Suomen poliittinen tulevaisuus

Nyt kun presidentinvaaleissa kärsitty pettymys on enimmäkseen nielty, lienee aiheellista kääntää katse tulevaisuuteen, sikäli kun meikäläisen politiikan ymmärtämyksellä niin voi edes tehdä.

Seuraavaksi meillä on kuitenkin edessä eduskuntavaalit. Niissä jokainen puolue tekee omaa kampanjaansa, satunnaisia paikallisia vaaliliittoja lukuunottamatta. Presidentinvaalit kuitenkin todistivat lopullisesti, että kepu ei petä, joten odotan toiveikkaana toivottavasti hyvät kampanjat tekevien Kokoomuksen ja Keskustan ek-vaalien jälkeistä yhteistyötä. Demareilla (tai vasemmistolla yleensä) ei ole mitään oikeutta päättää, ketkä saavat tehdä yhteistyötä ja ketkä eivät.

Sen jälkeen ennen seuraavia, vuoden 2012 presidentinvaaleja, näemme tietenkin vielä toisetkin ek-vaalit ja kunnallisvaalitkin, mutta mennään kuitenkin presidentinvaaleihin suoraan. Kuka seuraa Halosta vuodesta 2012 eteenpäin? Tietenkin kuusi vuotta on pitkä aika, mutta uskaltaisin melkein silti tehdä veikkauksen: porvareille ei ehdi kehittyä varteenotettavaa ehdokasta (siihen ei nähdäkseni ole Vanhasesta eikä Kataisesta, eikä Niinistökään enää lähde ehdolle), joten SDP tulee taas ja Eero Heinäluoma korjaa potin.

Ja jos näin käy, eikä presidentin toimikausi lyhene, niin tuskinpa nyt 50-vuotias Heinäluoma yhden toimikauden mieheksi jää, jolloin voidaan ennustaa SDP:lle vuodesta 2006 eteenpäin ainakin vielä 18 vuoden presidentinpallia. Tästä siis nähdään että näissä vaaleissa ratkaistiin loppujen lopuksi aika paljon.

Tietysti näiden vuosien aikana maailma voi muuttua niin paljon, ettei SDP:n hegemonian jatkaminen käytännön syistä käy enää mahdolliseksi. Vaikka olisikin mieluisaa, että näihin muutoksiin osattaisiin varautua ennakolta – mihin vasemmistolainen stagnaatiopolitiikka ei kykene – niin kuulunee demokratian luonteeseen, ettei ennakoivaa politiikkaa kertakaikkiaan osata ja/tai kyetä tekemään, vaan eletään aina tilanteen mukaan. Harmi.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *