Kapitalismin kriisi — eli imago-ongelma

Tänään Berliinin muurin kaatumisen 20-vuotispäivänä, jonka tulisi olla vapauden juhlaa, epäilemättä blogatuin uutinen on varmasti sekalaisten misantrooppien ja vapauden pelkääjien mieleen: Yhä useampi on kyllästynyt kapitalismiin (TalSa), Kapitalismia vastustaakin yllättävän moni (US). Uutisointi perustuu BBC:n kyselyyn (Free market flawed, says survey), joka kuitenkin menee metsään jo kättelyssä.

BBC:n sanamuoto on ”free market capitalism” eli vapaiden markkinoiden kapitalismi. Tätä nykyisin täysin kuvitteellista talousjärjestelmää kyselyn vastaajat pystyivät kuvailemaan kolmella vaihtoehdolla: ”Is fatally flawed and a different economic system is needed” (on lopullisesti pilalla ja tilalle tarvitaan erilainen talousjärjestelmä), ”Has problems that can be addressed through regulation and reform” (sisältää ongelmia, joihin voidaan puuttua sääntelyllä ja uudistuksilla) ja ”Works well and increased regulation will make it less efficient” (toimii hyvin ja lisäsääntely tekee siitä tehottomamman).

Kyselyn suurin ongelma on siinä, että vapaata kapitalismia tai vapaata markkinataloutta ei ole edes olemassa, ei edes siellä pahuuden pesässä, Yhdysvalloissa. On olemassa vain eriasteisia sääntelytalouksia eli sekatalouksia sekä kontrollitalouksia. Ei ole olemassa yhtään maata, jossa voisi harjoittaa täysin vapaata kauppaa, joko ostajana tai myyjänä tai molempina.

Kuinka siis on edes mahdollista vastata järkevästi kysymykseen, jossa implisiittisesti väitetään nykyjärjestelmää sellaiseksi, mitä se ei tietenkään ole? Koko kysely on siis yhtä tyhjän kanssa, vaikka erilaiset lobbarit saavatkin siitä vettä myllyynsä.

Kyselyn innostamana vaaditaan siis entistä enemmän sääntelyä, koska vapaaksi markkinataloudeksi väitetty sääntelytalous ei vieläkään toimi kauniiden teorioiden mukaisesti. Mutta piirretäänpäs ensin kuva markkinatalouden vapaudesta:

talous_vapaa_vs_kontrolloitu.png

Yllä talousjärjestelmä on kuvattu yhdellä akselilla. Talous on joko täysin vapaa (eli vapaa markkinatalous tai vapaa kapitalismi), täysin kontrolloitu (esim. puhdas sosialismi tai muu diktatuuri) tai jotain siltä väliltä. On täysin selvää, että nykytilanne, kaikkialla maailmassa, kuuluu kategoriaan ”jotain siltä väliltä”, lukuunottamatta eräitä maita, jotka menevät kategoriaan ”täysin kontrolloitu” tai hyvin lähelle sitä. Tämän asian jokainen voi tarkistaa halutessaan keneltä tahansa taloustieteilijältä tai vaikka satunnaiselta kansantaloustieteen opiskelijalta.

Kun nyt vaaditaan lisää sääntelyä, uudistuksia ja erilaista talousjärjestelmää, koska väitetysti vapaa markkinatalous (eli aiempi sääntelytalous) on epäonnistunut, niin tosiasiallisesti ei olla vaatimassa siirtymää ylläolevan kuvaajan vasemmasta reunasta (vapaasta markkinataloudesta) keskemmälle tai oikeaan reunaan. Se olisi mahdotonta, koska siellä vasemmassa eli vapaassa reunassa ei edes olla. Tosiasiallisten vaatimusten sisällön havainnollistamiseksi minulla on toinenkin kuva:

talous_vapaa_vs_kontrolloitu_2.png

Tässä kuvassa mukaan on otettu sääntelyn laadulliset erot. On siis olemassa erilaisia tapoja toteuttaa sääntelyä. Voidaan vaikka sanoa, että on punaista sääntelyä ja on sinistä sääntelyä. On myös lilaa sääntelyä, joka lainaa piirteitä edellämainituista. (Tässä esitetyt värit ovat vain esimerkin vuoksi eikä niillä ole yhteyttä poliittisen kartan väreihin.)

Onkin tärkeää huomata, että vaatimukset lisäsääntelylle eivät yksinomaan tarkoita siirtymistä määrällisesti lisääntyvään sääntelyyn, vaan myös ja erityisesti laadullisesti erilaiseen sääntelyyn. Punaista sääntelyä kannattavat haluavat korvata sinistä sääntelyä punaisella ja päinvastoin. Mikään sääntelyä kaipaava ryhmä ei kuitenkaan halua kyseenalaistaa sääntelyä itseään: siksi punaiset väittävät sinistä valkoiseksi ja siniset väittävät punaista valkoiseksi, siis kaikki syyttävät vapaata markkinataloutta, jotta sääntelyä sen laadusta riippumatta ei tarvitsisi myöntää vääräksi lähestymistavaksi.

Toisen kuvan vasemmassa, valkoisessa reunassa ei ole laadullisia eroja. Jos talousjärjestelmä on vapaa, se on vain vapaa. Ei ole olemassa erilaisia versioita vapaudesta. Vapaus, vapaa markkinatalous ja kapitalismi ovat kaikkien sääntelijöiden pahimpia vihollisia, sillä niiden hyväksyminen veisi sääntelijöiltä mahdollisuuden ajaa omia ideologioitaan väkivalloin toisten kustannuksella.

Siksi on vain luonnollista, että poliittisen kentän laidasta laitaan vapaasta, sääntelemättömästä taloudesta luodaan mielikuvaa pelottavana kaiken pahan alkulähteenä. Niin vasemmisto kuin oikeistokin hyväksyy toistensa sääntelytoimenpiteet (joskin joskus pitkin hampain) vain siksi, että aikanaan pääsisi itse toteuttamaan itselleen mieluisampaa, laadullisesti erilaista sääntelyä.

Todellisuudessa käytännössä kaikki talouden ongelmat ovat seurausta sääntelystä. Rahaa säännellään, luottoa säännellään, työtä ja tuotantoa säännellään… Ei ole olemassa taloudellista aktiviteettia, jota ei tavalla tai toisella säänneltäisi. Se ei kuitenkaan tunnu estävän poliitikkoja väittämästä mustaa valkoiseksi ja sääntelyä vapaudeksi. Kapitalismilla onkin erittäin paha imago-ongelma. Se on kenties maailman helpoin ja käytetyin syntipukki, eikä valtaapitävien joukosta löydy ketään, joka edes haluaisi puhdistaa sen mainetta.

Vapaa markkinatalous on reiluin ja rehellisin talousjärjestelmä. Se ei perustu väkivaltaan tai sen uhkaan, kuten nykyiset sääntelytaloudet, vaan ihmisten keskinäiseen vapaaehtoiseen, molempia osapuolia hyödyttävään kauppaan. Oikeassa kapitalismissa veronmaksajia ei pakoteta pelastamaan huonosti toimivia yrityksiä tai tukemaan erilaisia huijareita. Vapaa talous kannustaa varovaisuuteen, säästeliäisyyteen ja riskien rajaamiseen, täysin päinvastoin kuin nykyinen keinotekoisen velkavetoinen, kerskakuluttamiseen ja liialliseen riskinottoon perustuva sääntelytalous. Siksi vapaa talous tarkoittaisi käytännössä myös kestävää kehitystä ja ympäristöystävällisyyttä.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *