Mikä muuttuu ja mikä ei muutu

”Mitä, sinä siis haluat meidän palaavan hevoskiesien aikaan?”

Perusvirhe tässä aivan liian yleisessä kliseessä on sekaannus teknologian ja muiden elämänalueiden kuten moraalisuuden ja poliittisten näkemysten välillä. Vuosisatojen aikana teknologia tapaa kehittyä: ensimmäisestä pyörästä hevoskieseihin, niistä rautatiehen ja suihkukoneeseen.

Jälkikäteen tarkkaillessa tätä dramaattista ja kieltämätöntä kehitystä ihmiset helposti tekevät sen virheen, että uskovat myös kaikkien muiden yhteiskunnan ominaisuuksien olevan sidottuja kulloisenkin ajan teknologiseen tasoon, ollen jopa sen määräämiä.

Näin voisi kuvitella, että jokaista teknologista kehitystä seuraa jokin muutos kaikissa muissa ihmisten arvoissa ja instituutioissa. Esimerkiksi Yhdysvaltain perustuslaki epäilemättä kirjoitettiin juurikin hevoskiesien aikakaudella. Tarkoittaako se sitten sitä, että rautateiden tai suihkumuuttorin kehitys vaati jotain radikaalia muutosta perustuslakiin?

Katsoessamme taaksepäin historiassa huomaamme, että vuoden 1776 (toim. huom. Yhdysvaltain itsenäistymisvuosi) jälkeen on paitsi teknologiamme kehittynyt, myös valtion rooli taloudessa ja koko yhteiskunnassa kasvanut nopeasti. Kyseessä oleva klisee yksinkertaisesti olettaa, että teknologian kehitys on jotenkin edellyttänyt julkisen sektorin kasvua.

Jos tutkimme tätä ajatusta tarkemmin, sen virheet ovat ilmeiset. Minkä vuoksi lisäys teknologiassa vaatisi muutosta perustuslaissa, saati moraalissamme tai arvoissamme? Mitä moraalisia tai poliittisia muutoksia suihkumoottorin keksiminen vaatisi meitä tekemään?

Moraalisuuden tai poliittisen filosofian muuttumiselle ei ole mitään pakottavaa tarvetta aina kun teknologia kehittyy. Ihmisten perusominaisuudet — heidän tarpeensa muuttaa työllä raaka-aineita kuluttajahyödykkeiksi, heidän halunsa sosiaaliseen kanssakäymiseen, heidän tarpeensa yksityisomaisuudelle, vain muutamia mainitakseni — ovat aina samat, riippumatta historian aikakaudesta. Jeesuksen opetukset eivät olleet sopivia ainoastaan ensimmäisen vuosisadan Palestiinan härkäkärryaikakauteen, eivätkä kymmenen käskyä jotenkin vanhentuneet väkipyörän keksimisen myötä.

Teknologia voi siis kehittyä vuosisatojen kuluessa, mutta se ei millään tavoin takaa ihmisten tekojen moraalisuutta. Itse asiassa moraalisuus voi helposti ja nopeasti taantua. Ei vaadi yhtään vuosisataa, että ihmiset oppivat ryöstämään ja tappamaan toisiaan tai tavoittelemaan poliittista pakkovaltaa toistensa yli. On aina olemassa ihmisiä, jotka haluavat näin tehdä. Teknologisesti historiankirjat ovat todellakin kehityksen tallenteita; moraalisesti historia on kuitenkin vuorottelevia ylä- ja alamäkiä ja ikuista taistelua moraalisuuden ja epämoraalisuuden sekä vapauden ja pakottamisen välillä.

Vaikka mikään tietty tekninen työkalu ei voikaan päättää moraalisia periaatteita, päinvastainen on itse asiassa juurikin totuus: jotta teknologia edes voi kehittyä, ihmiset tarvitsevat ainakin hiukkasen vapautta tieteelliseen kokeiluun, totuuden etsimiseen ja yksilöiden luovien ideoiden löytämiseen ja kehittämiseen. On todellakin muistettava, että jokaisen uuden idean on lähdettävä jostain yhdestä henkilöstä. Vapautta tarvitaan teknologiseen kehitykseen, ja kun vapaus menetetään, teknologia itsessään rapautuu ja yhteiskunta vajoaa takaisin lähes barbariaan kuten pimeällä keskiajalla.

Tämä kaunisteleva klisee yrittää yhdistää vapauden ja rajoitetun valtion hevoskieseihin; viekkaasti se vihjaa sosialismin ja hyvinvointiyhteiskunnan olevan räätälöity suihkukoneen ja televisiovastaanottimen vaatimuksiin.

Mutta päinvastoin juuri sosialismi ja keskussuunnittelu ovat lukuisia vuosisatoja vanhoja, aina itämaiden muinaisten valtakuntien sivistymättömistä despotismeista inkojen totalitaariseen hallintoon. Vapaus ja moraalisuus ovat joutuneet taistelemaan esiin vuosisatojen aikana, kunnes vihdoin kasvava vapaus teki mahdolliseksi teollisen vallankumouksen aikaisen hyvin nopean teknologisen kehityksen ja modernin kapitalismin kukoistuksen.

Kulun kääntyminen tällä vuosisadalla (toim. huom. tämä viittaa 1900-lukuun) aikana kohti yhä suurempaa valtiohallintoa uhkaa syöstä meidät takaisin muinaisen historian barbarismiin. Etatistit viittaavat aina itseensä edistyksellisinä ja libertaareihin taantumuksellisina. Nämä nimitykset kumpuavat juurikin käsillä olevasta kliseestä. Tämä etatismia perusteleva ”teknologisen determinismin” argumentti alkoi Kalr Marxista ja sitä jatkoi Thorstein Veblen ja heidän lukuisat seuraajansa — aikamme todelliset taantumukselliset.

Käännetty Murray N. Rothbardin alkuperäisestä kirjoituksesta. Rothbard (1926-1995) oli Itävaltalaisen Koulukunnan dekaani, taloustieteilijä, taloushistorioitsija ja libertaristinen poliittinen filosofi. Alkuperäinen kirjoitus on nykyisin julkaistu Creative Commons Nimeä -lisenssin alla, joten sen levittäminen, muokkaaminen ja käyttäminen on sallittua, kunhan alkuperäinen tekijä mainitaan.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *