Ihmisten hyvyys ja esivallan esimerkki

Vapaata yhteiskuntaa kritisoidaan usein siitä, että sen ihmiskuva olisi liian ruusuinen. Vapaus ei voi näiden kriitikkojen mukaan toimia, koska ihmiset eivät ole riittävän hyviä, eivätkä ajattele lähimmäistensä parasta tai yhteistä hyvää, vaan ovat pääasiassa ahneita, jopa pahoja ja huijaavat toisiaan joka käänteessä. Tämän vuoksi tarvitaan mukamas valtio ja poliittiset päättäjät sitä johtamaan, pelastamaan ihmiset omalta ja toistensa pahuudelta.

Klassinen vastaus tähän on tietysti se, että jos ihmiset ovat pääosin pahoja, saamme varmasti myös samanlaisia poliitikkoja. Kääntäen, jos ihmiset ovatkin pääosin hyviä, poliitikkoja ei sitten tarvitakaan. Nyt käyttäytymistutkimus on tuomassa myös uusia vastauksia väitteeseen. On nimittäin havaittu, että esimerkiksi huijaaminen on tarttuvaa, kuten myös hyvä käytös. Tällä havainnolla on merkittäviä seurauksia valtioajatteluun.

Duken yliopiston professorin Dan Arielyn ja kahden Harvard-professorin Francesca Ginon ja Michael Nortonin tuore tutkimus osoitti, että niinkin yksinkertainen asia kuin piraattituotteiden käyttäminen vaikutti koehenkilöiden huijaamisalttiuteen, kuten Pop Economics -blogi kirjoittaa. Lyhyesti kuvattuna kaikki koehenkilöt saivat aidot Chloe-merkkiaurinkolasit, mutta osalle kerrottiin niiden olevan aitoja ja osalle piraattituotteita. Tämän jälkeen koehenkilöt suorittivat kokeen, jonka tehtyään saivat myös arvostella sen itse. Aitojen aurinkolasien käyttäjät huijasivat kokeessa 30 prosenttisesti, kun taas ”piraattipleksien” käyttäjät huijasivat jopa 70 prosenttisesti!

Mikä vielä kiinnostavampaa, eräässä aiemmassa Arielyn tutkimuksessa havaittiin, että vertaisryhmään kuuluvien käyttäytyminen vaikutti koehenkilöiden huijausalttiuteen. Kun oman ryhmän jäsen (todellisuudessa näyttelijä) huijasi poikkeuksellisen läpinäkyvästi koetilanteessa, vertaiset olivat myös alttiimpia huijaamaan. Kun taas kilpailevan ryhmän jäsen huijasi samalla tavoin, koehenkilöt muuttuivatkin rehellisemmiksi. Ja edelleen toisessa kokeessa Ariely havaitsi, että hyveellisten moraalisääntöjen kertaaminen ennen koetilannetta muutti koehenkilöitä rehellisemmiksi.

Voidaan siis päätellä, että sekä rehellisyys että huijaaminen riippuvat suurelta osin muiden ihmisten esimerkistä. Jos hengailet huijareiden kanssa, alat herkemmin huijaamaan itsekin, ja päinvastoin. No, wanha kansahan tämän on tiennyt iät ajat: seura tekee kaltaisekseen.

Korhosen Jani kirjoitti eilen mainiosti eri maiden poliitikkojen ja viranomaisten käyttäytymisestä sikainfluenssarokotteiden markkinoinnissa. Siinä missä Suomessa ja Norjassa esivalta huijasi, manipuloi ja painosti kansalaisia ottamaan rokotteen, Ruotsissa kerrottiin rehellisesti rokotteen puutteellisesta testauksesta ja vedottiin kansalaisia riskeistä huolimatta ottamaan rokotteen riskiryhmien suojelemiseksi. Ruotsissa sitten olikin korkeampi rokotusaste kuin kummassakaan naapurimaassa.

Jani totesikin, että auktoriteettiasemassa olevan valehtelu on moninkertainen rike verrattuna tavalliseen kansalaiseen. Ja niin se onkin. Auktoriteetti on luonnostaan uskottavampi, ovathan kaikki poliitikotkin (ainakin periaatteessa) hyväntekijöitä. Kun auktoriteetit valehtelevat, mahtaakohan se saada tavalliset kansalaiset valehtelemaan enemmän vai vähemmän? No, ylläolevan mukaisesti se riippuu tietysti siitä, kokevatko kansalaiset auktoriteetit vertaisikseen vai vastustajikseen. Useimmat pitänevät poliitikkoja oikeina ihmisinä, joten heidän valehtelunsa varmasti tarttuu.

Nykyvaltio näyttää ja aiheuttaa muutenkin jatkuvasti huonoja esimerkkejä kansalaisille. Poliitikkojen sähläilyjen, kuten vaalirahasotkujen, korruption sekä nais- ja miesseikkailujen, vaikutusta myös tavallisten kansalaisten moraaliin ei voine vähätellä. Mutta verotus ja lainsäädäntö ne vasta yllykkeitä luovatkin!

Harvassa taitavat esimerkiksi olla ne iloisetkin veronmaksajat, jotka eivät yrittäisi jokaisessa käänteessä saada veroilmoituksen näyttämään omalta kannaltaan suotuisammalta, vaikkapa vähän todellisuutta värittäen. Työmatkojen pituudet, tulonhankintakulut ja muut verovähennykset pyöristyvät helposti pikkuisen ylöspäin, varsinkin niissä tapauksissa, joista ei ole mahdollista esittää tai vaatia kuitteja.

Samoin monet lait, jotka ovat vaivalloisia tai muuten ikäviä noudattaa jatkuvasti, mutta joissa kiinnijäämisen riski tai rangaistus ovat mitättömiä, jäävät helposti noudattamatta. Pyöräillään ilman kypärää, puhutaan kännykkään autolla ajaessa, ajetaan lievää ylinopeutta ja niin edelleen. Tietoinen lain rikkominen pienissä asioissa voi kuitenkin vähentää tunnontuskia myös suuremmissa asioissa, kuten piraattituotekoe osoitti, vaikka se ei äärettömän kalteva pinta olisikaan (pyöräileminen kypärättä tuskin johtaa esimerkiksi murhiin tai ryöstöihin).

Sosiaalietuuksien hyväksikäyttö on toki oikein, siinä määrin kuin se tapahtuu järjestelmän sääntöjen puitteissa, mutta lisääntyvä epärehellisyys ja ympäristöstä opittu huijausalttius ovat varmasti osatekijöitä siinä, että sosiaalietuuksia haetaan enenevässä määrin vääriin tietoihin perustuen.

On siis luonnollista, että laajassa sosiaalivaltiossa tavallisetkin, muuten ei-rikolliset kansalaiset pyrkivät huijaamaan varsinkin järjestelmää, mutta myös toisiaan. Vaikka lapsille opetetaan varastamisen ja väkivallan olevan väärin, aikuisten maailmassa ne ovat täysin sallittuja asioita, kunhan niiden takana on ihmisten enemmistö. Tämä on opittua käyttäytymistä, valtion, poliitikkojen ja vertaisten antaman esimerkin tulosta. Nykyjärjestelmän kannustimet ovat siis vinoutuneet ohjaamaan ihmisiä vähemmän moraalisiksi.

Vapaassa yhteiskunnassa kannustimet olisivat terveempiä. Kun valtio ei ole näyttämässä huonoa, väkivaltaista esimerkkiä, ihmisten on kannattavinta palata luontaiseen käyttäytymismalliinsa, olemaan reiluja ja rehellisiä toisilleen. Metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan. Jos ihmiset haluavat elää ystävällisessä ympäristössä, heidän kannattaa olla ystävällisiä muille, ja päinvastoin. Paras tapa muuttaa ympäristöään ja yhteiskuntaa onkin näyttää mahdollisimman hyvää esimerkkiä.

Oman eduskuntavaalikampanjani keskeinen sisältö tuleekin olemaan esimerkillinen toiminta. Kunhan pääsen vauhtiin, tulette huomaamaan, etten jousta periaatteistani senttiäkään valituksi tulemisen tai julkisuuden vuoksi, vaikka itse kampanja saattaakin siltä vielä tällä hetkellä vaikuttaa. Lähden siis vastustamaan ”moraalista turmeltumista” asettumalla sitoutumattomaksi ehdokkaaksi Uudenmaan vaalipiiriin. Valitsijayhdistys on perusteilla näinä päivinä. Liity postituslistalleni lähettämällä tyhjä sähköposti osoitteeseen pjm2011-subscribe@pasi.fi ja pääset kuulemaan ensimmäisten joukossa kampanjan uusimmista käänteistä!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *