Rauhan ja kaupankäynnin puolesta

Luin eilen Jussi Halla-ahon mainion kirjoituksen Rauhan ja asevarustelun puolesta ja hetken ajattelin, että tuohon kirjoitukseen minulla ei ole niin mitään lisättävää. Olin tietenkin jälleen kerran väärässä, sillä lisättävää toki on paljonkin, kuten minulle ystävällisesti Facebookissa muistutettiin. Halla-aho on siinä toki oikeassa, että riittävä pelote on varsin hyvä rauhan ja turvallisuuden tae, mutta pelkkään pelotevaikutukseen perustuva rauha tuntuu siltikin melko hauraalta. Keskinäinen riippuvuus täydentääkin kuvaa mukavasti.

On yleisesti tunnustettu tosiasia, että kaupankäynti hyödyttää kaikkia osapuolia. Kukaan ei pääsisi kovin hyvään lopputulokseen, jos kaikki asiat täytyisi tehdä itse. Ajattele vaikka asumista: seinät, ovet, ikkunanpuitteet, ikkunalasit, lattiat, lämmitysjärjestelmät, vesi, sähkö, viemäröinti, katto… Samalla kun rakentaisi taloa, täytyisi metsästää, kalastaa, viljellä, sienestää, marjastaa, kasvattaa, teurastaa, nylkeä, paloitella, paistaa, hienontaa, leipoa ja niin edelleen, puhtaan veden hankkimisesta puhumattakaan. Jos minkäänlaista kaupankäyntiä ei olisi, ihmiskunnasta jäisi jäljelle kourallinen ihmisiä lämpimille seuduille omavaraiseen luontaistalouteen.

Yksinkertaisimmillaan kaupankäyntiä tapahtuu kahden ihmisen välillä. Ajatellaan esimerkiksi henkilöitä Ville ja Pekka. Ville on hyvä kalastaja ja kehno metsästäjä, ja Pekka päinvastoin huono kalastamaan, mutta hyvä metsästämään. Jos kumpikin käyttäisi koko päivän kalastamiseen, Ville saisi keskimäärin 10 kalaa ja Pekka kaksi, kun taas metsällä Ville saisi yhden pienriistaeläimen ja Pekka kuusi päivässä.

Pekka ja Ville tietävät, että monipuolinen ruokavalio on tärkeää. Jos kumpikin omilla tahoillaan vuoropäivin kalastaisi ja metsästäisi, Ville eläisi kaksi päivää 10 kalalla ja yhdellä pienriistaeläimellä, kun taas Pekka saisi kaksi kalaa ja kuusi elukkaa. Aika vahvasti kummankin ruokavalio painottuisi sinne omaan osaamisalueeseen. Jos herrat kuitenkin keskittyisivät joka päivä omaan parempaan taitoonsa ja vaihtaisivat saaliita keskenään vaikkapa fifty-fifty-suhteella, kumpikin saisi päivittäin viisi kalaa ja kolme elukkaa, kahdessa päivässä siis 10 kalaa ja 6 elukkaa kummallekin, yhteensä 20 kalaa ja 12 elukkaa.

Melkoinen parannus siis tilanteeseen ilman kaupankäyntiä, jossa kokonaispotti oli 12 kalaa ja 7 elukkaa kahdessa päivässä. Uusi korkeampi saalistaso mahdollistaa myös säästämisen, joinakin päivinä kaverukset voivat syödä aiempien päivien ylijäämiä ja tehdä jotain muuta, kuten vaikkapa rakentaa asumusta.

Kaupankäynnin ansiosta elintaso nousee ja aikaa vapautuu muuhun toimintaan. Rauhan kannalta on tärkeää huomata, että kun aiemmassa tilanteessa kummankaan ei tarvinnut välittää toisesta, nyt kummankin korkeampi elintaso on toisesta riippuvainen. Kummankaan ei kannata tappaa, vahingoittaa tai edes suututtaa toista, jotta kaupankäynti voi jatkua.

Tietysti myös kaupankäynnittömässä tilanteessa toisen tappaminen, vahingoittaminen ja suututtaminen olisi ollut hyödytöntä. Jos sen sijaan Ville katsoo kalalammen omaksi alueekseen ja Pekka metsän omakseen, eivätkä salli toisen tulla alueelleen, niin tilanne muuttuu. Jos kaupankäyntiä ei ole, ainoa keino Villelle saada riistaa on käydä Pekan metsässä salaa tai väkivalloin, ja sama koskee Pekan kalansaantia Villen lammen suhteen.

Tässä vaiheessa Halla-ahon kuvaama pelotevaikutus astuu kuvaan. Jos kumpi tahansa voi ajatella selviytyvänsä voittajana väkivaltaisuuksista, hän todennäköisesti ryhtyy tekoon. Jos taas kummankin omaama aseellinen voima on niin suuri, ettei kumpikaan voi voittaa, kumpikaan ei myöskään toisen omaisuuteen yritä koskea. Aseet takaavat tilanteessa rauhan, mutta kaupankäynnin aloittaminen synnyttää lisäksi keskinäisen riippuvuuden, jonka ansiosta aseiden tuomien takeiden merkitys pienenee.

Ja se mikä pätee yksilöiden välillä, pätee suuressa määrin myös valtioiden välillä. Kuten Frédéric Bastiat’n (1801-1850) väitetään sanoneen, ”kun kauppatavarat eivät ylitä rajoja, sotilaat ylittävät”. No, Bastiat’n aikoina joukkotuhoaseita ei vielä ollut, joten pelotevaikutuskin oli tuntematon. Jos sodan voittaminen ei ole mahdollista kenellekään, sitä ei todennäköisesti synny, vaikka kauppatavarat eivät ylittäisikään rajoja. Kaupankäynnin molemminpuoliset hyödyt jäävät kuitenkin saamatta, jos valtio itsepäisesti pyrkii omavaraisuuteen. (Ohimennen mainiten, Bastiat’n Kirjoituksia taloudesta voi lukea Talouden perusteista.)

Aseista ei kuitenkaan ole syytä luopua, vaikka kaupankäynnillä saataisiinkin aikaan keskinäisten riippuvuuksien verkko, joka yksinäänkin takaa rauhan. Maailmassa on aivan riittämiin hulluja, jotka haluavat vain aiheuttaa tuhoa ja kärsimystä, ehkä jonkin ideologian vuoksi tai vaikkapa päästäkseen paratiisiin. Kaikkia hulluja, olivat ne sitten yksittäisiä ammuskelijoita ja pommimiehiä tai roistovaltioiden diktaattoreja, ei voida luotettavasti ehkäistä ennalta. Heidät on vain oltava valmis pysäyttämään tehokkaasti ja päättäväisesti vahinkojen minimoimiseksi, jos he ryhtyvät toimiin muita ihmisiä kohtaan.

Yksilöiden kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että tavallisten, lainkuuliaisten ihmisten on voitava kantaa kätkettyä asetta. Vain sellainen tilanne, jossa kuka tahansa vastaantulija saattaa olla aseistettu, voi ensinnäkin laittaa tulevat pekka-eric-auviset, matti-saaret ja ibrahim-shkupollit harkitsemaan aikeidensa järkevyyttä tarkemmin ja toisaalta saada heidät pysäytetyiksi mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jos he kaikesta huolimatta ryhtyvät ammuskelemaan.

Vapaan aseenkannon ennaltaehkäisevä vaikutus ei tarkoita sitä, että jokaisen ihmisen olisi kannettava asetta tai että kenenkään tarvitsisi kantaa asetta. Riittää, kun se on mahdollista. Myöskään pysäyttävä vaikutus ei edellytä kaikkien tai edes laajamittaista aseenkantoa. Riittää, että siellä täällä on yksittäisiä henkilöitä, jotka käyttävät oikeuttaan kantaa kätkettyä asetta ja osaavat sitä käyttää tarvittaessa.

Valtioiden kohdalla tämä tarkoittaa puolestaan sitä, että jokaisen vapautta arvostavan kansakunnan on oltava (siedettävien kustannusten puitteissa) paitsi mahdollisimman puolustuskykyinen, myös suhteellisen iskukykyinen. Iskukyky voi toki tulla myös sotilaallisen liittoutumisen kautta. Kansainvälinen vapaakauppa tuo valtioiden keskinäisen riippuvuuden kautta rauhan, mutta sotilaallista voimaa tarvitaan hullujen pysäyttämiseen, jos sellaiset joskus ryhtyvät toimiin rauhanomaisia valtioita kohtaan. Rauhanomaisten valtioiden yksipuolinen aseriisunta johtaa vain hullujen innostumiseen ja onnistumiseen.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *