Neljä, kuusi ja kahdeksan

Olen jo jonkin aikaa aikonut kirjoittaa asevelvollisuuden uudistamisesta. Nyt kun amiraali Kaskeala ilmoitti oman “radikaalin” kantansa siviilipalvelusajan lyhentämisestä 12 kuukauteen, on ehkä sopiva aika esittää jotain muuta. Minun nähdäkseni eri tasoisten asepalvelusten kestot voisivat olla neljä, kuusi ja kahdeksan kuukautta, ja sekä siviilipalveluksen että totaalikieltäytyjien vankeustuomion kesto voisi olla kuusi kuukautta.

Koska kärsimättömimmät kaipaavat heti perusteluita, aloitetaan niistä ja vasta sitten käytännön toteutuksesta. Niitä on oikeastaan pääasiassa kaksi: 1) asevelvollisuusjärjestelmä on kansantaloudellisesti erittäin raskas, ja 2) asepalvelusajan viimeinen kuukausi (tai viimeiset kuukaudet) ovat palvelusajasta riippumatta usein varsin löysiä, minkä voi vahvistaa jokainen intin käynyt.

Asevelvollisuusarmeijaa kehutaan monesti halvaksi, ja pieniähän ne varusmiesten päivärahat ja rynnäkkökiväärin patruunat ovatkin. Mutta vaikka Frédéric Bastiatin kuolemastakin on jo yli 150 vuotta, nämä(kään) kehujat eivät ole vielä sisäistäneet näkymättömien kustannusten periaatetta: myös se maksaa, että jokaisesta ikäluokasta liki puolet on puolesta vuodesta vuoteen pois tuottavammista töistä tai opiskeluista. Asevelvollisuusaikojen lyhentäminen kolmanneksella (ja sivarin yli puolella) vapauttaa siis vastaavan määrän resursseja yhteiskunnan ja yritysten käyttöön. Lisäksi se säästää veronmaksajien rahoja, eikä laske reservin laatua mainittavasti, kun otetaan huomioon loppupalvelusajan rutiininomainen sluibailu.

Käytännössä muutos voitaisiin toteuttaa esimerkiksi siten, että vuoden X alusta lähtien palvelukseen astuu vuosittain kolme saapumiserää: tammikuussa, toukokuussa ja syyskuussa. Edellisen vuoden toisen saapumiserän palvelusaikoja muutettaisiin siten, että pisin palvelusaika olisi 10kk ja toiseksi pisin 8kk, lyhimmän 6kk palvelusajan säilyessä ennallaan. Tällöin siirtymästä tulee joustava ja kivuton. Lisäksi mallissa säilyisi nykyinen järjestelmä, jossa edellisessä saapumiserässä koulutetut johtajat toimivat seuraavan saapumiserän apukouluttajina alusta lähtien.

Ja koska palvelusajat ovat lyhyemmät, voidaan palvelusta tehostaa muunmuassa vähentämällä lomien osuutta palvelusajasta ilman suurempaa haittaa varusmiehille. Olisi myös mahdollista järjestää pidempiä ja suurempia harjoituksia ilman häiritseviä lomia, kuten palvelusaikainen esimieheni, sotilasmestarista luutnantiksi väkisin “ylennetty” yksikköupseeri erään harjoituksen aikana minulle kertoi omista kehittämisideoistaan. Saapumiserät myös pienenevät, mikä auttaa koulutuksen tehostamisessa sekä muunmuassa varuskuntien ylläpidossa aina ruoka- ja varushuollosta logistiikkaan. Samalla helpottuisi varusmiesten erityistarpeiden huomioiminen.

Kun uudistetusten tiellä kerran oltaisiin, voisi samalla purkaa mm. ahvenanmaalaisten ja Jehovan todistajien erityisasemat ja saattaa kaikki kansalaiset tasavertaisiksi lain edessä tässäkin suhteessa. Tasa-arvosta huolimatta naisten asepalvelus tulisi kuitenkin säilyttää vapaaehtoisena, sillä asepalveluksen määrää ei tule ainakaan tietoisesti lisätä.

Lisäksi siviilipalvelusta voisi kehittää enemmän siviilikriisinhallinnan suuntaan, jolloin useimmissa tapauksissa varusmiehet voisi vapauttaa virka-apuosastoista, ja käyttää niihin tehtäviin (kadonneiden marjastajien etsimiseen, metsäpalojen sammuttamiseen, yms.) siviilipalvelushenkilöitä. (Niin, miksei naisetkin voisi mennä vapaaehtoisina sivariin?)

Tämä siis asevelvollisuusarmeijan kehittämiseksi. Pidemmän aikavälin tavoitteena tulisi olla sotilaallinen liittoutuminen ja ammattiarmeijaan siirtyminen.

3 thoughts on “Neljä, kuusi ja kahdeksan”

  1. Jos halutaan panostaa reservin laatuun, pitäisi palvelusaika käyttää tehokkaasti ja kerrata 1-3 vuoden välein. Kummasti on opiskelun ja työnteon ohessa unohtuneet sota-ajan tehtävät.

    2-4kk pois työelämästä ei 40 vuoden työurassa paljoa tunnu. Hyvin vähäinen osuus. Jos halutaan repiä kaikki irti kansalaisista kannattaisi vaikka kieltää vanhemmain- ja vuorotteluvapaat sekä sairaslomat.

    Miten saat tunnin varoitusajalla 20-30 sivaria avustamaan metsäpalon sammutusta tai etsimään hädässä olijaa viikonloppuna yöllä 0400? Entä jos niitä ei huvita tulla tai vastata puhelimeen? Ei ihan loppuun asti ajateltu asia. Vai laitetaanko sivarit vankilan kaltaiseen laitokseen, jossa heitä pidetään valmiusjoukkoina lukkojen takana?

    Miksi Suomen pitää littoutua? Näin pieni maa ei liittoutumisesta hyödy juuri lainkaan. Taloudellisia haittoja voi tulla huomattavasti mm. ulkomaankauppaan, onhan liittoutumattomuus kilpailutekijä Idässä ja varsinkin Lähi-idässä. Tietysti jos liittoudutaan Kiinan kanssa niin siitä voisi olla hyötyä, koska Suomen kokonen valtio pystyisi elämään ruhtinaallista elämää pelkästään Kiinan sisämarkkinoiden avulla.

    No jotain hyvää tekstissä sentään oli. Ahvenanmaalaiset ja Jehovat armeijaan tai sivariin, jos ei armeijaan haluta mennä.

  2. Harri,

    Varusmiespalveluksen leikkaaminen kolmanneksella toisi varmaankin sen verran resurssisäästöjä puolustusvoimissa, että reservin kertausharjoituksia voisi tuntuvasti lisätä. Samaa mieltä, niitä pitäisi olla enemmän. Kutsu kelpaisi minullekin. 🙂

    Unohdat, että niillä muutamalla kuukaudella saattaa tosielämässä olla suurempi merkitys kuin vain muutama kuukausi. Huonosti sijoittuessaan se voi merkitä pidempääkin keskeytystä esimerkiksi opiskeluihin, jos kursseja ei voi suorittaa joustavassa järjestyksessä. Ja kaikkien kohdalla ei päästä lähellekään 40 vuoden työuraa: jos valmistut kaksvitosena ja jäät varhaiseläkkeelle viisvitosena, niin se on silloin 30 vuotta.

    Sivareita koskeva kehitysehdotus taisi olla hieman vajaa. Sivareita voitaisiin erityisesti tuollaisiin tehtäviin kouluttaa, ja mahdollisuuksien mukaan velvoittaa virka-apuvalmiuteen. Suurimmassa osassa Suomea tehtävä jäisi silti varusmiehille, koska sivareita ei ole kaikkialla riittävästi.

    Liittoutuminen on sen verran isompi aihe, että käsittelen sitä joskus myöhemmin enemmän.

  3. Lähetin Keskisuomalaiseen aiheesta mielipidekirjoituksen hieman muokattuna versiona:

    Siviilipalveluksen lyhentäminen kuukaudella olisi varsin merkityksetön teko. Se olisi helposti tehtävä myönnytys, jota vastaan on kuitenkin taisteltu iät ja ajat. Olennaisempaa olisi uudistaa asevelvollisuutta kokonaisuudessaan, mukaanlukien siviilipalvelus.

    Varusmiespalveluksessa on paljon ilmaa, erityisesti sen loppupäässä. Kun tiedetään, että lähes koko ikäluokan sitominen palveluksen ajaksi pois tuottavasta yhteiskunnasta maksaa huomattavasti enemmän kuin vain päivärahojen verran, on looginen kehitysaskel lyhentää ja tehostaa varusmiespalvelusta.

    Vuosittain voitaisiin ottaa palvelukseen kolme saapumiserää, joiden varusmiehet palvelisivat nykymallia mukaillen neljä, kuusi tai kahdeksan kuukautta tehtävästä riippuen. Lomien ja vapaiden osuutta palvelusajasta tulisi vähentää, ja sotaharjoitusten määrää ja kestoa lisätä. Silti henkilökunnan työtaakka jopa vähenisi, kun palveluksessa on kerrallaan kolmannes vähemmän väkeä. Osa säästyneistä resursseista tulisikin ohjata kertausharjoitusten lisäämiseen.

    Siviilipalveluksen kesto voisi olla neljä tai kuusi kuukautta, ja totaalikieltäytyjien vankeustuomio voisi olla yhtä pitkä. Tasa-arvoakin voisi lisätä muunmuassa poistamalla tiettyjen väestöryhmien uskonnon tai asuinpaikan perusteella saatavat vapautukset.

    Pasi Matilainen, res. kers., Jyväskylä, http://www.pasi.fi

    Lisäys 21.9.2006: Keskisuomalainen julkaisi kirjoitukseni tänään ja lisäsi sen päälle kuvan marssivista ilmavoimien varusmiehistä. 🙂

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *