Erään sivilisaation itsemurha

Lähihistoria on opettanut, että pienet ihmisryhmät voivat ryhtyä joukkoitsemurhiin. Vuonna 1978 Jim Jonesin johtaman Kansan Temppelin 918 jäsentä menehtyivät juotuaan myrkytettyä Kool-Aid -juomaa. Vuonna 1997 kuoli 39 Heaven’s Gate -kultin jäsentä huumattuaan itsensä ja sidottuaan muovipussit päihinsä. Valitettavasti vain hieman kaukaisempi historia osoittaa, että myös kokonaiset yhteiskunnat voivat tehdä itsemurhan tuhoamalla tahallisesti keinonsa pysyä elossa.

Britit tekivät 1800-luvun alussa Kaakkois-Afrikasta siirtomaitaan. Alueen alkuperäisasukkaat, xhosat, vastustivat kolonisaatiota, mutta kärsivät toistuvia ja nöyryyttäviä tappioita brittien armeijan käsissä. Xhosat menettivät itsenäisyytensä ja heidän maistaan tuli Englannin siirtomaa. Britit alkoivat myös länsimaistaa xhosa-kansaa. Heidät käännytettiin kristinuskoon ja heidän alkuperäinen kulttuurinsa ja uskontonsa yritettiin hävittää. Ylivoimaisen ja vastustamattoman teknologian aiheuttaman paineen alla xhosat alkoivat tuntea itsensä kelvottomiksi ja ala-arvoisiksi. Aika oli otollinen sopivalle profeetalle.

Huhtikuussa 1856 viisitoistavuotias tyttö nimeltä Nongqawuse kuuli äänen, joka kertoi hänelle, että xhosien on tapettava kaikki karjansa, lopetettava peltojensa viljely sekä tuhottava vilja- ja ruokavarastonsa. Ääni vaati myös, että kansan on niinikään hävitettävä kuokkansa, keittoastiansa ja jok’ikinen elämälle välttämätön työkalunsa. Kun nämä vaatimukset olisi täytetty, uusi aamu koittaisi kaikille. Kaikki elämälle tarpeellinen nousisi itsekseen maasta. Kuolleet heräisivät henkiin. Sokeat näkisivät jälleen ja vanhat saisivat nuoruutensa takaisin. Uutta ruokaa ja karjaa ilmestyisi riittämiin, spontaanisti maan sylistä nousten. Britit ajettaisiin mereen, ja xhosat palaisivat aiempaan kukoistukseensa. Ääni lupasi käytännössä paratiisia maan päälle.

Nongqawuse kertoi tämän tarinan huoltajalleen ja sedälleen Mhlakazalle. Setä oli aluksi epäileväinen, mutta hän alkoi uskoa veljentytärtään käytyään paikalla, jolla tämä oli äänet kuullut. Vaikka Mhlakaza ei itse mitään kuullutkaan, hän vakuuttui siitä, että Nongqawuse kuuli kuolleen isänsä äänen ja että ohjeita oli noudatettava uskollisesti. Mhlakazasta tuli karjantappoliikkeen pääprofeetta ja johtaja.

Uutinen profetiasta levisi nopeasti ja jo muutaman viikon sisällä xhosien kuningas Sarhili oli uskossa mukana. Hän määräsi xhosat teurastamaan karjansa ja symbolisena eleenä tappoi itse suosikkihärkänsä. Hysterian levitessä muut xhosat alkoivat saada näkyjä. Jotkut näkivät henkiinherätettyjen kuolleiden varjoja nousemassa merestä, seisomassa joenvarsien pusikoissa tai jopa leijumassa ilmassa. Mihin tahansa ihmiset katsoivatkin, he löysivät todisteita tukemaan asiaa, jonka he epätoivoisesti tahtoivat olevan totta.

Uskovat aloittivat työnsä määrätietoisesti. Suuria määriä viljaa otettiin varastoista ja levitettiin maahan mätänemään. Karjaa tapettiin niin nopeasti ja niin mittavasti, että korppikotkatkaan eivät ehtineet hotkia kaikkea mätänevää lihaa. Kaiken kaikkiaan xhosat teurastivat jopa neljäsataa tuhatta nautaa. Tapettuaan karjansa xhosat rakensivat uusia, suurempia aitauksia uusille, mahtaville eläimille, joiden he odottivat nousevan maasta. Liikkeen voima kasvoi vastustamattomaksi.

Kuolleiden ylösnousemus oli ennustettu tapahtuvaksi täyden kuun aikaan kesäkuussa 1856. Mitään ei tapahtunut. Karjantappoliikkeen pääprofeetta Mhlakaza siirsi päivämäärän elokuun täyteen kuuhun, mutta edelleen profetia jäi täyttymättä.

Karjantappoliike alkoi nyt lähestyä lopullista kuolettavaa vaihettaan, minkä sen sisäinen logiikka teki vääjäämättömäksi. Profetioiden epäonnistumisesta nimittäin syytettiin sitä, että karjantappaminen ei ollut vielä täydellistä. Monet uskovat olivat pitäneet muutaman eläimen — enimmäkseen maitolehmiä — tuottamaan välittömät elintarvikkeet. Ja mikä vielä pahempaa, pieni vähemmistö skeptikoita kieltäytyi tappamasta karjaansa lainkaan.

Syksyn kylvökausi tuli ja meni. Uskovat heittivät lapionsa jokiin eivätkä kylväneet siemenen siementä. Joulukuun 1856 tullen xhosat alkoivat tuntea nälän kurjuuden. He söivät metsistä ja pelloilta kaikki marjat ja juuret, ja yrittivät jopa tulla toimeen puista revityllä kaarnalla. Mhlakaza asetti uuden päivämäärän, joulukuun yhdennentoista, profetian täyttymiselle. Kun odotettu ihme ei taaskaan tapahtunut, epäuskovat saivat syntipukin leiman.

Jälleennousemista siirrettiin kuitenkin jälleen, nyt helmikuun kuudenneksitoista vuonna 1857, mutta uskovat joutuivat yhä pettymään. Vielä tässä vaiheessa keskivertouskovalla oli edelleen kolme tai neljä päätä karjaa elossa. Profetian toistuva epäonnistuminen saattoi tarkoittaa vain sitä, että xhosat eivät olleet täyttäneet ehdotonta vaatimusta joka ainoan eläimen tappamisesta. Nyt he lopultakin alkoivat viimeistellä tehtäväänsä. Nautakarjan lisäksi myös kaikki kanat ja vuohet tapettiin. Kaikki mahdolliset ravinnonlähteet oli tuhottava. Loputkin aiemmilta teurastuksilta välttyneet naudat teurastettiin ja syötiin.

Vakava nälänhätä alkoi loppukeväästä 1857. Kaikki ruoka oli mennyttä. Nälkää näkevä väestö murtautui talleihin ja söi hevosten rehua. He keräsivät auringossa vuosien ajan vaalenneita eläinten luita ja yrittivät tehdä niistä keittoa. He söivät heinää. Nälän hullaannuttamina jotkut ryhtyivät kannibaaleiksi. Nälkiintymisen heikentäminä ihmiset joutuivat vain makaamaan avuttomina, kun koirat söivät heidän puolisoidensa ja lastensa ruumiita. He, jotka eivät ehtineet kuolla nälkään, joutuivat kulkutautien armoille. Loppuun saakka tosiuskovat pitivät kiinni profetian lupauksista. He yksinkertaisesti kuolivat nälkään, syyttäen profetian epäonnistumisesta skeptikoiden epäilyksiä.

Vuoden 1858 loppuun mennessä xhosien väkiluku oli romahtanut 26 tuhanteen aiemmasta 105 tuhannesta. Neljästäkymmenestä viiteenkymmeneen tuhatta kuoli nälkään, loput muuttivat pois. Xhosien yhteiskunnan tuhouduttua maa oli vapaasti valkoisen miehen asutettavissa. Britit havaitsivat jäljellejääneiden xhosien olevan oppivaisia ja hyödyllisiä palvelijoita. Sen, missä brittiläinen imperiumi ei ollut onnistunut viidenkymmenen aggressiivisen siirtomaapolitiikan vuoden aikana, xhosat tekivät itselleen vajaassa kahdessa vuodessa.

Länsimainen sivilisaatio on nyt xhosien virheiden toistamisen kynnyksellä. Teollisen vallankumouksen käynnistyttyä 1700-luvun lopulla Eurooppa ja Pohjois-Amerikka ovat nauttineet suurimmasta tunnetusta vauraudesta maan päällä. Elinajanodote on kaksinkertaistunut. Hieman reilussa kahdessa vuosisadassa jokainen objektiivinen mittari ihmisten hyvinvoinnista on kasvanut enemmän kuin koko aiemman ihmiskunnan historian aikana yhteensä.

Silti hyvin harva Euroopassa tai Yhdysvalloissa uskoo enää länsimaisen yhteiskunnan paremmuuteen. Syyllisyys ja häpeä roikkuvat kauloissamme kuin myllynkivet, vetäen kuohittua kulttuuriamme polttoitsemurhan partaalle. Mitä tahansa virheitä brittiläisillä imperialisteilla sitten olikaan, niin ainakin he olivat varmoja itsestään ja asiastaan.

Esi-isämme rakensivat teknologisen sivilisaation, joka perustuu hiilipohjaisten fossiilisten polttoaineiden tuottamaan energiaan. Ilman hiilestä, öljystä ja maakaasusta saatavaa verrattain halpaa ja luotettavaa energiaa yhteiskuntamme romahtaisi nopeasti. Ilmastonlämpenemisen profeetat haluavatkin meidän tekevän juuri sen.

Aivan kuten profeetta Mhlakaza, Al Gore lupaa, että jos lakkaamme käyttämästä fossiilisia polttoaineita, uusia energiateknologioita ilmestyy käsiimme. Fysiikan ja kemian lait kumotaan poliittisella tahdonvoimalla. Tulemme saavuttamaan vaurauden tuhoamalla juuri ne keinot, joilla vaurautta rakennetaan.

Sillä välin kun läntinen sivilisaatio istuu hämmentyneenä, itse-epäilyn ja syyllisyyden lamauttamana, kiinalaiset rakentavat hurjaa tahtia energiaintensiivistä teknologista yhteiskuntaa. Heillä on kaksi tuhatta hiilivoimalaa ja uusia valmistuu yksi viikossa. Kiinassa on enemmän vapaaseen markkinatalouteen uskovia ihmisiä kuin Yhdysvalloissa. Aasialaiset ystävämme ovatkin saamassa ihmiskunnan kehittymisen soihdunkantajan roolin.

Alunperin kirjoittanut David Deming, joka toimii apulaisprofessorina Oklahoman yliopistossa. Linkki alkuperäiseen kirjoitukseen. Copyright © 2009 by LewRockwell.com. Permission to reprint in whole or in part is gladly granted, provided full credit is given.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *