Maanpuolustuksesta

Aina joskus joku ihmettelee, kuinka voin kannattaa niin innokkaasti maanpuolustusta, vaikka olen libertaari ja vastustan vahvasti asevelvollisuutta. Ristiriitaiseksikin joku saattaa sitä joskus epäillä. Omasta mielestäni siinä ei kuitenkaan ole juurikaan epäselvyyksiä.

Esitin aiemmin yhteiskuntamalliksi minarkiaa, jossa valtion tehtäviksi jäisivät ainoastaan puolustuksen, järjestyksen ja oikeusjärjestelmän toteuttaminen. Toisin sanoen jonkinlaisten puolustusvoimien ylläpito on mielestäni valtion legitiimi tehtävä, jos jonkinlaista valtiota ylipäätään halutaan pitää. Alueellisen turvallisuuden tuottaminen on sellainen palvelu, johon valtiolle annettu määräysvalta tai jopa monopoli on jotenkin perusteltavissa, toisin kuin valtion sääntelyvalta niin moneen muuhun asiaan, joihin valtio nykyisin puuttuu.

Yleinen asevelvollisuus sen sijaan ei ole puolustettavissa. Se on pakkotyötä tai orjuutta, kumpaa termiä itse kukin nyt vain tykkää käyttää. Maanpuolustus ei voi kestävästi perustua pakottamiseen, vaan se tulee toteuttaa vapaaehtoisuuden pohjalta. Käytännössä siitä pitäisi siis maksaa kilpailukykyistä palkkaa, oli sitten kyse seisovasta palkka-armeijasta tai korkeasti koulutettuun laajahkoon reserviin perustuvista puolustusvoimista. Se ei edes välttämättä olisi merkittävästi kalliimpaa kuin yleinen asevelvollisuus, ottaen huomioon pakkotyön piilokustannukset.

Vaikka siis puolustusvoimien nykytoteutus on asevelvollisuuden osalta erittäin huono, maanpuolustus on silti sellainen asia, joka on vain hoidettava. Poliittisin keinoin on pyrittävä mahdollisimman pian vapaaehtoisuuteen perustuvaan järjestelmään, mutta siihen asti nykyisestä järjestelmästä huolimatta aion itse jatkossakin olla (semi)aktiivinen reserviläinen. Suosittelen tietysti jokaiselle tämän pakkotyön eteen joutuvan miettivän asian selväksi omalta kohdaltaan, ei niiden C-luokan papereidenkaan saaminen taida enää nykyisin kovin vaikeaa olla…

Mutta joo, ei siitä sen enempää. Tämä onkin sattuneesta syystä sitten viimeinen kosketukseni tähän blogiin reiluun viikkoon, joten älkää ihmetelkö, etten vastaa kommentteihin tai blogaa muutenkaan. Harmittavasti joitakin hyviä kommentteja on nytkin jo jäänyt vastausta vaille, mutta lupaan palata niihin sitten reilun viikon päästä. Tutut varmaan voi yrittää tavoitella tekstiviesteillä, jos on asiaa. Eiköhän viestiliikenne kuitenkin toimi, vaikka en nettiin pääsekään. :)

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *