"Mikä meitä vaivaa?"

Aina kun Suomessa joku tekee jotain kamalaa, kuten tuhopolttaa perheensä, työntää jonkun junan alle tai ammuskelee koulussa, jonkun unohdetun kiven alta ryömii esiin joukko kolumnisteja, toimittajia ja yleisönosastokirjoittelijoita, jotka itsesyytöksessä ja -säälissä rypien kysyvät "mikä meitä suomalaisia vaivaa, miksi me teemme tällaista?" Jos jotain kamalaa tapahtuu maailmalla, kysytään "mikä meitä ihmisiä vaivaa, miksi me teemme tällaista?" Samaan hengenvetoon nämä kollektivismin hävyttömät airueet vaativat yhä uusia turvaverkkoja, yhä enemmän valvontaa ja ennen kaikkea yhä enemmän yhteisvastuuta, jotta "me emme enää tekisi mitään tällaista".

Mitä yhteistä vaikkapa minulla, sinulla, Jenni Tammisella ja Timo Harakalla on? Toki, me olemme kaikki ihmisiä, me kaikki puhumme suomea, meillä kaikilla on Suomen kansalaisuus (tosin sinusta en tiedä), meidän kaikkien on hengitettävä, juotava ja syötävä elääksemme... Me kaikki kuulumme mielivaltaiseen määrään erilaisia ryhmiä, aina noista ihmisyydestä ja suomalaisuudesta lähtien. Ehkä olemme kaikki myös savuttomia, en tiedä. Jos joku ei-tupakoitsija tekee jotain kamalaa, kysymmekö "mikä meitä savuttomia vaivaa?" vai koskeeko yhteisvastuu vain ryhmiä, jotka muodostuvat niistä ominaisuuksista, joita ei voi itse valita?

Yhteisten asioiden lisäksi on yhtä mielivaltainen määrä erilaisia ryhmiä, joihin me kaikki emme kuulu. Esimerkiksi minä ja Timo olemme miehiä, kun taas Jenni on nainen, sinusta en taaskaan tiedä. Jos joku suomalainen mies tekee jotain kamalaa, onko minun ja Timon kysyttävä "mikä meitä miehiä vaivaa?" Jennin joutuessa valitsemaan vaihtoehtojen "mikä meitä suomalaisia vaivaa?" tai "mikä teitä miehiä vaivaa?" välillä, tai käytettävä jopa molempia?

On selvää, että tiettyjen ryhmien (kuten kansalaisuus ja ihmisyys) jäsenille yritetään vierittää yhteisvastuuta toistensa teoista ja usein myös sitä kautta perustella omaa poliittista agendaa, mikä se sitten kulloinkin on. Hyvin epäselväksi kuitenkin jää se, että mistä se yhteisvastuu oikein tulee? Miksi suomalaiset missään tapauksessa olisivat vastuussa toistensa teoista? Me emme ole yhteismieli. Me emme voi tuntea toistemme ajatuksia. Me emme voi määrätä toistemme tekemisiä, eihän meillä ole oikeutta siihen sen paremmin suomalaisina kuin ihmisinäkään. Joten mistä yhteisvastuu?

Me olemme yksilöitä. Meillä on ehkä yhteinen kieli ja sama kansalaisuus, mutta me jokainen olemme yksilöitä. Yksilöt vastaavat teoistaan ja tekemättä jättämisistään ihan itse. Jos joku tekee jotain kamalaa, vastuussa on yksin hän, ei kukaan muu. Ei hänen vanhempansa, ei hänen puolisonsa tai rakastettunsa, eivät hänen lapsensa, ei hänen sisaruksensa, ei hänen ystävänsä, ei hänen naapurinsa, ei hänen kotikuntansa väki, eikä myöskään kukaan toisella puolella Suomea tai maailmaa asuva täysin tuntematon ihminen. Vaikka me kaikki yhdessä pyytäisimme ja vaatisimme yhtä henkilöä tai vaikka useampaakin tekemään jotain kamalaa, me emme olisi vastuussa, vaan ainoastaan se, joka tekee.

Vastuu voisi siirtyä meille muille ainoastaan silloin, kun me vain uhkailemalla ja pakottamalla saisimme tekijän tekemään tekonsa. Pakotimmeko me suomalaiset esimerkiksi Auvisen ja Saaren tekoihinsa? Pakotimmeko me ihmiset Breivikin tekoihinsa? Uhkailimmeko edes?

Yhteisvastuu on valhetta. Voimme olla vastuussa ainoastaan omista teoistamme, vain siitä, ettemme itse tee kenellekään muulle pahaa. Voimme näyttää tästä esimerkkiä ja voimme pyytää, suostutella ja valistaa muita olematta tekemään kenellekään muulle pahaa. Vaikka emme näin tekisi tai yrityksemme epäonnistuisivat, emme silti voi olla vastuussa muiden teoista.

Korostamalla yhteisvastuuta yksilön vastuun sijasta mahdolliset pahantekijät saavat ainoastaan huonon, kannustavan signaalit - ehkä hekään eivät ole yksin vastuussa omista teoistaan, vaan voivat vierittää syyn ikävälle lapsuudelle, koulukiusaajille, ahdasmieliselle uskontoa pakkotyrkyttäneelle mummolle tai ihan vaan kaikille "ahdistavan" tai "ikävän" ilmapiirin luomisesta. Ehkäpä te yhteisvastuun korostajat sittenkin voitte syyttää itseänne.

Yksilön oman vastuun korostaminen olisi hedelmällisempää paitsi mahdollisten pahantekijöiden kohdalla, myös yhteiskunnassa ja politiikassa yleisemminkin. Omat huonot ratkaisut, kuten yletön syöminen, tuhoisa ryyppääminen tai kovien huumeiden nappailu, olisivat omia huonoja ratkaisuja, eivätkä niiden jäljet olisi suinkaan muiden verovaroilla kustannettavia. Yhteiskuntarauhankin kannalta voisi olla elähdyttävää, ettei muita pakotettaisi maksamaan, saati sitten syyllistettäisi, yksien virheistä.

Sama pätee muuten toisinkin päin. Jos suomalainen urheilija voittaa maailmalla tai jos suomalainen keksijä innovoi maailmalla menestyvän tuotteen, niin emme "me" silti ole parhaita - myös ansio kuuluu yksilöille, siinä missä vastuukin.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *