Pohjois-Korean kansalaisten tukemisesta

Kuten tiedämme, Pohjois-Korealla on nyt testattu ydinasevalmius. Päättömien diktaattorien tapauksessa se on erityisen valitettavaa, koska vastapuolen ydinasepelote ei välttämättä estä hulluuden innoittamaa ydinaseen käyttöä. Nyt olisikin tärkeää saada ensisijassa kaadettua Pohjois-Korean diktatuuri, joskin se voi olla myöhäistä ulkopuolisten toimesta. (Ellei lähdetä prof. Rummelin linjalle ja salamurhata Kimiä.) Ratkaisun avaimet ovat siis tavallisten Pohjois-Korean kansalaisten käsissä.

Silmääni pistikin uutinen, jossa Human Rights Watch -järjestö varoittaa, ettei ydinkokeen tulisi johtaa tavallisten kansalaisten rankaisemiseen lopettamalla ruoka-apu.

– Maailman tulee tehdä ero Pohjois-Korean hallituksen ja sen kansalaisten välillä, järjestön Aasian apulaisjohtaja Sophie Richardson muistuttaa. Avustusten lopettaminen voisi tietää nälänhätää miljoonille pohjoiskorealaisille.

Tämä on kuitenkin vähän hankala asia. Seuraava saattaa kuulostaa julmalta, mutta miettikää hieman lukiessanne, ennen kuin tyrmäätte suoralta kädeltä.

Fakta on se, että Pohjois-Korean hallitus kehittää mieluummin ydinaseita ja varustaa armeijaansa kuin pitää huolta kansalaisistaan ja näiden hyvästä ravitsemuksesta. Maan talous on niin pahasti retuperällä, ettei siellä toimi oikein mikään. Paikallinen koululaitos taitaa kuitenkin jaksaa opettaa lapsia sosialismin ihanuudesta ja Yhdysvaltain pahuudesta.

Toinen fakta on se, että kansainvälinen ruoka-apu lievittää kansalaisten välitöntä kurjuutta, mikä on sinänsä positiivista. Välillisesti siitä kuitenkin seuraa se, että koska kansalaisten tulevat mitenkuten toimeen, he eivät rangaistuksen pelossa nouse valtiovaltaa vastaan. Tällä tavoin kansalaisten kurjuus ja kärsimys pitkittyy, kun diktatuuri pysyy pystyssä välillisesti ulkomaisen ruoka-avun turvin.

Ruoka-avun lopettaminen puolestaan lisää välitöntä kärsimystä ja samalla lisää yleistä tyytymättömyyttä diktatuuria kohtaan. Näinollen ihmisten on ennen pitkää noustava diktatuuria vastaan armeijaa ja poliisia uhmaten, eikä valinta väkivaltaisen kuoleman ja nälkäkuoleman välillä varmaan tunnu vaikealta. On myös vaikea kuvitella, että armeija ja poliisi – kansalaisia hekin – olisivat viimeiseen asti diktatuurin puolella, jos heidän ystävänsä ja sukulaiset ovat joukoittain nälkäkuoleman partaalla.

Vaikka nälänhätä on julmaa, varsinkin jos sitä voitaisiin avulla lievittää, on muistettava että syyllinen nälänhätään on Pohjois-Korean hallitus eikä kukaan muu. Niin kauan kuin diktatuuri kestää, kestää myös kansalaisten kärsimys. Niin kauan kuin annamme Pohjois-Koreaan ruoka-apua, tuemme välillisesti julmaa diktatuuria ja ydinaseiden kehittelyä. Niin kauan me olemme välillisesti vastuussa Pohjois-Korean kansalaisten kokemista vääryyksistä.

Lopetetaan ruoka-apu, lopetetaan diktatuuri! Poistetaan taudin aiheuttaja eikä vain lievitetä oireita!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *