakin mahdollistivat hirmutekojen, kuoleman ja riistämisen suurimmat saavutukset. Kunnia sinne mihin kunnia kuuluu, ystäväni.


Artikkeli on vapaasti muokaten käännetty The Bastiat Circle -blogin julkaisemasta Robert Higgsin artikkelista "The State - Crown Jewel of Human Social Organization", *.mises.orgin CC-BY-lisenssiä kunnioittaen.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *