Rikolliset Ruotsin ministerit

Eräitä ministereitä Ruotsin uudesta porvarihallituksesta on ryöpytetty viime päivinä kovalla kädellä niinkin suurista rikoksista kuin maksamattomista tv-lupamaksuista ja pimeästi palkatuista lapsenvahdeista. No, kauppaministeri Borelius kieltämättä syyllistyi pahempaankin veronkiertoon pitämällä perheensä kesäasunnon jerseyläisen yhtiön nimissä. Mutta mitä tulee noihin muihin “rikoksiin,” niin kylläpä on hakemalla haettu taas jauhettavaa.

Ruotsin verotus on maailman kärkeä kovuudessaan, siitä huolimatta että se on lieventynyt jonkun verran viime aikoina. Joten ajatellaanpa lapsenvahdin palkkaamista. Jos haluat Ruotsissa maksaa lapsenvahdille tehdystä työstä esimerkiksi tuhat kruunua nettona (reilut sata euroa), omia bruttotulojasi joudut käyttämään 6013 kruunua (noin 650 euroa)1. Tai sitten voit maksaa tuhat kruunua pimeästi ja käyttää viisi tuhatta säästynyttä kruunua vaikkapa lapsenvahdin palkkaamiseen useammin.

Tietysti tuossa skenaariossa valtiolta jää viisi tuhatta kruunua verotuloja saamatta. Mutta vaihtoehtoisesti lapsenvahdilta jää viisi tuhatta kruunua tuloja saamatta ja siten automaattisesti viisi tuhatta vähemmän kuluttamatta. Puhumattakaan siitä mitä lapsenvahtipalvelua ostava tekee sillä aikaa kun lapsenvahti on työssään: todennäköisesti kuluttaa rahaa johonkin muuhun, kuten esimerkiksi ravintolaan tai teatteriin. Onko sitten yksityinen kulutus parempi kuin julkinen tai kenties toisinpäin?

Ruotsissa neljä viidestä verokruunusta palautuu takaisin maksajalleen tukien ja palveluiden muodossa2. Käytännössä tämä johtuu siitä, että valtaosa veronmaksajista kuuluu myös verotuloista hyötyvään joukkoon, eli käyttävät julkista terveydenhuoltoa, saavat veronalaisia työttömyyskorvauksia sekä toimeentulo- ja muita tukia, jne. Yksi verokruunu viidestä menee tulonsiirtoihin ja byrokratiaan. Eli suoraviivaisesti voitaisiin tulkita, että mikäli oletetaan ihmisten osaavan ostaa terveyspalveluja yms. ilman valtion apua (eli sitä että valtio “tietää” kansalaisiaan paremmin kuinka paljon terveyspalveluja ihmiset tarvitsevat kulloinkin), niin Ruotsin verotuksessa on 80% turhaa ilmaa.

Mikäli verotus siis olisi oikeudenmukaisempi ja julkinen sektori tehokkaampi, niin ehkäpä lapsenvahdeillekaan ei tarvitsisi maksaa pimeästi. Sikäli kun valtio verojen muodossa näin ryöstää kansalaisiaan, niin en pidä kovin vakavana pimeiden lapsenvahtien käyttöä. Muutoinkin kotitalouksien palvelukulutusta tulisi pikemminkin rohkaista kuin ehkäistä, ainakin jos oikeasti halutaan vähentää työttömyyttä. Johan Norberg kirjoittikin taannoin aiheesta osuvasti blogissaan: Mitä ministereiden olisi pitänyt sanoa

TV-luvasta puolestaan olen pitkään aikonut kirjoittaa erillisen kirjoituksen, mutta pistetään nyt tähän samaan syssyyn. Maailmallakin naureskellaan yleisesti moiselle päättömälle verolle. Siis oikeasti, vuosittainen lupamaksu televisiovastaanottimen (tai sellaiseen rinnastettavan välineen) omistamisesta?!

Tv-maksu.fi: “Televisiomaksut kerätään valtion televisio- ja radiorahastoon ja niillä katetaan lähes 90 prosenttia Yleisradio Oy:n toiminnan kustannuksista.”

Näin siis meillä Suomessa. Käytännössähän tämä tarkoittaa nykymaailman termein sitä, että Yleisradio Oy on maksullinen tv- ja radioyhtiö, mutta sen palveluista on pakko maksaa, vaikkei niitä käyttäisikään. Siis asia olisi sama, jos kaikille TV:n omistajille määrättäisiin pakolliseksi esimerkiksi Canal+ -kanavan tilaaminen, vaikka mitään kiinnostavaa ohjelmaa sieltä ei tulisikaan.

TV-maksu on niin deedeeärrää kuin olla voi. Jos se olisi edes oikeasti tarkoitettu tv-maksuksi, sen tulot käytettäisiin tv:n käytön ja katselun haittojen kustannusten kattamiseen, kuten esimerkiksi alkoholiveron tulot käytetään vastaavasti. Jos siis televisioista voitaisiin edes osoittaa mitään konkreettisia haittoja käyttäjilleen tai ympäristölle. (No, ongelmajätettä ne kait ovat elinkaarensa päässä.) Mutta ei, se on vain YLE-maksukanavien pakollinen maksu.

Yleisradio Oy tulisi yksityistää ja pakollinen tv-maksu poistaa. Yleisradio Oy voisi sitten aivan vapaasti hankkia tulonsa rehellisesti oikealla tilausmaksulla tai vaikkapa mainostuloin. Tv-maksun maksamatta jättäminen ei ole mielestäni suuri rikos sekään, mitä useampi siitä kieltäytyy, niin sitä nopeammin siitä päästään eroon. Jos meillä olisi TV, en ole aivan varma viitsisinkö maksaa itsekään. Mutta onneksi nörtti pärjää läppärillä ja DVD-asemalla. 🙂

1. Vuoden 2001 tilasto, lähde: Johnny Munkhammar: European Dawn – After the social model. Stockholm, Timbro, 2005. (alkuperäinen lähde: Nils Karlson: Dignity and the Burden of the Welfare State. Stockholm, Ratioinstitutet, 2004)
2. Lähde hetkellisesti hukassa, todennäköisesti sama kirja kuin yllä, mutta en juuri nyt löydä oikeaa kohtaa. Täydennän myöhemmin.

One thought on “Rikolliset Ruotsin ministerit”

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *