Elämästä ja parkkiruuduista

Viikonloppuna tuli käytettyä aika paljon maksullisia pysäköintipalveluja, mikä sai minut automatkoilla pohtimaan hieman niitäkin, tärkeämpien asioiden ohella. Lauantain vastaisena yönä nimittäin ajoimme vaimon kanssa synnyttämään keskussairaalaan ja myöhemmin tänään haen vaimoni ja uuden perheenjäsenemme kotiin. Tähän väliin mahtui yllättävän monta pysäköintiä keskussairaalan parkkitaloon, pitihän siellä vuodeosastolla käydä vierailemassakin.

Keskussairaalan edessä on kourallinen parkkiruutuja, jotka kuuluvat kaupungin ykkösvyöhykkeeseen eli ovat ydinkeskustan ohella kalleimpia pysäköidä. Tämä on täysin ymmärrettävää, sillä paikkoja on hyvin rajallisesti ja niiden kysyntä on korkea. Eilen illalla sitten tajusin, että tämä parkkipaikkataksojen vyöhykejaottelu onkin osoitus siitä, että keskussuunnittelijat jopa ymmärtävät jollain tasolla hintasignaalin merkityksen!

Keskussuunnittelijoille (tässä tapauksessa varmaankin kaupungin pysäköinti- tai liikennesuunnittelija, tms.) korkeammat hinnat kysytyimmille parkkipaikoille ovat väline ohjata autoilijoita pysäköimään syrjempään, väljemmille alueille. Keskussairaalan kohdalla kysymys on myös rajallisten resurssien allokoimisesta oletettavasti niitä eniten tarvitseville — etuoven läheisyyttä vähemmän tärkeänä pitävä pysäköi hieman kauemmaksi parkkitaloon.

Nämä ovat juuri niitä asioita, joiden perusteella hinnat määräytyisivät vapailla markkinoilla. Keskussuunnittelijat siis tässäkin tapauksessa matkivat markkinoiden toimintaa, vaikka eivät sitä varmasti myönnäkään, joskin hyvin todennäköisesti onnistuvat siinä tehottomammin kuin markkinat onnistuisivat. Markkinat olisivat jo pelkästään nopeampia reagoimaan kysynnän ja tarjonnan vaihteluihin, kun asioista ei tarvitsisi päättää lautakunnissa ja valtuustoissa verrattain pitkiksi määräajoiksi kerrallaan, puhumattakaan mahdollisista innovaatioista, joita vain yrittäjyys ja kilpailu voivat synnyttää.

No, se siitä, tulipahan vain tuokin mieleen. Varsinaisesti ryhdyin kirjoittamaan siitä, että täällä blogissa saattaa olla jonkin aikaa tavallista hiljaisempaa, varmasti ymmärrettävistä syistä. Sillä välin kannattaa lukaista vaikka Jari Metsälän (lib.) vastaus Vanhasen Matin (kesk.) haasteeseen valtiontalouden tasapainottamisesta. Muita järkeviä ja älykkäitä kirjoituksia löytyy ainakin täältä, täältä, täältä ja täältä, monesta muusta paikasta puhumattakaan, noilla pääsee kuitenkin hyvin eteenpäin.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *