Tuoteturvallisuus ja kapitalismi

Erilaisten hyödykkeiden, ja aivan erityisesti elintarvikkeiden ja lääkkeiden, turvallisuus käyttäjilleen on erittäin tärkeä asia. Jopa niin tärkeä, että on aiheellista kyseenalaistaa sen jättäminen byrokraattien ja poliitikkojen vastuulle. Tässä artikkelissa kerron, kuinka vapaa markkinatalous ratkaisisi tämänkin asian paremmin kuin valtiojohtoinen sääntelytalous.

Nykytilanteessa on lukuisia ongelmia. Käyttäjilleen haitalliset tuotteet eivät ensinnäkään pysy poissa myynnistä, ennen kuin jotain ikävää tapahtuu, jonka jälkeen tuote-erä tai koko tuote vedetään hyllyiltä. Tämä on paitsi hirvittävää tuhlausta, myös suorastaan haitallista kuluttajille, joita sääntelyllä yritetään väitetysti suojella. Lääkkeiden kohdalla sääntelyn ongelmat korostuvat, sillä vuosien mittaiset myyntilupaprosessit nostavat kehityskustannukset taivaisiin ja saattavat lopulta estää hyödyllistenkin lääkkeiden käyttöönoton, jos niihin liittyy mitätönkin riski, vaikka esimerkiksi joku terminaalipotilas saattaisi hyvinkin sen riskin haluta ottaa, jos on mahdollisuus parantua.

Yksi merkittävä ongelma on myös sääntelyn väärinkäyttö. Yritykset luonnollisesti pyrkivät edesauttamaan omien tuotteidensa menekkiä keinolla millä hyvänsä, ja monille yrityksille paikallinen tuoteturvallisuusvirasto on maailman paras ystävä. Käytäntö ei ole edes uusi, sillä aikoinaan Ranskan viinintuottajat saivat lobattua pahan kilpailijansa absintin myyntikieltoon väittämällä sen sisältävän hermomyrkkyä. Ajat ovat kuitenkin tässäkin kehittyneet, ja nykyisin ala on varsinkin Yhdysvalloissa suurta bisnestä: esimerkiksi kilpailijan tuotteen saaminen leimatuksi ympäristölle haitalliseksi aiheuttaa koko joukon tyytyväisiä hymähdyksiä vihreiden tuotteiden valmistajien piireissä.

Entäs sitten, jos valtion kontrolli tuoteturvallisuudessa puretaan täysin? Täyttyvätkö markkinat halvoista kiinalaisista tuotteista, jotka ovatkin vähintäänkin puoliksi puhdasta myrkkyä? Vastaus on kapitalismin vastustajien harmiksi kielteinen.

Aloitetaan pienellä ajatusleikillä. Jos minä annan sinulle mehua, jota väitän ihan hyväksi, vaikkakin se on erittäin myrkyllistä, ja sinä kuolet tai ainakin vammaudut sen juotuasi, niin miten käy minulle? Luonnollisesti joudun korvausvelvolliseksi ja pääsen myös kärsimään vapausrangaistusta. Entä jos kauppias myy sinulle tuubin hammastahnaa, joka onkin osaksi syanidia ja bensiiniä, ja kuolet tai vammaudut sen käyttämisen jälkeen? Tuloksen pitäisi tietysti olla aivan sama, kauppias on vastuussa tuotteistaan ja hänen olisi pian kaivettava kuvettaan ja myös löydettävä itsensä kiven sisästä.

Kauppias ei kuitenkaan varmastikaan olisi tyhmä, mistä jo osoittaa hänen asemansakin. Hän tietäisi, että myymällä myrkkyjä oikeina tuotteina hän riskeeraa myrkyttämisestä aiheutuvat seuraamukset. Kuitenkin hän haluaa pitää kauppansa valikoiman monipuolisena, tasokkaana ja hinnaltaan kilpailukykyisenä.

Apuun astuisi vapaa markkinatalous ja joukko yrityksiä, joiden liiketoiminta muodostuisi tuoteturvallisuudesta. Kauppias voisi maksua vastaan saada lausunnon tuotteiden turvallisuudesta, ja isompaa maksua vastaan ehkä myös siirtää osan tai täyden vastuun näille yrityksille tai vakuutusyhtiöille. Luonnollisesti kauppias myös käyttäisi saamiaan tuoteturvasertifikaatteja myös osana markkinointiaan ja viestittäisi asiakkailleen, että juuri hänen kaupastaan kannattaa ostaa.

Mikään ei tietenkään estäisi naapurikauppiasta myymästä ties mitä kiinalaista rihkamaa, ehkä hiukan halvemmalla tai paremmalla katteella kuin tuoteturvallisuudesta kiinni pitävä kauppias, mutta hän ottaisi tietoisen riskin seurauksista, ja myös hänen asiakkaansa ottaisivat tietoisen riskin ostaessaan halpaa ja “hyvää.”

Miten tämä eroaisi sitten nykytilanteesta? Eivätkö tuoteturvavirastot olisi yhä olemassa, vaikkakin yksityisinä? Kyllä, mutta ero on silti merkittävä, sillä yksityisen tuoteturvaviraston ei kannata antaa vääriä lausuntoja poliittisista syistä. Itse asiassa se jopa joutuisi vastuuseen paitsi valheistaan, myös virheistään, mikä taitaa olla utopiaa nykyvirastojen kohdalla.

Lisäksi kuluttajilla säilyisi vapaus valita käyttääkö varmasti turvallisia tuotteita vai ottaako riskin. Nythän me voimme vain olettaa, että kaikki tuotteet ovat turvallisia. Onhan meillä semmoiset hienot verovaroista kustannetut virastotkin, mikä siis voisi mennä vikaan! Taannoin Uudessa-Seelannissa ja Australiassa taisi ainakin hieman horjua usko omiin virastoihin kiinalaisen myrkkyhammastahnan ansiosta, joka myrkytti lukuisia ihmisiä.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *