Mitä tehdä seuraavaksi?

Silloin tällöin joku kysyy, että kun tiedämme näiden tässäkin blogissa käsiteltyjen asioiden oikean laidan, niin mitä voimme niille tehdä. Viimeisimpänä asialla oli nimimerkki Naama, kysyessään kommentissaan ”miten silloitetaan tie tulevaisuuden yhteisvastuulliselle ja yksilövapautta kunnioittavalle kansanvallalle - aidolle kansalaisyhteiskunnalle?” Käyn tässä pari vaihtoehtoa läpi, mukaanlukien oman valintani.

1. Kädet taskuun

Yksi vaihtoehto on olla tekemättä mitään. Luulisi olevan helppoa vain katsella vierestä, kun yhteiskunta astelee vääjäämättömän tuhon tiellä (Road to Serfdom), välillä pienin askelin (esim. työttömyysvakuutusmaksun korotus), toisinaan suurin harppauksin (esim. internetin sensuroiminen), ja keskittyä vain omaan elämäänsä, perheeseensä, työhönsä, ystäviinsä ja niin edelleen. Ehkä se olisikin helppoa, jos asiasta ei tietäisi mitään. Itse en voi jäädä passiiviseksi pelaamaan taskubiljardia, kun oma, perheen ja läheisten (sekä kaikkien muidenkin!) elämä on uhattuna, vaikka uhka ei olisikaan välitön.

2. Lataa ja varmista

Toinen vaihtoehto on tiedostaa asiainlaita, mutta kenties jopa varsin realistisesti todeta myös, että omat vaikutusmahdollisuudet ovat varsin mitättömät. Sen sijaan, että yrittäisi aktiivisesti estää sosialistisoitumiskehitystä, tämän vaihtoehdon valitseva ihminen varautuu pahimpaan, vaikka toivookin parasta ja ehkä yrittää levittää tietoa tuntemilleen ihmisille.

Hän saattaa myös varustautua ja toivoa vapauden voittavan mahdollisessa suuressa välienselvittelyssä. Hän saattaa myös muuttaa maahan, jonka odottaa säästyvän mahdollisimman vapaana mahdollisimman pitkään — mikään asuttu maailmankolkkahan ei ole täysin säästynyt sosialismilta.

Itseeni tämä vaihtoehto ei ole ainakaan vielä kolahtanut, vaikka se varteenotettava onkin. Jos tuloksia ei ala syntyä, voi olla, että harkitsen valintaani myöhemmin uudelleen, jolloin tämä vaihtoehto voi pärjätä paremmin.

3. Poliittinen vaikuttaminen

Kolmas vaihtoehto on pyrkiä vaikuttamaan asioiden tilaan poliittisen prosessin kautta. Käytännössä tämä tarkoittaa osallistumista julkiseen keskusteluun, tiedon viemistä mahdollisimman monille mahdollisimman monilla eri tavoilla sekä joko ehdokkaaksi asettumista vaaleissa tai vaalityöhön osallistumista jotenkin muuten.

Tämä on likimain taistelua tuulimyllyjä vastaan, sillä sosialisteilla on valtava ylivoima demokraattisessa prosessissa. Silti itse olen päättänyt ainakin yrittää. Valitsemani väylä on Liberaalit, jonka toivottavasti saamme palautettua puolueeksi ennen eduskuntavaaleja 2011.

Liberaalit on lähinnä sosiaaliliberalismia kannattava ryhmä, joten se ei täysin vastaa omaa radikaalimpaa linjaani, mutta itse koen asian niin, että tie täysin vapaaseen yhteiskuntaan on pitkä (ei todellakaan tapahdu sormia napsauttamalla yhden yön yli) ja tapahtuu vähittäisten muutosten kautta. Sosiaaliliberalismi on siis luonnollinen välivaihe matkalla libertarismiin ja siltä osin tavoitteeni yhtenevät täysin sosiaaliliberaalien kanssa. Sosiaaliliberalismissa on toki vaarana se, että jos sitä ei suojata vahvalla perustuslailla varhaisessa vaiheessa, se saattaa helposti kääntyä takaisin kohti sosialismia poliittisten tuulten muuttuessa.

Toivonkin, että mahdollisimman moni teistä, jotka miettivät mitä asioille voisi tehdä, ottaisi tämän vaihtoehdon nyt vakavasti harkintaan. Kyllähän aktiivisuus aikaa syö ja se saattaa osoittautua turhaksikin, jos tuulimyllyt ovat lopulta totuutta voimakkaampia, mutta mielestäni silti kannattaa yrittää. Sitä paitsi, vahvan ja yhtenäisen liberaalin ryhmittymän rakentaminen auttaa myös siinä epätoivottavassa tilanteessa, jossa yllä mainittu vaihtoehto kaksi osoittautuu parhaimmaksi valinnaksi, vaikka liberalismi ei pärjäisikään demokraattisessa prosessissa. Liberaalien jäseneksi liittyminen on helppoa, klikkaa vain tästä…

Käytännössä valtiota ja julkista sektoria yleensä tulee ryhtyä poliittisen prosessin kautta karsimaan voimakkaasti. Tätä blogia lukemalla löytää paljon esimerkkejä asioista, joista olisi hyvä aloittaa. Mutta kuten sanottua, suuria muutoksia on vaikea tehdä kerralla, esimerkiksi sosiaaliturvajärjestelmän lakkauttaminen kokonaisuudessaan tuosta vain voisi olla ehkä hieman kaukaa haettua, koska se aiheuttaisi välitöntä haittaa järjestelmästä riippuvaisille ihmisille. Vähittäisiä leikkauksia siihenkin toki olisi tehtävä jatkuvasti, jotta kyseiset ihmiset saisivat sekä kannustimia että mahdollisuuksia alkaa huolehtimaan itse itsestään. Tässä on myös vaarana se, että sorrutaan itse keskussuunnitteluun, minkä vuoksi on oltava hyvin varuillaan.

4. Poliittinen vaikuttaminen #2

Remember, remember the Fifth of November…

Neljäs vaihtoehto ei ole liberaaleille todellinen vaihtoehto, sillä se on erittäin vaikea sovittaa yhteen nonaggressioperiaatteen kanssa. Voi kuitenkin olla, että ennen pitkää sorron pahentuessa joku päättää tehdä guyfawkesit tai eugenschaumanit ja poliittinen terrori palaa tähän maahan. Sellainen puolestaan vain pahentaisi entisestään kehitystä, koska se antaisi valtiolle hyvän perustelun kehittää poliisivaltiota entisestään. Pelkästään jo siksi kannattaa suosia vaihtoehtoa numero kolme.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *