Avoin kirje kaikille idiooteille

Eikö politiikka kiinnosta? Tuntuuko sinusta siltä, että ei sillä yhdellä äänelläsi ole mitään merkitystä, kun kuitenkin samat poliitikonketkut siellä siirtelevät muiden rahoja toisten taskuihin vuodesta toiseen kansalaisten mielipiteistä välittämättä? Yritätkö vain elättää itsesi ja perheesi ja viettää laadukasta vapaa-aikaa riippumatta poliitikkojen toilailuista ja sekalaisista kohuista? Jos vastasit kerran tai useammin kyllä, loistavaa! Sinä joko olet idiootti tai ainakin sinussa on ainesta sellaiseksi. Usein toivon, että voisin itsekin olla idiootti aivan kaikessa rauhassa.

Idiootti (muinaiskreikaksi ἰδιώτης, idiōtēs eli yksilö, yksityishenkilö, kansalainen) oli Antiikin Kreikan Ateenassa henkilö, joka ei osallistunut julkiseen elämään kuten demokraattiseen kaupungin hallitsemiseen.

Edustuksellinen demokratia on vallitseva tapa hoitaa yhteisiä asioita valitsemalla vaaleilla joukko edustajia säätämään lakeja yhteisistä asioista. Tässä on kaksi suurta, perustavanlaatuista ongelmaa.

Ensinnäkin, todellisia yhteisiä asioita on olemassa hyvin vähän (kuten maanpuolustus, poliisitoimi ja oikeuslaitos) ja ne kaikki on jo ainakin jollain tasolla ratkaistu, enemmän tai vähemmän hyvin. Näiden asioiden toteutuksesta esiintyy eriäviä mielipiteitä, myös allekirjoittaneella, mutta voidaan kuitenkin sanoa, että niihin on olemassa jonkinlainen yhteinen ratkaisu, eikä niiden yksityiskohtien virittely ole niin suuri asia, että se työllistäisi suuren lauman poliitikkoja, kasvavasta avustajalaumasta puhumattakaan.

Tämä johtaa suoraan toiseen ongelmaan, eli siihen, että poliitikot voivat tehdä ja tekevätkin mistä tahansa asiasta yhteisen, jolloin he pääsevät siihen puuttumaan, milloin minkäkin suuremman päämäärän hyväksi. Näin ollen sinun ja työnantajasi välisestä työsopimuksesta on tullut yhteinen asia, sinun lastesi viikottaisesta uskonnonopetuksen tuntimäärästä on tullut yhteinen asia, sinun halustasi kuunnella ostamiasi musiikkilevyjä myös tietokoneeltasi ja kännykästäsi on tullut yhteinen asia ja sinun lähikaupasta ostamiesi kurkkujen käyryydestä sekä torilta ostamiesi mansikoiden koosta on tullut yhteinen asia.

Niin ikään poliitikot ovat ottaneet asiakseen päättää, mitkä liikuntamuodot ja -järjestöt ansaitsevat yhteistä tukea ja missä määrin, samoin taiteiden kohdalla. Poliitikot osoittavat myös sairaalloista kiinnostusta muun muassa sellaisia asioita kohtaan kuin, tupakoitko parvekkeellasi, käytätkö turvavyötä ajaessasi yksin autolla, kuinka valaiset kotisi, omistatko television ja minkä väriset räystäät rakennat uuteen omakotitaloosi, seinien ja katon väreistä puhumattakaan.

Olisi helppoa tuudittautua siihen, että kaikesta säätämisestään huolimatta poliitikot aiheuttavat kohtuullisen vähän haittaa ja harmia, ja keskittyä omaan elämään, kuuliaisesti verot maksaen ja tuntemiaan säädöksiä noudattaen. Se olisikin ihanteellista, kun voisi luottaa siihen, että yhteiset asiat ovat ainakin kohtuullisessa hoidossa eikä politiikasta olisi harmia. Olisin itsekin mielelläni täysipäiväinen idiootti, ja tarkoitan sillä sanalla todellakin pelkkää hyvää.

Se olisi kuitenkin vaarantava virhe. Poliitikot ovat kyltymättömiä. Tänään he keskustelevat siitä, pitäisikö äänestämisen olla pakollista. Mistä voit tietää, etteivät he jo huomenna tai ylihuomenna ole säätämässä kaikille kansalaisille pakollista puolen vuoden työvelvollisuutta yleisen hyvän edistämiseksi?

Poliitikkojen vastaus jokaiseen ongelmaan on sääntelyn puute, vaikka ongelma johtuisi aiemmasta sääntelystä. Tällaisella menolla päästään vain yhteen lopputulokseen eli siihen, että lopulta kaikki vähänkään merkityksellinen on tavalla tai toisella säänneltyä, eikä sekään riitä. Tämä tosiasia on todella pelottava, sillä jo nyt poliitikoilla on ollut oma kauha vahvasti mukana sopassa muun muassa jokaisessa viimeisen sadan vuoden talouskriisissä!

Välinpitämättömyyteen ei siis yksinkertaisesti ole varaa. On ryhdyttävä toimeen, jotta politiikassa keskityttäisiin vain ja ainoastaan todella yhteisiin asioihin ja jätettäisiin kaikkinainen holhous ja hyysäys sikseen. Ensin on tehtävä töitä, jotta voimme lopulta kaikki hyvillä mielin heittäytyä idiooteiksi.

Valitettavasti, ja olen siitä todella pahoillani, tämä tarkoittaa sitä, että meidän täytyy hetkellisesti kiinnostua politiikasta. Poliittista järjestelmää vastaan voi taistella vain sen sisältä. Koska yhdestäkään nykyisestä puolueesta ei yksinkertaisesti ole siihen, meidän on perustettava puolue, jonka jokainen tavoite tähtää hallinnon, byrokratian ja holhouksen sekä ylipäätään poliittisen vaikutusvallan vähentämiseen.

Sellainen puolue on jo perusteilla ja sen nimi on Liberaalit. Puolueen perustamiseen tarvitaan 5000 kannattajakorttia, joten täytäthän sinäkin sellaisen jo tänään Liberaalien sivuilla. Jos holhous korpeaa sinua riittävästi, voinet myös harkita liittymistä Liberaalien jäseneksi. Kerro asiasta myös tutuillesi, esimerkiksi lähettämällä edelleen linkki tähän kirjoitukseen.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *