Olet joko vasemmalla tai oikeassa.

Niin, tuo karkeahko yleistys (olet joko vasemmalla tai oikeassa) on mielestäni aika hyvä. Keksin sen jo jonkin aikaa sitten lukiessani väärin Coca-Colan etiketin takapuolta. En tietenkään tarkoita, etteikö myös ei-vasemmalla voisi olla olematta oikeassa, mutta kyllä tuo vasemmalla oleminen taitaa olla Suomen yleisin syy olla olematta oikeassa. Nyt onkin hyvä aika ottaa käyttöön tuo mietelause.

Otsikon teemoilta lainaan katkelmia Unto Hämäläisen Perässähiihtäjä -blogin kommenttipalstalta. Siellä on paljon tavallisten kansalaisten suusta (tai oikeastaan sormilta) päässeitä erinomaisen hyviäkin laukauksia. Valitettavasti niitä on jopa liikaa, ei ihan yhdellä kahvitauolla kaikkia lueta. Tässä siis muutamia parhaimpia kahvitauon mittaan typistettynä. 🙂

Nakkeri:
Maarit Tastulan ohjelma pesi mennen tulle kaikki tähän mennessä nähdyt ohjelmat. Kysymykset (ja jatkokysymykset!) läpivalaisivat ehdokkaan esilläpitämien teemojen “molemmat” puolet erinomaisesti. Halonen joutui lujille, ja monissa vastauksissa ehdokkaan arvopohja tuli selvästi esiin (esim. “Tastula: jos joku rikastuu, niin eihän se ole keneltäkään pois?”, Halonen: “Aina se on joltakin pois. Se on yhteisestä kassasta pois.”).

T. Räty:
FST:n tentissä Halonen puhui, vapaasti suomennettuna, jotenkin tähän tyyliin, että maaseudulla asuvat ihmiset ovat kaupunkilaispalkansaajille taloudellinen rasitus, ja ruotsin kieliset maalaiset kaksinkertainen rasitus, mutta meidän on huolehdittävä vähemmistöistä, ja suvaitsevaisuuden nimissä hyväksyttävä tämä asia.

Sakari Niemi:
Heidi Hautala on sanonut, että Suomi tarvitsee entisiä presidenttejä. […] Mitä sellaista Halosella olisi agendalla toisella presidenttikaudella, mitä hän ei voisi tuoda esille ja keskusteluun myös entisenä presidenttinä?

Jari V.:
Surkuhupaisaa huomiota herätti sananvaihto 90-luvun hallituspolitiikasta. Tarja ei suostunut myöntämään olleensa hallituksen jäsenenä omalta osaltaan vastuussa silloin tehdyistä ratkaisuista.
FST:n vaalikeskustelussa nähtiinkin sitten jo aiemmista väittelyistä tutuksi tullut Tarja, joka pyrki hölpöttämään myös Saulin vuorolla. Elein ja ääntämyksin Tarja lisäksi osoitti tyytymättömyyttään joutuessaan luovuttamaan puheen Saulille. Silti juuri Tarjalta ei saatu selkeää vastausta ainoaankaan asiaan. Saulin kysymykseen, kummastako Tarja äärimmäisessä pakkotilanteessa mieluummin säästäisi, kirjastomenoista (kirjastomaksuin) vai terveydenhuollosta, Tarja ei suostunut vastaamaan. Tuloksena oli melkein 10 minuutin pituinen monologi, jonka aikana Tarja totesi mieluiten korottavansa veroja. Vaikka olen näitä keskusteluja mielestäni seurannut hyvinkin tarkasti, niin vasta eilisen jälkeen oivalsin erään seikan: ei taitaisi löytyä niin vähäistä asiaa, että Tarja uskaltautuisi ottamaan sen ratkaisemisesta vastuun.

Jarmo:
Jos Tastula olisi halunnut takertua ehdokkaan [Halonen] esittämiin ristiriitaisuuksiin tarkemmin, niin olisimme saattaneet nähdä pyyhkeen lentävän kehään.

HAL:
Samoin Halosen ajattelutapaa kuvasi FST:n tentissä vastaus Niinistön “kirjastokortti” -heittoon. Halonen ei ota pois mistään, “lisätään vaan veroja”.

Christian van Niftrik:
Yleensäkin Haloselle näyttää tuottavan vaikeuksia:
a) ottaa vastuu ikävistä päätöksistä – ne ovat aina toisten tekemiä
b) kunnioittaa ja antaa kiitosta muille, myös tiukoille vastustajilleen näiden hyvistä suorituksista
c) olla kehumatta itse itseään
Niinistö puolestaan toimii toisin, hyvä niin. Ehkä hän voisi hieman joskus kehua itseäänkin. Hänhän kuitenkin on se näistä finalisteista, joka on saanut jotakin merkityksellistä tulosta aikaan toimissaan. Halosen uran kokokohta oli nousta ensimmäisenä naisena Suomen presidentiksi. Aikaansaannokset kansan hyväksi taas ovat jääneet muiden harteille.

Pekka Veitsi:
Halosen toteamus Tastulan ohjelmassa, että jonkun rikastuminen on aina joltakin toiselta pois, kertoo todella ehdokkaan vasemmistolaisesta ajattelutavasta, jolla ei ole reaalimaailman kanssa mitään tekemistä.

Vekseli-Mies:
Punaisessa langassa Halonen puolestaan julisti, että opiskelijoiden tulisi tinkiä omasta elintasostaan sen sijaan, että kävisivät opiskelujen ohella töissä. Näinkö Halonen aikoo seuraavan kuuden vuoden aikana vaikuttaa mielipiteillään opiskelijoiden aseman parantamiseksi?

Riku Keski-Rauska:
Presidentin täytyy omalla esimerkillään ja mielipiteillään olla suunnan näyttäjänä ja esikuvana, eikä ainoastaan myötäilijä ja perässähiihtäjä.
Presidentti, joka ei uskalla omalla nimellään ottaa kantaa kiusallisiinkin asioihin ei ole etulinjan johtaja. Tämä on asia, jota kannattaa kaikkien epävarmojen äänestäjien miettiä.

Eiköhän siinä ollut jo ihan kohtuullisesti viitteitä. Kunkin kommentoijan nimestä/nimimerkistä muuten pääsee suoraan kyseiseen tekstiin kokonaisuudessaan, niin näkyy asiayhteyskin.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *