Kymmenen syytä orjuuden puolesta

Orjuutta on ollut olemassa tuhansia vuosia, kaikenlaisissa yhteiskunnassa ja kaikkialla maailmassa. Aikoinaan ihmisyhteisöjen kuvitteleminenkin ilman orjuutta vaati äärimmäisiä ponnisteluja. Silti, silloin tällöin, omalaatuisia toisinajattelijoita ilmaantui vastustamaan sitä, useimmat heistä väittäen, että orjuus on moraalinen kauhistus ja siksi ihmisten pitäisi päästä eroon siitä. Orjuuden lakkauttamisen kannattajat saivat yleensä kohdata reaktioita aina lievästä huvittuneisuudesta rajuun paheksuntaan ja jopa väkivaltaisiin hyökkäyksiin.

Kun ihmiset vaivautuivat antamaan perusteluja orjuuden lakkauttamisen vastustamiselle, he esittivät hyvin erilaisia ajatuksia. Tässä kymmenen sellaista ideaa, joihin kirjoittaja on törmännyt lähdekirjallisuudessa.

1. Orjuus on luonnollista. Ihmiset ovat erilaisia ja meidän täytyy jopa odottaakin, että tietyillä tavoilla ylivertaiset ihmiset — esimerkiksi, älykkäämmät, moraalisemmat, tietävämmät, teknologisesti taitavammat tai taistelukykyisemmät — tekevät itsestään näissä suhteissa heikompien herroja ja omistajia. Abraham Lincoln esitti tämän idean eräässä kuuluisista vuoden 1858 väittelyistään senaattori Stephen Douglasin kanssa: ”Valkoisen ja mustan rodun välillä on fyysinen eroavaisuus, jonka uskon ikiajoiksi estävän näiden kahden rodun elämisen keskenään sosiaalisesti ja poliittisesti tasavertaisina. Ja sikäli kun ne eivät voi tasavertaisina elää, niin kauan kuin he elävät keskenään, täytyy heidän välillään olla ylivertaisen ja alistetun suhde, ja minä kenen tahansa muunkin ihmisen lailla suosin sitä, että ylivertainen asema annetaan valkoiselle rodulle.”

2. Orjuutta on aina olut. Tämä perustelu on esimerkki loogisesta virheestä nimeltä argumentum ad antiquitatem (argumentti antiikkisuudesta tai perinteestä). Siitä huolimatta se vakuutti ihmisiä asiasta, erityisesti konservatiivisuuteen kallellaan olleita. Jopa muut kuin konservatiivit saattoivat antaa sille painoa sillä periaatteella, että vaikka emme ymmärrä miksi jokin sosiaalinen instituutio kestää, sen pysyvyys saattaa olla hyvin perustelua logiikalla, jota emme vain vielä ole ymmärtäneet.

3. Maailman jokaisessa yhteiskunnassa esiintyy orjuutta. Ääneenlausumaton korollaari tästä on se, että jokaisessa yhteiskunnassa täytyy esiintyä orjuutta. Monelle ihmiselle jonkin instituution yleisyys näyttää olevan riittävä perustelu sen tarpeellisuudesta. Ehkäpä on niin, kuten eräs väitteen versio menee, että jokaisessa yhteiskunnassa on orjuutta, koska tietynlaiset työtehtävät ovat niin vaikeita tai alentavia, että vapaa ihminen ei niitä suostuisi tekemään, joten jos meillä ei olisi orjia tekemässä kyseisiä töitä, ne eivät tule tehdyiksi lainkaan. Jonkun, kuten Vanhassa Etelässä sanottiin, täytyy puhdistaa likakaivo, ja vapaat ihmiset eivät voi sietää sellaista tointa.

4. Orjat eivät pysty huolehtimaan itsestään. Tämä idea oli suosittu Yhdysvalloissa 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alkupuolella sellaistenkin ihmisten kuin George Washingtonin ja Thomas Jeffersonin keskuudessa, jotka pitivät orjuutta moraalisesti arveluttavana, mutta pitivät silti orjia saadakseen näiltä palvelua ja tuloja näiden ”palvelijoiden” (kuten he mielellään orjia kutsuivat) pakolla tekemistä tuotteista. Olisi julmaa vapauttaa ihmisiä, jotka vapauduttuaan vain vaipuisivat epätoivoon ja kurjuuteen.

5. Ilman omistajia orjat kuolisivat pois. Tämä idea on edeltävän äärimuoto. Vielä senkin jälkeen kun orjuus oli lakkautettu Yhdysvalloissa vuonna 1865, monet ihmiset jatkoivat tämän ajatuksen esittämistä. Pohjoisen journalistit, jotka matkasivat Etelään heti sisällissodan jälkeen, näkivät kuinka mustat olivat todellakin ilmeisesti kuolemassa sukupuuttoon korkean kuolleisuutensa, alhaisen syntyvyytensä ja toivottoman taloudellisen tilanteensa vuoksi. Surullista mutta totta, jotkut tarkkailijat julistivat, vapautetut orjat tosiaan olivat taitamattomia, laiskoja tai moraalittomia käyttäytyäkseen rotunsa eloonjääntiä tukevilla tavoilla.

6. Siellä missä rahvas on vapaata, heidän asiansa ovat jopa huonomminkin kuin orjilla. Tämä argumentti sai suosiota Etelässä viimeisinä vuosikymmeninä ennen sisällissotaa. Sen johtava edistäjä oli orjuusmyönteinen kirjailija George Fitzhugh, jonka teosten otsikot puhuvat puolestaan: ”Sosiologiaa Etelälle, eli vapaan yhteiskunnan epäonnistuminen” (1854) ja ”Kannibaaleja kaikki tyynni!, eli orjat ilman isäntiä” (1857). Fitzhugh otti ilmeisesti voimakkaasti vaikutteita taantumukselliselta ja rasistiselta skotlantilaiselta kirjailijalta nimeltä Thomas Carlyle. Ilmaus ”palkkaorja” toistaa edelleen tätä Yhdysvaltain sisällissotaa edeltänyttä maailmankatsomusta. Sosiologisille teorioilleen uskollisena Fitzhugh halusikin laajentaa orjuuden Yhdysvalloissa myös valkoiseen työväestöön heidän omaksi parhaakseen!

7. Orjuuden lakkauttaminen johtaisi valtaisaan verenvuodatukseen ja muihin pahuuksiin. Yhdysvalloissa monet olettivat, että orjien isännät eivät koskaan sallisi orjajärjestelmän lakkauttamista taistelematta viimeiseen asti sen puolesta. Totta tosiaan, kun Konfederaatio ja Liittovaltio ryhtyivät sisällissotaan — välittämättä nyt siitä, että ensisijainen kysymys sodassa ei ollut orjuuden lakkauttaminen, vaan yhdentoista eteläisen osavaltion irtautuminen liittovaltiosta — valtaisaa verenvuodatusta ja muita pahuuksia todellakin seurasi. Nämä traagiset tapahtuvat todistivat monien mielestä oikeaksi heidän vastustuksensa orjuuden lakkauttamiselle. (He mitä ilmeisimmin eivät välittäneet siitä, että Haitia lukuunottamatta orjuus lakkautettiin kaikkialla muualla läntisessä maailmassa ilman laajamittaista väkivaltaa.)

8. Ilman orjuutta entiset orjat pääsisivät valloilleen ja raiskaisivat, tappaisivat ja yleensäkin aiheuttaisivat sekasortoa. Yhteiskuntajärjestyksen takaamiseksi orjuuden lakkauttaminen oli siis poissuljettua. Etelävaltiolaiset elivätkin jatkuvassa orjakapinoiden pelossa. Pohjoisvaltiolaiset puolestaan totesivat omien naapurustojensa tilanteen riittävän sietämättömäksi 1800-luvun puolivälissä, kun laumoittain juopuneita ja huonosti käyttäytyviä irlantilaisia muutti maahan 1840- ja 1850-luvuilla. Vapautettujen mustien, joista irlantilaiset eivät juuri pitäneet, päästäminen samoille kaduille olisi käytännössä taannut sosiaalisen kaaoksen.

9. Orjuudesta eroon pääseminen on typerän utopistinen ja epäkäytännöllinen ajatus. Vain omituiset haaveilijat saattavat ehdottaa jotain niin mielipuolista. Vakavat ihmiset eivät voi hukata aikaansa noin kaukaahaettujen ideoiden pohtimiseen.

10. Unohtakaa orjuuden lakkauttaminen. Paljon parempi suunnitelma on pitää orjat riittävän hyvin ruokittuina, vaatetettuina, asutettuina ja silloin tällöin viihdytettyinä ja saada heidät olemaan ajattelematta riistoaan kannustamalla heitä keskittymään parempaan elämään, joka heitä odottaa tuonpuoleisessa. Emme voi odottaa reiluutta tai oikeutta tässä elämässä, mutta kaikki meistä, orjat mukaanlukien, voivat haaveilla elämän helppoudesta ja ilosta paratiisissa.

Aikoinaan lukemattomat ihmiset kokivat yhden tai useamman edellämainituista syistä riittävinä perusteluina vastustaa orjuuden lakkauttamista. Silti jälkikäteen, jokainen näistä väitteistä on selvästi heikko — enemmänkin ne ovat yrityksiä järkeistää käyttäytymistä kuin todellisia, kestäviä perusteluja.

Nykyisin näitä samoja perusteluja tai hyvin samankaltaisia väitteitä käyttävät erilaisen lakkauttamisliikkeen vastustajat. Vaatimus kuuluu, että valtiot sellaisina kuin tunnemme ne — monopolistiset, yksilöiltä suostumusta kysymättä toimivat aseistetut ryhmät, jotka vaativat kuuliaisuutta ja verojen maksua — tulisi lakkauttaa. Kirjoittaja jättää harjoitukseksi lukijalle päättää, ovatko edellämainitut perustelut yhtään sen vakuuttavampia tässä suhteessa kuin ne olivat orjuuden lakkauttamisen kohdalla.

(Tämä kirjoitus on vapaa käännös Robert Higgsin artikkelista Ten Reasons Not to Abolish Slavery, joka on julkaistu The Freeman -lehdessä joulukuussa 2009 [vol. 59, issue 10]. Kiitos linkistä Santulle.)

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *