Pilapiirrokset ovat hyvää journalismia

Avauduin eilen ensimmäistä kertaa julkisesti Muhammed-pilapiirroksista Antin blogissa, koska hän meni ehdottelemaan periksi antamista ja anteeksipyytämistä. Heitin siellä ehkä vähän turhankin kärkeviä kommentteja, mutta periaate on kuitenkin oikein: sananvapautta tulee käyttää tarvittaessa eikä sitä tarvitse pyydellä anteeksi, jos joku siitä loukkaantuu. (Eri asia on loukkaamistarkoituksessa tehdyt julkaisut, mutta tässä ei ollut siitä kyse.) Nyt sananvapaus joutuu kuitenkin kovalle koetukselle.

Pilapiirrokset ovat perinteisesti lehdistössä olleet keinona kritisoida ehkä arkojakin aiheita. Ne ovat myös sinänsä asemansa vakiinnuttaneet, ei taida Suomessakaan montaa sanomalehteä tai aikakauslehteä olla, joka ei jonkinlaista pilakuvaa julkaisisi pääkirjoitussivunsa lähistöllä. Länsi-Euroopan maissa ja Yhdysvalloissa pilapiirrokset ovat vieläkin tärkeämpiä ja arvostetumpia. Tästä osoituksena muunmuassa se, että newyorkilaisen lehden päätoimittaja, toimituspäällikkö ja kaksi toimittajaa erosivat lehden palveluksesta, kun lehden kustantaja ei suostunut Muhammed-pilakuvien julkaisuun.

Pilapiirrosten edustaman sananvapauden todellinen koitos Euroopassa on kuitenkin vasta tulossa. Iranilainen sanomalehti nimittäin julisti pilapiirroskilpailun, jonka aiheena on holokausti. Kilpailun 12 parasta työtä palkitaan kultarahalla. Eihän tässä sinänsä mitään, sillä varsinkin juuri Iranissa juutalaisten kansanmurhan vähättelyllä ja sillä pilailemisella on pitkät perinteet.

Mutta Jyllands-Posten-lehden päätoimittaja Flemming Rose, joka alunperin julkaisi Muhammed-pilakuvat, on lupautunut julkaisemaan myös holocaust-pilakuvat iranilaisen Hamshahri-lehden kanssa yhtäaikaa. Tämä on Roselta erinomaisen oikea veto, sillä sillä osoitetaan Muhammed-pilakuvissa olleen kyse nimenomaan sananvapaudesta eikä islamin loukkaamisesta. Se on ehkä ainut keino puhdistaa Tanskan maine Lähi-Idässä. Mutta sallitaanko Rosen lopulta julkaista kuvia? Toivotaan niin, sananvapauden nimissä.

Tarkennus 12:10: Täytynee varmaan tarkentaa ylläolevaa, ettei mene vahingossa vikaan. Muhammed-pilapiirrosten julkaisu oli hyväksyttävää sananvapauden nimessä, koska ne eivät olleet laittomia ja niiden tarkoitus ei ollut loukata. Mikäli joku tai jotkin holocaust-pilapiirustuksista ovat selkeästi laittomia tai loukkaamistarkoituksessa tehtyjä – esimerkiksi jos piirroksen sanoma on luokkaa “allahuakbar, tappakaa kaikki [etninen ryhmä tähän]” tai muuten vaikkapa kansanryhmää vastaan kiihottavia ellei sitten sanoma ole esimerkiksi kritisoida vaikkapa kansanryhmää vastaan kiihottamista – niin ei sitä/niitä tietenkään tule julkaista. Uskon, että Jyllands Posten noudattaa hyvää harkintaa tässä. Iranilainen lehti voi tehdä samoin, joskin se on epätodennäköisempää.

2 thoughts on “Pilapiirrokset ovat hyvää journalismia”

  1. Mielestäni kuvien julkaiseminen ei ollut erityisen “hyvää journalismia”, vaan pelkkää journalismia. En tosin haukkuisi huonoksikaan.

    Islamin imago-ongelmastahan voi kirjoittaa vaikka kuinka kärkevästi, mutta nythän ongelma oli nimenomaan kuvituksen valinnassa. Muhammadin kuva on monille tabu jos positiivisessäkin yhteydessä, puhumattakaan siitä että profeetta yhdistetään islam-uskoisten terroristien marginaaliseen väestöryhmään. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, mutta ei sisällä tulkintaohjeita.

    Kohusta aiheutuneet väkivaltaisuudet ovat luku sinänsä – eivät milläänlailla hyväksyttviä – mutta asiaa ei voi yleistää (“terroristien kanssa ei neuvotella”) kokonaiseen kulttuuriryhmään.

    En usko, että Jyllands-Postenin tarkoitus oli tahallaan loukata, joten en myöskään näe suurta tarvetta katua julkaisua. Maassa maan tavalla. Kohtelias silti voi olla ilman nöyristelyäkin.

    Tanskalaisia huonommin tilannetta hoitivat muut eurooppalaiset lehdet, jotka lisäriepottelivat kuvia hermostuttuaan oman pyhä lehmänsä (sananvapauden) arvostelusta. “Tukijulkaisut” olivat naamaan hieromista jos mikä.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *